 |
| © 2007 Blues-Finland.com |
| Draamalliset iltamat 19.9.2007 Aija Puurtisen tähdittämässä Romu & Blues -konsertissa ei tyydytä helppoihin ratkaisuihin. Esityksessä Honey B & The T-Bones ja UMO Jazz Orchestra yhteissoittavat sulassa sovussa. Vai soittavatko? Siro laulaja hienossa puvussa, toistakymmentä herrasmiestä hohtavine instrumentteineen ja tapahtumapaikkana kansallissäveltäjämme mukaan nimetty lähes 600-paikkainen konserttisali. Kyseessähän ei mitenkään voi olla blues-konsertti. Väärin. Honey B & The T-Bones ja UMO Jazz Orchestra kokosivat voimansa Järvenpää-talon lavalle ja tarjosivat 75-minuuttisen villisti sovitetun juurimusiikin parissa. "Romu & Blues" on Aija Puurtisen show, mutta avauspuheenvuoron saa itse Howlin' Wolf. Hänen legendaarinen äänensä kertoo musiikin löytämisen kokemuksesta. Wolfin tarinoinnin kuvittaa lavan taustalla olevalle pyöreälle screenille projisoitu kuvakollaasi. Screeniä käytetään muutenkin hauskasti, siihen heijastettavin liikkuvin ja liikkumattomin muodoin. Silmä, jolla tähyillään ympäristöä? Rytmimusiikin tyylien rajavesillä risteilevän laivan ikkuna? Tai ehkä vain epätavallisen muotoinen näyttölaite... |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Aija Puurtinen (c) Soila Puurtinen |
| Avauskappale "I Woke Up This Morning" antaa vihjeen. Tässä konsertissa ei vain soiteta lauluja läpi, vaan ymmärretään myös draaman kaaren päälle. Puurtinen huokailee osuutensa eteerisesti, puhallinsektion taakse kuin uninen peiton suojaan turvautuen. Vain tyynyn kuva poskesta puuttuu. Kun illan päätähti vihdoin uskaltautuu keskilattialle, alkaa heti tapahtua. "Hot Dog Man" herättää varmasti paatuneimmankin unikeon, kun koko 17-päinen orkesteri panee täysillä parastaan. Vauhtia ja tunnetta ei säästellä myöskään seuraavilla biiseillä "Foot and Mouth Disease" ja "Ice Cold Feeling", jotka molemmat liikkuvat soulin ja funkin tietämillä. Viimeksi mainitulla hienon hetken rakentavat trumpettisoolo ja Jaska Lukkarisen sen kanssa makeasti keskustelevat rumpukuviot. Pienen suvantovaiheen jälkeen "Brother Ray" vyöryy vaarallisen oloisesti. Sitä seuraa sujuvasti Honey B & The T-Bonesin keikoilta ja "Terrifying Stories from T-Bone Town" -albumilta tuttu "On Somebody Else's Business", joka on illan parhaita rhythm & blues -vetoja. Onkin vain kohtuullista, että seuraavana kajahtaa konsertin aidoin HBTB-kappale, niin ikään bändin viimeisimmältä levyltä kotoisin oleva "Funky Women". Aija Puurtinen tarttuu ainoan kerran bassoon - virittämättömään kuten hän väittää - ja kansa saa vihdoinkin odottamaansa, tinkimättömän rämeistä Honey B & The T-Bones -soittoa. Yleisö innostuu niin, että kaikki tuskin huomaavat puhallinosaston huilaavan koko kappaleen ajan. "Romu & Blues" -konsertin päättää Esa Kuloniemen viimevuotisen soololevyn aloituskappale "Fais Do-Do". Tässä Puurtinen pääsee esittelemään erikoislahjakkuuttaan eli ainutlaatuista äänenmuodostusta. Hänen inspiroitunut ääntelynsä kuulostaa hurjimmillaan sokerihumalassa kouristelevalta afro-scatilta. Kun koko konsertin ajan aivan solistin lähituntumassa energisesti työskennellyt kapellimestari Markus Fagerudd vielä intoutuu seuraamaan esimerkkiä, nähdään lavalla hetki kuin jostakin David Lynchin umpihullun elokuvan kohtauksesta. En tiedä mitä "Fais Do-Do" tarkoittaa, vai tarkoittaako mitään, mutta menon rauhoituttua sanat toimivat tuutulauluna ja draaman kaaren sulkijana. Vaikutelmia ja vastavoimia Aija Puurtisen laulussa on kirjoa. Alun uneliaisuus on hienovireistä, "Foot and Mouth Disease" -kappaleella ilmaisu taas lähentelee ajoittain puhelaulua. Verevimmillään solisti on 50-lukuhenkisessä balladissa "A Sunday Kind of Love". Siinä matalampaan rekisteriin nojaava maltillinen tulkinta olisi kuitenkin riittänyt, raspinen tehostus ei tuonut siihen mitään lisää. Konsertissa homman juju on pitkälti ison puhallinsektion istuttaminen Honey B & The T-Bonesin juuritietoiseen soittamiseen. Fageruddin, Timo Hietalan ja Mikko Hassisen sovituksissa ei ole tyydytty keskinkertaiseen töräyttelyyn, vaan pilleissä on ideaa ja ennen kaikkea rohkeutta. Muutama valittu soolo tuo terävyyttä koko konsertin kokonaisuuteen. Viime vuonnahan UMO Jazz Orchestra teki samantyyppistä yhteistyötä Pepe Ahlqvistin kanssa. "A Sunday Kind of Lovea" lukuun ottamatta konsertin ohjelmisto on Puurtinen-Kuloniemi -tandemin käsialaa. Kuloniemi on orkesterissa mukana itsekin kitaristina. Hänen roolinsa on HBTB-asetelmaa huomattavasti säestävämpi, selkeää soolotilaa ei ole kuin nimeksi. Saliäänestä kiitokset ansaitsee tiukka ammattimies, muun muassa Dave Lindholmin, Albert Järvisen ja Harri Saksalan kokoonpanojen ex-basisti Maukka Siirala. Tehtävä on vaikea, mutta Siiralan äänisuunnittelun ansiosta kaikki instrumentit pääsevät komeasti oikeuksiinsa. Tällaisen musiikin konsertteja on mukava nähdä välillä myös hieman fiinimmissä puitteissa. Järvenpää-talon Sibelius-salin komea ympäristö ei kuitenkaan estänyt yleisöä ulvomasta ja viheltämästä kuin lätkämatsissa. Ja kiitoksissa hakattiin tietenkin rytmitaputusta kuin NKP:n puoluekokouksessa konsanaan. Aija Puurtinen kertoi konsertin jälkeen tuntevansa itsensä suorastaan Miss Suomeksi vastaanottamansa kukkameren keskellä. Kaunis oli myös esitys, varsinkin kun koreaa pintaa muistettiin ristiriitaistaa ajoittaisesti rujoiksi heittäytynein soundein. Honey B & The T-Bones, UMO Jazz Orchestra: Romu & Blues. Järvenpää-talo 18.9.2007 Aija Puurtinen (laulu, basso) Esa Kuloniemi (kitara), Seppo Kantonen (piano), Ville Huolman (basso), Jaakko Lukkarinen (rummut) Trumpetit: Jan Kohlin, Timo Paasonen, Janne Toivonen, Tero Saarti Pasuunat: Jari Hongisto, Mikko Mustonen, Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka Saksofonit: Pentti Lahti, Jouni Järvelä, Teemu Salminen, Manuel Dunkel, Jouko Nyqvist Kapellimestari: Markus Fagerudd Linkit: Honey B & The T-Bones, UMO Jazz Orchestra |
 |