Blues-Finland.com - Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, osa 18

LEVYKATSAUS

Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, osa 18

19.6.2018

Aistihavaintoja albumeista, joiden tekijät
ovat AK-77, Rotten River Blues Band ja
Petri Matero Group.

Pääkaupunkiseutulainen AK-77 toi itsensä
konkreettisesti Suomen blueskartalle viime
joulukuussa. Bändi sijoittui kolmanneksi Roots
100 Awards Finland -bändikilpailussa
Helsingissä.

Toukokuussa ilmestyi AK-77:n ensimmäinen
levy, ”Mustan kissan luu”. Yhtyeen oman
luonnehdinnan mukaan ”AK-77:n
juurihoidossa yhdistyvät amerikkalainen
bluesperinne ja slaavilainen tunnelmointi”.

Osta "Mustan kissan luu"
Levykauppa Äxästä

Antti Karkiainen touhuaa yhtyeen keskushahmona. Hän vastaa biisinteosta,
laulaa ja soittaa shakkinappulalaatikosta kyhättyä kitaraa. Orkestraatio on levyllä
riisuttu, joskin parilla kappaleella kuullaan keikoilta tuttua kvartettikokoonpanoa.

Biiseissään AK-77 pallottelee kivasti tavallisen ja erikoisen välillä. ”Charles
Bronson” -kappaleen kotoiseen, Agents-tyyliseen klangiin on helppo samaistua,
joskin tarinassa seikkailee amerikkalainen leffatähti. Rokkaava bändiveto ”Honey
Drippin’ Mama” hauskuuttaa sekakielisyydellä.

Luritteleva kitarasoolokin kuuluu ”Honey Drippin’ Maman” ansioihin.
Instrumentaalinen kohokohta – vaikka näppäryydellä brassailu ei tosiaankaan
kuulu AK-77:n palettiin – on Tommi Tuurin kreisi soolo biisillä ”Pahkaniemen
kipakkaa”.

Yhteistyössä

P uistoblues, J ärvenpää

A K-77: Mustan Kissan Luu S avonsolmu Beach & Blues Party
.

AK-77:n musiikki on tekstivetoista. Ei jää epäselväksi, että kirjallisuuden parissa
on viihdytty. ”Pelkkää Kouvolaa” -kappaleesta voi löytää paitsi
härmäläiskulttuuria myös tasa-arvokritiikkiä:

No Shangri La, pelkkää Kouvolaa
Ei viimeistä rantaa, pelkkää Kouvolaa
Silmän kantamattomiin, miehet katsovat naisiin
Ja naiset katsovat itseään katsottavina.

On helppo livauttaa AK-77 omaperäisen ja suomenkielisen vaihtoehtobluesin
laariin, esimerkiksi Faarao Pirttikankaan ja Lauri Ankermanin seuraksi.
Kokeneemmassa sukupolvessa vastaavaa uraa uurtavat Tuomari Nurmion ja
J. Karjalaisen kaltaiset kulttihahmot.

Kulttipotentiaalia on myös AK-77:llä. Se löytää yleisönsä ihmisistä, jotka haluavat
keskittyä musiikkiin ja teksteihin intiimissä ympäristössä. Ja se ihmisryhmä on
pieni. ”Mustan kissan luu” todistaa joka tapauksessa, että kyseessä on osaava
ja lahjakas yhtye, jota on syytä tervehtiä ilolla.

Bluesrockia pitäjästä

Rotten River Blues Band ammentaa Mätäjoen, Vantaanjoen muinaisen uoman
mudantuoksuisesta tarustosta. ”Yhtyeen juuret ovat syvällä joen yläjuoksun
rämeisessä maaperässä. Bändin musiikissa kuulee kuitenkin vahvoja kaikuja
myös valtameren takaisten bluesvirtojen äänimaisemista”, yhtye kertoo.

”Perinteiden kunnioittamisesta huolimatta musiikki ei suinkaan ole jäänyt
menneiden aikojen panttivangiksi, vaan avaa ikkunan erään pitäjän bluesrockin
nykytilaan.”

Ensimmäinen levytetty hengentuotos Rotten River Blues Bandilta on ”Long Necks
and Delta Waves”. Se ilmestyi maaliskuussa. Orkesterin muodostavat Pekka
Muurinen (laulu ja kitara), Matti Rautala (kitara), Juha Vilhunen (basso) ja
Teemu Laitinen (rummut).

Levyn materiaali on kokonaisuudessaan yhtyeen omaa tuotantoa. Pläjäykseltä
löytyy pyöreät kymmenen biisiä.

Ei tarvita kummoista salapoliisia selvittämään, että Rotten River Blues Band on
Jerry Kannu & Lentopetroolit -yhtyeen bluesahtanut versio. Laulaja Joni
Nuutinen puuttuu tästä bändistä, mutta muu nelikko on sama kuin
Lentopetrooleissa.

Myöhemmän vaiheen Hurriganes ja vaikka Popeda ovat rinnastuskohteita
avausbiisille ”Rotten River Stream”, josta julkaistiin veikeä videokin.

”Dig a Hole” kulkee boogietunnelmassa kiukkuisine sooloineen. Kivat kitarafillit
antavat pontta polkevalle bluesille ”Don’t Let the Wind Blow Your Money Away”.
“Revelation” jyrää, samoin “Hard Time”. Klassikosta “Green Onions” napataan
pienet lainat ”Climbing at Olympos” -kipaleelle. Wah wah -efekti ja iisi
tunnelmavälike ilahduttavat biisillä ”Thinking ’bout Baseball”. ”Beamed Away”
taas näyttää, että yhtyeeltä irtoaa myös melodisempi popilmaisu.

Rotten River Blues Bandia riivaa sama asia kuin Lentopetrooleja. Yhtyeellä on
kykyjä, ja se esittää hyvää musaa, mutta keikkamaisemassa ryhmä on tuiki
tuntematon. Festareilla bändi voisi toimia mainiostikin vaikka avaajana tai
pikkutuntien riehaannuttajana.

Materon ryhmältä oiva loikka

“Dead Weight” on Petri Matero Groupin toinen albumi. Se seuraa kiekkoa ”Man
of the Hour”, joka tuli ulos pari vuotta sitten. Poppoossa vaikuttavat Petri Matero
(kitara ja laulu), Johan Järf (basso) ja Sabit Nasretdin (rummut).
Kosketinsoitinvahvistuksena soittaa levyllä Harri Taittonen.

Groupin soittaminen on timanttista, se saatiin
tietää jo ensilevyn myötä. Debyyttiä vaivasi
materiaalin tasaisuus. Nyt yhtye on saanut
musiikkiinsa huomattavasti enemmän
tartuntapintaa. ”Dead Weight” ei ole nimensä
mukaista hukkamassaa, vaan oleellinen askel
eteenpäin.

”Good Life” nousee yhdeksi kiintoisimmista
vedoista. Tanakka biitti ja tehokas välike
rytmittävät tarinaa kapsäkin pakkaamisesta ja
isoon kaupunkiin muuttamisesta. Väkevä
”Lose the Day” taas kaikuu 70-lukulaista
amerikanrokkia.

Kekseliäs, taiten soitettu bluesrock on Petri
Matero Groupin oma juttu. Yhtymäkohtia

toisaalle löytyy silti paljon. Mieleen saattavat nousta niinkin erilaiset tekijät kuin
Pembroke-Rechhardt-aikakauden Wigwam (Best Version of Me), Heikki
Silvennoinen (Hold My Breath) ja Men at Work (Definings of You).

Yksi viime kesän tapauksista oli nuoren laulajan Agneta Falckin esiintyminen
Puistobluesin katulavalla. Bändissä soittivat Matero ja Järf. Nyt yhteispeli jatkuu
nimibiisillä ”Dead Weight”. Kasvavarakenteisessa kappaleessa Agneta laulaa
rauhallisen osuuden. Hänen ilmaisukykynsä olisi ehkä tullut paremmin
hyödynnetyksi monipuolisemmassa roolissa.

Petri Matero Groupin identiteetti kehittyy lupaavasti. Jalostamisen varaa on. Sen
tiedostaa yhtye itsekin: “Rockin ja bluesin soittaminen triolla on mitä haastavinta.
Vastaamme kuitenkin haasteeseen ja yritämme jatkuvasti puskea toisiamme yhä
parempiin suorituksiin”, Petri Matero Groupin verkkosivuilla linjataan.

PASI TUOMINEN

AK-77: Mustan kissan luu. Antin levy ja kasetti, 2018 Levykauppa Äx

Rotten River Blues Band: Long Necks and Delta Waves
Vandango-levyt, 2018

Petri Matero Group: Dead Weight, 2018

Lue lisää Kolme tapaa -juttuja

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT