 |
| © 2007 Blues-Finland.com |
| Blues Brothers, lähelläsi 11.11.2007 Helsingin Apollo Live Clubilla esitettävä Party tuo blues-veljekset lähemmäs aikaamme ja kulttuuriamme. Juha-Pekka Mikkola tekee mallikelpoisen Elwood-tyypin. Helsingin uudella Apollo Live Clubilla ovat alkaneet Blues Brothers Partyn esitykset. Menosta vastaavat blues-veljeksien lisäksi kolme naislaulajaa sekä Pekka Siistosen johtama seitsemänhenkinen orkesteri. Lauantain 11.11. esityksessä veljeksinä nähtiin Mika Eirtovaara (Jake) ja Juha-Pekka Mikkola (Elwood). Vierailijana kuultiin tangokuningattarenakin tunnettua Kirsi Rantoa. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Juha-Pekka Mikkola on löytänyt sisäisen Elwood Bluesinsa. |
| Blues Brothers Party -tuotanto on kyseisen perinteen päivitetty ja lokalisoitu versio. Biisien lomassa veljekset heittävät vitsiä, joissa vilisevät Tallinnan-risteilyt ja kamerakännykät. Väliin vertaillaan naisen valitsemista auton ostoon. Kouvolan-produktiossa jäin kaipaamaan dramaturgiaa, mutta Tiina Puumalaisen käsikirjoittamia kaskuja Helsingissä kuunneltuani aloin toivoa sen puuttumista. Mukavaa esityksessä oli se, että musiikkia oli haettu syvemmältäkin kuin pelkästään BB-elokuvista. Esimerkiksi "Rubber Biscuit" ja "Soul Man" toimivat Apollon lavalla kivasti. Eirtovaara kapusi toisessa näytöksessä lavalle Saturday Night Livestä tutussa ampiaispuvussa ja veti hyvin klassikon "King Bee". Sen perään kuultu tunnustuksellinen "Guilty" oli myös vahva. Blues Brothers -kappaleiden lisäksi kuultiin asiallisia luentoja soul- ja rock-klassikoista kuten "River Deep, Mountain High" ja "Addicted to Love" (Kirsi Ranto) sekä "Knock on Wood" ja "Chain of Fools" (Jenni Kovanen ja Suvi Koskelainen). Yleisö ei tahtonut syttyä täysillä; syynä saattoi olla juuri tutuimman Brothers-materiaalin puuttuminen (esimerkiksi "She Caught the Katy" ja "Minnie the Moocher" jäivät kuulematta). Monen suosikki "Gimme Some Lovin'" sai kuitenkin hyvän nosteen aikaiseksi. Leffassa Aretha Franklinin kuolemattomasti repimä "Think" on kenties kaikkein vaikein numero. Arethan tasoisia laulajia ei tältä planeetalta liiemmin löydy, mutta Helsingissä oli keksitty yllättävänkin toimiva ratkaisu: Kovanen ja Koskelainen lauloivat biisin duettona. Ammattinäyttelijä Juha-Pekka Mikkola oli löytänyt sisäisen Elwoodinsa erinomaisesti. Hän oli mimiikkaa ja liikuntaa myöten kuin ilmetty esikuvansa. Ristiriita oli melkoinen, kun häntä vertasi Eirtovaaraan, joka Pulttibois-pulisonkeineen ja kaljapulloineen oli lähes irvikuva Jakesta. Laulu tosin sujui Eirtovaaraltakin aivan tyydyttävästi. Epäonnistunut miksaus vei parhaan terän varsinkin ensimmäisestä näytöksestä. Blues Brothers -musiikki on vokaalivetoista. Paljon hyvää jäikin kuulematta, kun soundia hallitsivat ylikovat rummut sekä kitaroiden ja basson äänimössö. Toiseen näytökseen äänenlaatu parantui huomattavasti. Muutamaa selkeää virhettä lukuun ottamatta Siistosen orkesteri soitti mukiinmenevästi. Koko orkesterin pukemista Jaken ja Elwoodin asuihin sopii oudoksua. Eivätkö esimerkiksi Murph & The Magictonesin mauttomat klubiasut olisi sopineet Apollon yökerhomeininkiin kuin valetut? Soundien epäonnistumisen voi aina korvata, mutta show'n heikoimmiksi lenkeiksi jääviä kökköjä vitsejä ei saa mitenkään hauskoiksi. Kauttaaltaan herää myös kysymyksiä, onko tuotantoon todella panostettu. Apollo Live Club on toisaalta viihtyisä, kansainvälisen tason paikka. Blues Brothers Partyn hyvät hetket jäävät muutamista epäonnistuneista ratkaisuista huolimatta päällimmäisiksi muistoiksi. Perinteitä kunnioittavaa rytmimusiikkia kun ei koskaan ole liikaa. Blues Brothers Party. Apollo Live Club, Helsinki, 10.11.2007 Juha-Pekka Mikkola (Elwood), Mika Eirtovaara (Jake) Kirsi Ranto, Jenni Kovanen ja Suvi Koskelainen (laulu) Pekka Siistonen (kapellimestari, koskettimet, laulu), Tommi Laine ja Sami Silen (kitara), Vesa Hyrskykari ja Tommi Kolunen (puhaltimet), Pekka Kolehmainen (basso), Ilkka Tirkkonen (rummut) Käsikirjoitus ja ohjaus: Tiina Puumalainen Linkit: Apollo Live Club, Oivatuotanto |
 |