10.9.2010 Kuvagalleria Gru-V-Tones vastasi rockabilly-menosta. © Kake Kiirikki
Hyväntekeväisyys kannattaa aina
Blues For MS -tapahtuma keräsi Kuopiossa varoja MS-taudin tutkimukseen.
Savolaisten musiikkiyhdistysten kasaama konsertti keräsi myös erittäin
laajan bändikatselmuksen.
Kaavi Blues ry:n puheenjohtajan Ville Haatasen ideoima
hyväntekeväisyyskonsertti Blues For MS oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma.
Yleisöä saapui Kuopion Peräniemen Kasinolle runsaasti, ja varoja MS-taudin
tutkimukseen kerättiin noin 3,000 euroa.
Mukana järjestelyissä olivat myös Kuopio Jazz & Blues ry, puheenjohtajanaan
Jari Tolvanen, sekä Plugi ry Leppävirralta Jari Lehtomäen johdolla. Illan juonsi
savontaja-radiotoimittaja Olavi Rytkönen tuttuun leppoisaan tyyliinsä. Kaikki
bändit olivat Kuopion seudulta tuttuja, ja kahdella lavalla riitti hyörinää riittämiin.
Puolen tunnin setit pitivät huolen lähes tauottomasta musiikkinautinnosta. Herrat
Tolvanen ja Lehtomäki urakoivat kahdessa bändissä illan aikana.
Tervehdyspuheen piti Suomen MS-liitto ry:n Kuopion-osaston järjestösuunnittelija
Ismo Linnus. Hän kertoi tarinan muodossa MS-taudista sekä MS-liiton
toiminnasta käyttäen esimerkkinä Ville Haatasen sairastumista. Hän myös jakoi
kiitokset kaikille esiintyjille ja järjestäjille: "Nämä esiintyjät ovat niitä, joille ruusut
eli kiitokset jaetaan etukäteen, eikä vasta esiintymisen jälkeen!" Aplodit olivat
ansaitut.
Erja avasi soolona
Itse ohjelman aloitti soolona esiintynyt, aina valloittava Erja Lyytinen. Hänen
puolituntisensa sisälsi bluestunnelmaa laidasta laitaan. Akustinen kitara soi
hienosti Erjan hyppysissä sekä slide-putkella että ilman.
"Women Be Wise" (Sippie Wallace) oli kertomus siitä, kuinka naisten ei kannata
kovin hirveästi omaa ukkoaan mainostaa. Saattaa joku toinen näet napata siipan
mukaansa. Kesäiseen tunnelmaan vei laulelma "Honey Suckle Rose". Koti-ikävää
lievitettiin rauhallisella slide-numerolla "No Place Like Home". Reippaampaa slideä
edustivat unelmille siivet antava "Dreamland Blues" ja mainiosti rullannut "Good
Lovin' Man". Mukavan raikas akustinen esitys Erjalta.
Mainio akustis-sähköinen trio Bluesberries velmuili itsensä yleisön suosioon.
Hyväntuuliset miehet hauskuuttivat välispiikeillään, ja soitto oli
mukaansatempaavan letkeää. Varsinkin Marko Kulhomäen jykeväsoundinen
narubassottelu oli taidokasta. Seppo Ulmanen (huuliharppu, kitara, laulu) ja Kai
Laitinen (kitara, laulu) esittelivät juurimusaa oikeaoppisesti ja aidoin soundein.
"Lousiana Bluesilla" (Muddy Waters) lähdettiin liikkeelle. Kaksi vanhaa biisiä
niputettiin kimarassa "Dust My Broom / Statesboro Blues". Syysteemaan hyvin
sopiva "Diggin' My Potatos" oli mukava yllätys, sillä aiemmin olin kuullut vain The
Pirates -yhtyeen version "Skullwars"-levyltä.
Kuluneet standardit "Got My Mojo Workin'" ja "Shake Your Moneymaker" kulkivat
nekin reippaalla rytmillä ja yleisö tykkäsi meiningistä. Encorena trio vetäisi vielä
kappaleen "You Got To Move".
Vetävää rockabillyä
Bendixin keikkaa häiritsi mikkien jatkuva kierto. Suomenkielistä bluesia ja rokkia
esitettiin kuitenkin reippaalla otteella. Akustista kitaraa soitelleen laulajan Ismo
Pentikäisen ääni oli kadota yleisön hälyyn, mutta keikka hoitui kuitenkin
mallikkaasti. "Yksin Blues" ja yöradiomusiikiksi esitelty "Vapaa Lähtemään" jäivät
päällimmäisinä keikasta mieleen.
VooDuon kaksikko Holopainen & Puranen palautti meiningin bluesin alkujuurille.
Akustiset kitarat, mandoliinit ja huuliharppu soivat jälleen tuttuun komeaan
tyyliinsä. "Stones In My Passway" (Robert Johnson) aloitti bluesfiilistelyt. Saman
legendaarisen bluesmiehen tuotos "Walkin' Blues" kuultiin myös. Mukava
country-tyylinen ralli "In The Jailhouse Now" (Jimmie Rodgers) pisti jalat
naputtamaan tahtia itse kullakin.
Illan rockabilly-annoksen tarjosi messevästi soittanut Gru-V-Tones. Viehättävä
laulaja-saksofonisti Miss Boppin' Bettie oli mekkoineen ja kampauksineen kuin
aikakoneella 50-luvulta paikalle pelmahtanut. Pystybassoa paukutti laulamisen
ohessa J. Hill eli Jari Lehtomäki. Meininki oli hyvä, ja koko bändi hyvässä
vedossa. Kappaleet kuten "My Babe", "Going Up The Country" ja "20 Flight Rock"
pistivät tanssijoihin liikettä lavan edustalla. "Honey Hush" hyppyytti encorena.
Big Bad Bears groovasi yleisön hikeen tukevalla soitollaan. Kitaristin virkaa hoiti
Jari Tolvanen. Lauluhommiin saapui aloitusinstrumentaalin jälkeen Matti Jortikka,
joka hoiti myös bongorumpujen taputtelut. Basisti Olavi Mannisen groovaava
basso oli mukavaa kuultavaa ja se tuntui olevan koko meiningin ydin yhdessä
taitavan rumpalin Seppo Rillan vetävän kompin kanssa.
Mainio saksofonisti Mathias Niemitz puhalsi teräviä fillejä. Soolot olivat taitoa
täynnä. Kappaleet "It's Enough For The Blues" ja "Too Many Cooks" kulkivat
junan lailla, eikä keikan lopussa kuultu "If You Love Me Like You Say" yhtään
hullumpi veto ollut sekään.
Huimaa harputtelua
Tamonas Novas on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Blues-rockin ja southern
rockin tunnelmissa viihtyvä bändi esitti suomenkielisiä kappaleita. "Paljain Jaloin"
oli mainio biisi ja "Kissanpentu" rokkaava jollotus hieman vanhan "Hymyhuulet
(Lucky Lips)" -kappaleen tapaan.
Standardi "Crossroads" oli myös käännetty oivallisesti suomeksi. Kitaristi-laulaja
Jorma Kinnunen ja kitaristi Heikki Hintikka osoittautuivat päteviksi soittajiksi, ja
kitarasoundeissa löytyi joka lähtöön. Juicen vanha "Rock 'n Roll 'n Blues 'n Jazz"
-kappale toimi sekin hyvin bändin käsittelyssä.
Jari Tolvanen ja Jari Lehtomäki nousivat lavalle toistamiseen, kun Blueswire oli
vuorossa. Lehtomäki hoiteli huuliharppuilut ja taustalaulut. Hänen kaimansa
Tolvanen oli laulajan virassa kitaroinnin ohella. Rytmiryhmänä toimivat basisti
Tapani Korhonen ja rumpali Seppo Rilla; Rilla oli toistamiseen lauteilla hänkin.
Blueswire oli hyvässä vireessä, mutta kappaleita ei juuri esitelty. Tunnistin
sentään mainion "She's So Fine" -kappaleen.
Viime vuonna cd/dvd-tuplan "Rural Disposition" julkaissut Clay Bay Wolves pisti
yleisön ja tanssijat nippuun erinomaisella setillään. Hyvässä vedossa ollut nelikko
antoi kansalle kunnon meininkiä oikein olan takaa.
Huuliharpisti Pekka Kortelainen soitti mainioilla soundeilla komeita sooloja ja
fillejä. Slim Harpo esiteltiin yleisölle oikein nimikkokappaleella: siitä kehkeytyikin
illan huikein suoritus. Pekan huuliharppu soi, rääkyi, ulisi ja vinkui kuin viimeistä
päivää. Huimaa soitantaa kerta kaikkiaan! Muita messeviä biisejä Savilahden
Susilta olivat "How Would You Like To Live?", "Ain't No Big Deal On You" (Little
Milton) ja varsin omaperäisesti sanoitettu "Woke Up This Morning".
Illan päätti Kuopion Yliopiston "housebändi" Uncle John's Blues Band. Laulaja
Ewen MacDonald on kotoisin Skotlannista, Glasgow'sta, ja on tullut Suomeen
80-luvulla.
Bändin ideana on farmakologinen blues, josta saatiin hyvä esimerkki kappaleen
"Moon Face Blues" muodossa. Se kertoi kortisoni - ja steroidilääkkeiden
sivuvaikutuksista. Keikka alkoi kuitenkin ZZ Topin slovarilla "Rough Boy".
Donovanin kappale "Season Of The Witch" kuului myös bändin ohjelmistoon.
Bluesmeininkiä parhaimmillaan tarjoiltiin biiseissä "A Man Of Many Words" (Buddy
Guy) ja "Need Your Love So Bad" (Little Willie John). Loppuosaa aktista ei enää
ollut seuraamassa kuin kourallinen yleisöä, mikä hieman verotti tunnelmaa.
Sitkeästi bändi kuitenkin hoiti settinsä maaliin asti.
Blues For MS todisti sen, että hyvän asian puolesta kannattaa tapahtumia
järjestää. Bändejäkin tuntuu löytyvän hyvin tällaisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.
Toivottavasti tämä tapahtuma saa jatkoa tulevaisuudessa.
KAKE KIIRIKKI
Kuvagalleria
.
|
