 |
| © 2007 Blues-Finland.com |
| Blues elää Jyväskylässä 8.10.2007 Keski-Suomen suurin tapahtuma Blues Live! marssitti lavalle tukun osaavia alan artisteja viiden päivän aikana. Sven Zetterberg ei ollut moksiskaan aikataulumuutoksista, vaan kruunasi pääkonsertin. Kolmeakymmentä ikävuotta lähentelevä jyväskyläläinen Blues Live! -tapahtuma viihdytti rytmimusiikin ystäviä päättyneellä viikolla. Viisipäiväinen tapahtuma kulminoitui lauantain seitsemäntuntiseen, mukavasti kansoitettuun pääkonserttiin. Festivaaliohjelmassa oli myös runsaasti kelvollista klubiohjelmaa. Pääkonsertin valtiaaksi nousi Ruotsin Sven Zetterberg yhtyeineen. Heidän settinsä oli ylivoimaisesti illan monipuolisinta ja sävykkäintä antia. Rehellisen bluesin lisäksi löytyi soulia, jumpia, rock & rollia ja ränttätänttääkin. Ilmiömäisen Svenin (laulu, kitara, huuliharppu) lisäksi tervetullutta kirjavuutta sointiin toi erityisesti Tobbe Eliasson, joka puuhaili saksofonissa ja koskettimissa. Stoffe Sundlöfin rumputyöskentely oli jämerää. Aikataulun rukkauksen tuloksena Sven Zetterbergistä tuli illan päätösakti, joten ryhmän ei seuraavaa esiintyjää ajatellen tarvinnut jarrutella setin laajuudessa. Ruotsalaisten pitkä osuus sisälsi myös makupaloja tulevalta "Hollerin' Up a Storm" -albumilta. Tässä kuussa ilmestyvä albumi on yli 40 vuotta sitten ensimmäisen huuliharppunsa hankkineen Svenin ensimmäinen harppupohjainen levy. Lauantaina kuullun perusteella sitä on mukava odotella. Uljasta! |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Sven Zetterberg (yllä) ja Dave Kelly kuuluivat pääkonsertin vahvimpiin. Klikkaa kuvia saadaksesi suuremman version. (Kuvat: Jarmo Montonen) |
 |
 |
| Miksi hyvää originaalimateriaalia kirjoittanut artisti avaa settinsä "Shake Your Moneymakerilla"? Odotetun newyorkilaisartistin Michael Powersin setti herätti ehkä enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Powers oli viimeisimmän, omiin kappaleisiin nojaavan levynsä siivittämänä ehdolla peräti kolmeen Blues Music Awardiin tänä vuonna, mutta Jyväshovissa pääosaan nousivat rokkaavat ja tanssittavat numerot. Uusimman Powers-levyn nimibiisi "Prodigal Son", jonka koskettavuus iskee kuin puukko rintaan, sentään kuultiin. Muilta osin saatiin tutkia Michaelin käsityksiä loppuunkalutuista – joskin kuolemattomista – kappaleista kuten "Hey Joe" ja "What d' I Say". Mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin ollut kuunnella hänen omia vetojaan vaikkapa "White Lightningin" tai "Successful Sonin" tapaan. Yhtyeen soundissa ja soittamisessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, heidän osuutensa oli hyvä annos bluesia ja rokkia. Jäi vain olo, että Powers tunsi olevansa velvoitettu tanssittamaan yleisöä tutuilla standardeilla, ja omat biisit ujutettiin välipaloiksi. Hyvin yleisö toki jaksoi kuunnella niitäkin. Michael Powers Frequencyn basistina toimi poikkeuksellisesti Jaska Prepula, mikä saattoi olla yksi syy setin yksinkertaistamiseen. Me suomalaiset toki tunnemme Jaskan kyvyt. Ehkä hyvä maine ei ollut kiirinyt Harlemiin asti? Vielä edellisenä iltana Norwichissa Paul Jonesin kanssa keikkailleen Dave Kellyn Englannin-lennon myöhästyminen toi mielenkiintoisen rakenteellisen ratkaisun Blues Live! -tapahtuman pääkonserttiin. Tavallisesti akustiset sooloaktit avaavat illan, niin oli nytkin suunniteltu, mutta tällä kertaa brittiartisti sai esitellä slide-osaamistaan Eero Raittisen vauhdikkaan osuuden virittämälle kansalle. Ja esittelemistä siinä onkin. Kelly on taitava slide-kitaristi ja mukiinmenevä laulajakin. "Talk to Me Baby", Elmore Jamesin kappale, jonka Kellyn yhtye The Blues Band versioi vauhdikkaasti ensimmäisellä levyllään, oli nytkin hänen osuutensa kohokohtia. Erittäin asiallisesti taittui myös Muddy Watersin klassikko "Can't Be Satisfied". The Blues Band konsertoi edelleen. Myös laulaja-harpisti Paul Jones on yksi nykykokoonpanon jäsenistä. Kaksikko Kelly-Jones julkaisi viime kuussa konserttitaltioinnin "Live at the Ram Jam Club". |
| Michael Powers (c) Jarmo Montonen |
| Eero Raittinen (c) Jarmo Montonen |
| Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men muuttui aikataulusyistä tilaisuuden päättäjästä koko lauantai-illan avaajaksi. Yhtye teki sen rock & roll -jyräyksellä. Myös jungle-tyyli rytmitti useata kappaletta. Eero itse vältteli ahtaaksi käynyttä lavaa ja revitteli vokaaliosuuksiaan milloin yleisön seassa, milloin lavarakennelmissa kiipeillen. Raittinen on Suomen parhaita juurimusiikin tulkitsijoita, mutta bändin nimen mukainen sointi ei välttämättä anna riittävästi tilaa hänen äänelleen. Parhaiten lauluosuudet pääsevät esiin hitaammissa blueseissa, ja lauantaina etenkin versiossa Geraint Watkinsin tutkielmasta "Soldier of Love". Asiaan palattiin kuitenkin "Can't Tear It Up Enuff" -tykityksellä. "Tästä on tullut viime aikoina mun bravuuri. No, taitaa se jonkun muunkin bravuuri olla", Eero sanoi viitaten kappaleen alkuperäislaulajaan Kim Wilsoniin ja tämän bändiin The Fabulous Thunderbirdsiin. Kosketinsoittaja Pekka Gröhn oli lauantaina Vesku Loirin matkassa, joten Noisy Kinda Menin sointi oli normaaliakin suoraviivaisempi. Tom Nymanin muhkeat bassokulut toivat siihen kuitenkin hyvää maustetta. Sotaa edeltävältä ajalta 2000-luvun Keski-Suomeen Jos lauantai-illassa ei jääty rankkaa sointia paitsi, sitäkin hienovireisemmin esiintyivät iltapäivän akustisella klubilla Bert Deivert ja Janne Zander. Toista maailmansotaa edeltävältä ajalta peräisin olevaa ns. pre-war -bluesia esittävä kaksikko kunnioitti show'llaan useita ajan sankareita kuten Yank Rachellia, Bo Carteria ja Sam Chatmonia. Deivert soitti ajoittain myös autenttista, vuodelta 1941 olevaa resonaattorimandoliinia. |
 |
| Osuutensa sai myös Robert Johnson, kun duo tulkitsi hänen tunnetuksi tekemänsä ".32-20 Bluesin". Kappale on monen muun Johnson-levytyksen tapaan fuusio muiden lauluista ja aihioista. "Johnson oli loistava kitaristi ja ennen kaikkea loistava musiikin tulkitsija. Hänellä oli kyky kasata vaikutteita ja muokata niistä itseltään kuulostavaa materiaalia", äskettäin yhdeksännen levynsä "Takin' Sam's Advice" julkaissut Bert Deivert pohti Jyväskylässä. Myös Janne Zander on syvällä pre-war -materiaalissa, vaikkakin mies pitää kaikentyyppisestä bluesista. Jannen blues-harrastus alkoi Muddy Watersista ja Howlin' Wolfista, mutta varsinaiseksi sankarikseen hän nimeää Jimi Hendrixin. Zander on soittanut myös marraskuussa Halloween Bluesiin tulevan Mats Ronanderin kanssa. "Mies on erittäin taitava huuliharpussa ja kitarassa", Janne vinkkaa. |
| Deivert (oikealla) ja Zander. |
| Keski-Suomesta Deivert ja Zander suuntasivat takaisin kotikaupunkiinsa, Ruotsin Karlstadiin. Siellä on ohjelmassa yhteiskeikka Michael Powersin kanssa. Myöhemmin viikolla Powers, Deivert ja Brian Kramer konsertoivat Tukholmassa. "Minulla on korvien kanssa vähän ongelmia, ja Michael on sähkökitaramiehiä. Saa nähdä mitä keikoista tulee", Bert aprikoi Jyväskylän-keikan jälkeen. Popparissa (entinen Jazz Bar) pidetty akustinen klubi oli raikas vastapaino festivaalilla paljon kuullulle kitarasahaamiselle. Tämäkin show keräsi mukavan yleisön, ja iltapäivään ajoittuen nimenomaan musiikista kiinnostuneen sellaisen. Blues Live! ry:n järjestämän tapahtuman muita klubiakteja olivat Marjo Leinonen & Viranomaiset, Daddy Giljoteen, Paul & Blue Delivery ja Mr Breathless. Lisäksi kuultiin useampia jyvässeudun muusikoista koostuneita kokoonpanoja. |
 |