 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Jyväskylässä tutun perinteikkäästi 12.10.2008 Kuvagalleria Jyväskylän Blues Live! -festivaalin pääkonsertin laadukas ohjelmisto tarjosi rytmimusiikkia laidasta laitaan ja yleisön bluesnälkää tyydytettiin isoilla annoksilla aina pikkutunneille saakka. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Jyväskylän perinteikkään Blues Live! -tapahtuman pääkonsertti keräsi runsaan yleisön Hotelli Jyväshoviin. Illan aloitti tapahtuman isännän, Blues Live! ry:n puheenjohtaja Heikki "Hessu" Heinosen luotsaama Swamp Boogie. Pienten tervetulotoivotusten jälkeen pääsi reipas rämeblues valloilleen. Hessu Heinosen huuliharppu soi tutulla, rosoisella soundilla ja mukavaa karheutta tuli myös lauluun harppumikin kautta. Kitaristin tointa hoiteli Jaska Prepula tummalla särösoundillaan, ja vauhdikasta rytmiä piti yllä Make Lajunen pienen rumpusettinsä takana. Bändin musiikki vei kuulijat Louisianan suoalueilta aina Mississippi-joen suistolle asti. Vanhoja bravuureja kuultiin monia ja varsin mukavasti sovitettuina versioina. Pääosissa olivat Slim Harpon "I'm A King Bee", "Baby, Scratch My Back" ja Joe Hill Louisin tekeleet "Tiger Man", sekä keikan loppupuolella tullut "Big Legged Woman". Muita hyviä vetoja olivat Howlin' Wolfin aselaulu "Fourty-Four" ja John Lee Hookerin "Mad Man Blues". Hitaampaa tahtia mentiin alkoholin petollisuudesta kertovassa Sonny Boy Williamsonin "Drink On Little Girl" kappaleessa. Rokimpaa meininkiä oli tarjolla Messengers-yhtyeen tahtiin. Bändi tuntuu vain parantavan otteitaan ajan saatossa: kohta aletaan sovittaa superbändin viittaa hartioille. Laulaja Joe Vestich, Dave Linholm ja Jake's Blues Band ovat hioutuneet varsin tiukaksi ryhmäksi. Vaikkei bändi varsinaista bluesia soittanutkaan, niin yleisö otti heidät hyvin vastaan. Ainoastaan yksi vanhempi herra kyseenalaisti Messengersin ja bluesin välistä yhteyttä äänekkäästi lavan edustalla. Pirteällä ja innokkaalla päällä ollut Dave kuittasi asian leveällä hymyllä ja tokaisi: "No vedetään sitte Something Else". Muitakin hauskoja heittoja tuli Daven suusta illan mittaan. Laulajakin nimettiin uudelleen: "Vaskooli-Vestich, lapinmiehiä hänkin!" Messengersin setti sisälsi paljon debyyttilevyn kappaleita. Esimerkiksi "Storm's Catchin' Me Up" soi hienosti. Daven ja Jake Yrölän kitarat kuuluivat selkeästi. Sooloista saatiin nauttia oikein urakalla. Bändin miksaus oli hyvin kohdallaan, vaikkei varsinaista sound-checkia ollutkaan. Parhaimmillaan meininki oli Bo Diddley -bravuurissa "I'm A Man", jossa myös Joen karhea ja voimakas ääni pääsi oikeuksiinsa. Hyvin toimi myös SRV-cover "Change It" Jaken ja Joen yhteislauluna. Donovanin "Hey Gyp" on mainio vauhtipala. Se oli varsinainen yllätys monelle "Take My Breath Away" -biisin ohella. Uusia kappaleita olivat "If I Want To", "Steps From Heaven" ja Daven nimeämä "Winston Churchill", joka kuitenkin oli oikeasti "Searchin'" tai jotain sinne päin. Encorena kuultiin mainio ja pitkä versio J.J. Calen "After Midnight" -kappaleesta, joka sai koko paikan notkahtelemaan tanssijoiden hytkytyksestä. Hieno keikka! Messengeristä kuullaan vielä... Parisuhdeterapiaa Brownin tapaan Nykyään Saksassa asuva, Chicagosta kotoisin oleva blues-laulaja Angela Brown esiintyi berliiniläisen pianistin Christian Rannenbergin säestyksellä. Aluksi kuultiin Rannenbergin kaksi boogie-woogie -henkistä soolonumeroa, joissa käytiin läpi kaikki mahdolliset kikkailut ja rytminvaihdokset. Taidokasta pianointia. Angela Brown pisti heti lavalle astuttuaan miehet kyykkyyn ja polki lattiaan: "I'm a woman with a microphone! Now ladies, we have to talk about.. our mens!". Samaa rataa mentiin lähes koko keikka. Miltei jokainen kappale käsitteli miesten vikoja ja huonoutta - tosin pilke silmäkulmassa. Mahtavaääninen ja uhkea laulaja otti lavan haltuunsa voimakkaine ilmeineen ja nykivine tanssahteluineen. Kappaleista jäivät mieleen vanha "Neighbor Neighbor", "I Intent To Take Your Place" ja bluesahtava versio Bill Haleyn "Rock Around The Clock" -biisistä. Viimeksi mainitussa myös yleisö pääsi hoilaamaan mukana. Traditionaalinen "Stack-A-Lee" oli vauhdikas versio. Encorena kuultiin doo-wopia, jonka aikana yleisö lauloi taustoja varsin äänekkäästi. Se oli aika hauskan kuuloista! Muuten meno oli aika puuduttavaa ja yksitotista. Angela Brown on hyvä laulaja ja esiintyjä, mutta pelkän pianon säestyksellä hommasta katoaa särmä pois hyvin nopeasti. Aseistettu harpisti Illan pääakti Harmonica Shah oli mainio pakkaus iloista "hangonkeksimeininkiä" ja laadukasta huuliharpismia. Hollantilainen Little Boogie Boy Blues Band starttasi keikan loistavan kitaristi-laulajan Hein "Little Boogie Boy" Meijerin johdolla. Lempinimensä hän on kuulemma saanut John Primerilta, kun oli nuorena poikana puikahdellut klubeille vanhoja staroja katselemaan. Hein Meijer osoittautui loistavaksi esiintyjäksi ja kitaristiksi. Peukalo- ja sormiplektroilla Stratocasteriaan voimakkain näppäilyin soittaen oli soundi aika messevä. Lisäksi hän käytti chorus-efektiä pieninä annoksina soittoa tukevoittamaan. Iloinen olemus ja voimakas tulkinta saivat yleisön innokkaasti meininkiin mukaan. "Love Like I Want It" oli aloitusbiisi. Seuraavaksi soitetetun "Let Me Love You Baby" aikana kuultiin pitkä puhe bluesin olemuksesta ja parisuhteen ylläpitämisestä. Herra Meijerin mukaan blues ei ole pelkästään alakuloista voivottelua, vaan se on myös iloista ja hauskaa. Blues kattaa koko elämän kirjon!. Hän suositteli kaikille pariskunnille kertosäkeessä kappaleen nimeä toisilleen laulamista. Terapiaosuuden jälkeen lavalle saapui itse "Motor City Mojo Master" Harmonica Shah. Aluksi näytti siltä, että Detroitista kotoisin oleva huuliharpisti-laulaja olisi tosikkomiehiä, mutta herra osoittautui loppupelissä ihan mukavaksi herrasmieheksi. Mukavaa jutustelua riitti, kun vauhtiin päästiin. Harmonica Shah oli varustautunut "asevyöllä", joka oli täynnä huuliharppuja. Sieltä hän nappasi aina sopivan soittimen, usein jopa kesken kappaleen. Yleisö sai kuultavakseen täyteläistä huuliharppuilua ilman suurempia kikkakolmosia. Myös laulajana Shah oli verraten vakuuttava. Kappaleita ei sen koommin esitelty. Tuttuja numeroita sentään seassa oli. "I'm a King Bee", "Snatch It Back And Hold It" (Junior Wells), "Just A Little Bit" (John Thornton) ja "Baby, Scratch My Back" olivat tyylikkäitä versioita. Pitkä jammailublues "Mellow Down Easy" (Willie Dixon) oli myös sitä itseään keikan loppupuolella. Parituntinen keikka oli hieno päätös perinteikkäälle bluesfestivaalille. Toivottavasti saamme Little Boogie Boy Blues Bandin käymään Suomessa useamminkin, sillä niin hienon vaikutuksen hän sai aikaiseksi. Loistava kitaristi ja esiintyjä, eikä jätä ketään alakulon valtaan. Rytmiryhmäkin oli aivan huippuluokkaa. Basson varressa ollut vanha herra Jan Den Boer ja rumpali Robbie Carrie jäivät keikan aikana hieman taustalle, mutta tanakasti he tonttinsa hoitivat. Tällaista meininkiä tarvitaan ehdottomasti lisää! KAKE KIIRIKKI, teksti ja kuvat Kuvagalleria Linkit: Blues Live!, Angela Brown, Harmonica Shah, Messengers, Swamp Boogie, Little Boogie Boy Blues Band, Jyväshovi - - - - - ILMOITUS Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel John Lee Hooker: Boom Boom Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |
| Harmonica Shah |