 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Saimaa-ilmiö: Bluesbone 11.7.2007 Porista itäisille järvivesille uskaltautuneen nuoren trion matkavauhti on kiihtymässä. Keikkoja riittää mukavasti, ja "Bag of Bones" -ensilevyllekin suunnitellaan jo seuraajaa. Runsas neljännesvuosisata sitten Juice Leskinen, Syrjien poppoo ja Ismo Alanko bändeineen seikkailivat Etelä-Karjalan vesillä Kaurismäen veljesten klassikkoelokuvassa "Saimaa-ilmiö". Kesällä 2007 maisemat ja kulkuvälineet ovat samankaltaiset, ja ruumassakin remuaa edellä mainittujen ikätoveri Dave Lindholm The Daltons -yhtyeineen. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Porin ykkösketju: Laakso-Häkkinen-Perkiö |
| Kantta ylempänä hengähtää kaksiosaisen settinsä jälkeen kolme kaveria, joista ainoastaan nestori, 27-vuotias basisti Lauri Häkkinen, oli syntynyt noiden suomirokin suurmiesten käydessä Saimaata. Kitaristi-laulaja Mikko Laakso ja rumpali Miika Perkiö olivat tuolloin korkeintaan suunnitteluasteella. Kyseessä on suomalaisen bluesin nuoret hurjat - Bluesbone. Imatra Big Band Festivalin blues-risteilyn aktina esiintyneen yhtyeen perustivat porilaiset Häkkinen ja Laakso kuutisen vuotta sitten. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Perkiö liittyi mukaan myöhemmin. Lauri on kolmikosta ainoa, joka tekee rehellisiä päivätöitäkin; Mikon ja Miikan ajatuksissa päällimmäisinä ovat toistaiseksi opiskelut. Bluesbonen ensimmäinen levy "Bag of Bones" ilmestyi helmikuussa 2006. Albumi ei ole lainkaan hullumpi. Kavereista on kuitenkin aistittavissa, että parempaankin olisi pystytty. "Ensimmäinen levymme oli tavallaan ajankuvaa, se kuvasi bändiä silloisessa kunnossaan", Mikko selvittää. Kolmikko kertoo, että levy purkitettiin analogisesti ja lähes täysin livenä. Ylettömään vaatimattomuuteen ei ole syytä. Sekä albumi että M/S Camillan keikka todistavat, että esimerkiksi kappaleet "Rambling Cat" ja "Sexy Suzy" ovat varsin valmista kamaa. Jälkimmäinen on saanut Satakunnassa mukavasti radiosoittoakin. Debyyttilevy on poikinut jo puolisensataa keikkaa, ja onpa ohjelmatoimisto Polarartistitkin kiinnittänyt trion listoilleen. Lätkää, kadonnut grilli ja puusetti Porilaisuutta on mahdotonta käsitellä sivuamatta urheilua. Lauri Häkkinen pelasi B-junioreihin asti Ässissä oikeana laitahyökkääjänä. "Toissakauden menestyshuuman voimakkuutta ei voi kukaan ulkopaikkakuntalainen koskaan ymmärtää", Lauri julistaa. Monta vuotta vaatimattomasti pelannut klassikkoseura otti tuolloin sensaatiomaisesti SM-liigan hopeaa. Mikko on puolestaan futismiehiä: hän luutii nelosdivarissa. Se ruumiinkulttuurista. Robben Ford on varsinkin Mikolle kova esikuva. Lauri mainitsee Jeff Healeyn ja Miika puolestaan huippukannuttajat Steve Gaddin ja Steve Jordanin. Esikuvien joukossa on siis runsaasti Porin-kävijöitä. "Stevie Ray Vaughan on toki kova idoli, mutta kaikki SRV- ja Jimi Hendrix -apinoinnit ovat osaltamme ohi", Mikko linjaa. Saimaan-keikalla saatiin makupaloja uudesta materiaalista. Tarjolla oli muun muassa hidasta mollibluesia sekä puoliakustisen ja resonaattorikitaran hybridin avustuksella sävelletty slide-veto "Bouncing Man". Erityisen hupaisa oli biisi, joka kertoo todellisesta suomalaismiehen kesädraamasta - lihaa pitäisi grillata, mutta välineet ovat kadoksissa. Arvasitte: kappaleen nimi on "Grill Is Gone"! Miika paukutti konsertissa Daltonsin lainapatterilla, mutta omasta virvelistään hän ei luopunut. "Tämä on osa kokonaan puista Kumun settiä. Sointi on siinä pehmeämpi, ja varsinkin virvelin kanttisoundi on aivan omanlaisensa", rumpali valistaa. Hybridin lisäksi Mikko soittaa muun muassa Ruokankaan V.S.O.P.-sähkökitaraa. Laurin bassovalinta on varma: Fender. Instrumenttigalleriaan tullee muutoksia lähitulevaisuudessa. Lauri ja Mikko ovat sitä mieltä, että etenkin akustisia soittimia tullaan kuulemaan enemmän. Keikoilla soitetaan tiukasti triona, mutta "Bag of Bonesilla" kuultuja kosketinsoittimia ei tulla unohtamaan uutta levyä suunniteltaessa. |
 |
| Niin, uusi albumi. Miltä se tulee kuulostamaan? "Moderni sähköinen blues on nyt meidän juttumme. Sekaan heitetään vielä hieman jazzia ja funkia", Mikko Laakso kuvailee. "Genrerajoja on turha kunnioittaa liikaa, tehdään sellaista mikä tuntuu hyvältä", Lauri komppaa. Mikko ymmärtää, että kakkoslevy on näytön paikka, ja sen perusteella tullaan arvioimaan Bluesbonen rahkeiden riittävyyttä. "Ensimmäisestä levystä tulemme aivan varmasti parantamaan." Vaikka keikkoja on ollut ihan mukavasti, lisääkin mahtuu kalenteriin. Porissa on muutamia aivan potentiaalisia soittopaikkoja. "Café Jazz kaupungin keskustassa on ehkä ykköskohteemme", Lauri sanoo. Myös Tullipub ja Monttu ovat alan mestoja. Seuraava keikka on tärkeä: Bluesbone esiintyy Pori Jazziin kuuluvalla keikalla lauantaina 14. heinäkuuta. |
| Bluesbone työn touhussa M/S Camillalla. |
| "Hyvien keikkasuoritusten ja paremman kakkosalbumin perusteella suurempi yleisökin toivottavasti kiinnostuu meistä", Bluesbonen miehet sanovat kuin yhdestä suusta. Varmasti kiinnostuu. Bluesbone on juuri sellainen kokoonpano, jolla on mahdollisuudet juurruttaa bluesia myös nuoremman yleisön keskuudessa. Blues-risteily päättyy M/S Camillan saapuessa Lappeenrannan satamaan. Bluesbonen purjehdus juurimusiikin vesillä on kuitenkin vasta alkamassa. Linkki: Bluesbonen kotisivut |
 |