 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Kapisen piskin blues-rockia 27.5.2008 "Mean Old Dog" ei ole niin raisu räksyttäjä kuin levyn nimi antaa ymmärtää. Bluesbonen toinen albumi sisältää kuitenkin parhaimmillaan nautittavan tuhtia soittamista ja oivia originaalikappaleita. Bluesbonen ensimmäinen albumi "Bag of Bones" (2006) sai maaliskuun lopussa seuraajakseen pitkäsoiton nimeltä "Mean Old Dog". Porilaisten Mikko Laakson (kitara, laulu) ja Lauri Häkkisen (basso) lisäksi trioon kuulu eteläpohjalainen rumpali Miika Perkiö. Levyllä Bluesbonea vahvistaa kosketinsoittaja Jussi Reunamäki. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Kakkoslevy koostuu debyytin tapaan kokonaisuudessaan alkuperäismateriaalista, jonka on kirjoittanut Mikko Laakso. Nuorimies on osoittanut lahjakkuutensa laadukkaiden ja erityylisten kappaleiden säveltäjänä. Sama meno jatkuu tälläkin albumilla. Vaikka levy on omakustanteinen, ei sen tarvitse merkitä halpaa sointia. Soundeihin on satsattu, ja se kuuluu: parhaimmillaan soittaminen on herkullisen tanakkaa. Bluesbone hallitsee parhaiten blues-rockin, kuten heti avaava, kitaran ja laulun toimivilla unisono-osuuksilla kuorrutettu "Bouncin' Man" osoittaa. Levyn nimibiisi on jonkinlainen Stevie Ray Vaughan - Rory Gallagher - Johnny Winter -risteytys, jossa välillä piipahdetaan mielenkiintoisesti myös progressiivisella alueella. Yhtye todistaa pärjäävänsä myös ragtime/Piedmont-kategoriassa ("Running Shoe"), soulahtavalla osastolla ("I've Done You Wrong") ja jazz-tunnelmissa ("I Can't Do All That"). Jos jokin suomalainen radioasema soittaisi juurimusiikkia merkittävissä määrin, olisi Bluesbonella tarjota ilmeinen kesähitti – B.B. Kingin klassikon nimestä mukailtu "The Grill Is Gone". Musiikillisesti se ei ole mitenkään kuolematon (mikä kesähitti olisi?), mutta se sisältää hillittömän tarinan. Grillaaja on huolella valmistautunut BBQ-juhliin vain huomatakseen tärkeimmän työvälineensä kadonneen varastosta – kesämiehen painajainen! Värikkäästi työskentelevä Perkiö – grillausbiisissä liikutaan peräti marssimaisissa tunnelmissa – ja joustavasti bassotteleva Häkkinen on suomalaisten nuorten rytmiryhmien aatelia. Laakson biisinkirjoitustaito ansaitsee korkean hatunnoston. Hänen kitarointinsa on terävää ja taitavaa sekä sliden kanssa että ilman. Hän ei sorru instrumentalismissaan liikaan kikkailuun. Bändin ongelma on monen muun suomalaisryhmän tapaan laulussa. Laakson vokaalisuoritukset ovat valtavasti jäljessä yhtyeen muusta tekemisestä. Jonkin verran Bluesbone kärsii myös asiaankuuluvan röyhkeyden puutteesta; "Mean Old Dog" saisi olla nimensä mukaisesti enemmän 'mean' ja tulla rajummin kuulijan iholle. "Mean Old Dog" ei mullista Suomen blues-maisemaa, eikä se välttämättä tee edes oikeutta bändin kyvykkyydelle. Levyn värkännyt kokoonpano koostuu lahjakkaista soittajista, ja heidän menonsa on keikoilla ehdottomasti levyiltä kuultua raisumpaa. Trioa lainkaan aliarvioimatta voi nostaa kysymyksen, olisiko poikkeuksellisen monipuoliseen soittamiseen pystyvällä Bluesbonella tulevaisuutta esimerkiksi Wentus Blues Bandin tapaisena kovien solistien backup-yhtyeenä? PASI TUOMINEN Bluesbone: Mean Old Dog, 2008 Mikko Laakso (kitara, laulu), Lauri Häkkinen (basso), Miika Perkiö (rummut) Vierailija: Jussi Reunamäki (Hammond) Tuottaja: Bluesbone Linkit: Bluesbone, bändin haastattelu |