 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Katso mihin astut! 2.2.2009 Kuvagalleria Bluesia, soulia, funkia ja portaissa kompuroivia naisia. Kaikkea tätä ja paljon muuta oli Bobby Parkerin ja The Blues Night Bandin keikka Madam's Organissa, USA:n pääkaupungin syntisessä baarissa. |
 |
 |
 |
 |
| Yhdysvaltain pääkaupungissa, Adams Morganin kaupunginosassa, sijaitseva klubi on riettain ajanviettopaikka, jossa tunnustan käyneeni. Tienoo ei ole varsinaista punaisten lyhtyjen aluetta, mutta klubin sisustus ja asenne ovat raisua luokkaa. Ei ihme, että klassikkojulkaisu Playboy on aikoinaan rankannut sen DC:n ykköseksi ja USA:n 25 parhaan baarin joukkoon. Paikka on sanaleikkisästi nimeltään Madam's Organ - naisen elin. Blues-baariksi itsensä mainitsevan klubin seinät on miltei vuorattu irstain maalauksin. Seinäkylteissä varoitellaan "taskuvarkaista ja helpoista naisista" ja opastetaan naisia "kaupittelemaan itseään siivosti". Kauniimpaa sukupuolta näin esineellistävä liike menettäisi Suomessa lupansa oitis! Rehti elävä musiikki on kuitenkin Madam's Organin valtti. Livemusaa on tarjolla seitsemänä iltana viikossa. Klubin kaartiin kuuluu viikoittain soittavia vakiobändejä sekä säännöllisesti esiintyviä isompia nimiä. Heitä ovat muiden muassa "Red Top" -levyn viime vuonna julkaissut Liz Mandeville sekä Bonnie Raittin ja Little Featin kanssa kiertänyt Catfish Hodge. Joka kuukauden viimeisenä lauantaina lavalla työskentelee Bobby Parker ja hänen Blues Night Bandinsä. Näin myös tammikuussa 2009. Vuonna 1961 hittinsä "Watch Your Step" purkittanut Parker, 71, on syntyisin Louisianasta ja kasvanut Kaliforniassa; Yhdysvaltain pääkaupunkiseutua hän on pitänyt tukikohtanaan kuitenkin jo lähes puoli vuosisataa. Koko kuusimiehinen kokoonpano oli ahtautunut arviolta noin 20 neliömetrin lavalle. Erikoinen tilaratkaisu: esimerkiksi taannoisella Mandevillen keikalla lavalla oli vain neljä soittajaa - ja tila oli silti kortilla - ja saksofonisti tuuttaili lattialla, käytännöllisesti yleisön keskellä. |
| Yhtye soitti ammattimaisesti. Kukaan jäsen solistia lukuun ottamatta ei silti loistanut. Parhaimmillaan Parkerin soolokitaran, Dane Paul Russellin huuliharpun ja Ken Wenzelin saksofonin yhteissoitto ylsi lähes sinfonisiin sfääreihin. Ahtaassa klubitilassa se oli pahimmillaan kakofonista. Lievää ihmetystä herättivät kova volyymitaso sekä keikan avannut pitkä ja kummallinen sound checkin ja jammailun ristisiitos. Madam's Organ on paikka, johon lähdetään pitämään hauskaa musiikin säestyksellä. Korkealentoista reportaasia sinne lähtee laatimaan korkeintaan joku hölmö suomalainen. Bobby Parker & The Blues Night Band piti erinomaisesti bilekansan tunnelman yllä. Musiikillinen loisto jäi muutamiin hetkiin, mutta tunnelma blues-baarissa on totisesti vailla vertaa. PASI TUOMINEN Washington, D.C. Kuvagalleria Kirjoittaja lähettää kiitokset juttuvinkistä Jouni Hyytiäiselle Jyväskylään. Bobby Parker & The Blues Night Band. Washington DC, Madam's Organ, 31.1.2009 Bobby Parker (kitara, laulu), Anthony Rucker (basso), Howard Feinstein (koskettimet), Dane Paul Russell (huuliharppu), Ken Wenzel (saksofoni), Dennis Bradley (rummut) Linkit: Bobby Parker, Dane Paul Russell, Ken Wenzel, Madam's Organ Artikkelien etusivulle |
| Tunnelma oli tiivis myös lavan ulkopuolella. Madam's Organ rakentuu kolmesta kerroksesta, mutta hassun kapea arkkitehtuuri asettaa nopeasti ehtonsa. Eivätkä rappusetkaan ole vähiten haasteellisesta päästä (etenkään enemmän nauttineille). Bobbyn intoutuessa vaeltamaan toiseen kerrokseen soittamaan, eräskin naishenkilö kompuroi ja lankesi sananmukaisesti blues-sankarin jalkoihin - watch your step! Parker on veivannut kuolematonta riffiään vuosikymmenet, joten tavallaan hänen kuuluisimman kappaleensa poissaolon Madam's Organin keikalta ymmärtää. Toisaalta massiivisen, taukoineen lähes viisituntisen konsertin urheasti loppuun asti kuunnelleet olisi voinut palkita sävelin, jotka John Lennon tarinan mukaan kopioi The Beatles -hittiin "I Feel Fine". Sinfoniasta kakofoniaan Kolmen setin soittaminen ei varmasti ollut bändin valinta. Taukojen ajan soittajat vaikuttivat turhautuneilta. Kosketinsoittaja Howard Feinstein kökötti ilmeettömänä kioskissaan, ja rumpali Dennis Bradley tuijotti tyhjästi ikkunan läpi vilkkaalle 18. kadulle. Itse ohjelmisto oli valtaosin loputtomalta tuntuvaa funk- ja soul-jammailua. Parhaimmillaan Bobby Parker ja The Blues Night Band olivat hitaissa blueseissa ja hikisissä soul-ralleissa. Bobbyn kimakat soul-rääkäisyt olivat rautaa. Toisaalta loppuun kaluttujen blues-standardien (Mellow Down Easy, Baby What You Want Me to Do jne.) pakonomainen jyystäminen oli tyhjää täynnä. Parker on kahdeksannella vuosikymmenelläänkin vielä erittäin virkeä kaveri. Laulu pelaa ja kitarasoolot irtoavat kevyesti. Myös lavaolemuksessa löytyy. Se miellyttää ainakin niitä, joiden mielestä korkokengät, nahkahousut, huonosti istuva peruukki ja Kyröskosken Pärskeen 70-luvun verkkarilta näyttävä nuttu ovat lyömätön yhdistelmä. |
 |
 |
 |
| The Blues Night Bandin puhaltajat: Dane Paul Russell (yllä) ja Ken Wenzel. |
| Bobby Parker |