 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Raakaa Mississipin bluesia 6.2.2007 Broke & Hungry Recordsin missiona on säilyttää country bluesin perinne. Musiikkia ovat edistäneet levy-yhtiön artistit kuten Jimmy "Duck" Holmes ja Odell Harris. Andres Roots jututti yhtiön perustanutta Jeff Konkelia. Yksi vuoden 2006 kehutuimmista albumeista oli Jimmy "Duck" Holmesin "Back to Bentonia". Kuuttakymppiä lähentelevän Mississipin blues-miehen levy oli hänen ensimmäisensä - ja myös Broke & Hungry Recordsin avausalbumi. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Jimmy "Duck" Holmes |
| B&H on country bluesin levymerkki, jonka perusti Jeff Konkel, St Louisista tuleva PR-mies. Levymerkki perustettiin vain puolisen vuotta ennen Holmesin levyn ilmestymistä. Ennen vuoden loppua julkaistiin toinenkin kehuja osakseen saanut levy, "Searching for Odell Harris". Terry "Big T" Williamsilta ja Wesley "Junebug" Jeffersonilta on lisäksi tulossa uutukaiset huhtikuussa. Holmesilta tulee puolestaan toinen levy alkukesästä. Myös leffaprojektista huhutaan, mutta yhtiöpomo Konkel on asiasta toistaiseksi hieman salamyhkäinen. Hän oli kuitenkin ystävällisen suostuvainen jakamaan ajatuksiaan blues-bisneksestä Blues-Finland.comin lukijoiden kanssa. Kotisivuillasi sanotaan: "Kuten useimmat hienot ideat, Broke & Hungry Recordsin ajatus syntyi baarissa - tarkalleen ottaen juke jointissa." Jos tässä ei ole kyse vain 'PR-veteraanin' puheesta, voisitko hieman eritellä tapahtunutta? Olen ehkä urallani joskus syyllistynyt ylilyönteihin, mutta tämä on tositarina. Olin suistoalueella mestassa nimeltä Po' Monkey's. Se sijaitsee Mississipin Merigoldissa. Big George Brock oli siellä soittamassa, ja paikalla oli myös hänen managerinsa Roger Stolle. Roger oli tuolloin itse päättänyt taltioida Georgea, koska kukaan muu ei ollut halukas ottamaan riskiä. Sen jälkeen, kuten tiedetään, Georgesta on kehkeytynyt yksi festivaalipiirien kuumimmista nimistä. Yksi sankareistani on R.L. Burnside. Tuo kyseinen keikka oli vain noin kuukausi hänen kuolemansa jälkeen. Istuessani tuossa mestassa halpaa kaljaa ryystäen ja Rogerin kanssa jutellen, lakkasin haikailemasta ansaitsemaansa kunniaa koskaan saamattomina kuolleiden hienojen artistien perään. Sen sijaan aloin hahmotella suunnitelmaa. Pari viikkoa siitä perustin Broke & Hungry Recordsin. Toiset pari viikkoa, ja ensimmäisen cd:mme materiaali oli äänitetty. Yhtiön motto on "This is no way to make a living - Tämä ei ole mikään tapa elättää itseään". Miksi siis edes yrittää? En voi sanoa ettenkö haluaisi tulla toimeen levymerkin voimin, mutta niin ei vain ole. Käyn normaaleissa päivätöissä ja jahtaan unelmiani levymogulin elämästä iltaisin ja viikonloppuisin. Levy-yhtiössä ei kuitenkaan lopulta ole kyse kaupallisuudesta. Kyse on itselleni elintärkeän taidemuodon säilyttämisestä ja edistämisestä. Olen rakastanut Mississipin bluesia myöhäisiltä teinivuosiltani asti, joten on todella jännittävää saada pieni rooli sen pitämisessä yleisön tiedossa. Sanoisitko, että Jimmyn ja Odellin elämät ja urat ovat muuttuneet sen jälkeen kun he levyjensä myötä saivat kansainvälistä huomiota? Noilta kahdelta kaverilta saa kaksi erilaista vastausta. Jimmyn osalta ei ole epäselvyyttä elämänmuutoksesta. Hän saa esiintymispyyntöjä festivaaleilta ympäri maailman. Myös hänen juke jointinsa Blue Front Café Mississipin Bentoniassa nauttii hyvistä kävijämääristä. Lisäksi hän kehittyy live-esiintyjänä. Hänellä on nyt lisää varmuutta ja rentoutta isojen yleisöjen edessä. Odellin elämä taas ei ole mielestäni muuttunut tippaakaan. Tapasin hänet äänittäessämme hänen albumiaan - sen jälkeen ei häntä ole sitten näkynytkään! Hän on vetäytyvää tyyppiä eikä ole osoittanut kiinnostusta muusikkouraa kohtaan. Tämä on hänelle lähinnä harrastus. Se on uskomatonta ajatellen hänen lahjakkuuttaan. Hän asuu Louisianassa ja työskentelee kattoduunarina. Toivottavasti saisin hänet vielä tekemään albumin. Sitä odotellessa ei kuitenkaan kannata pidätellä henkeään. Mitä musiikkiin tulee, suuntautumisesi Mississipin blues-miehiin on ilmeinen; entäpä yleisö, asiakkaat? Onko olemassa 'keskimääräistä asiakasta'? Asiakkaani ovat enimmäkseen - mutta eivät pelkästään - valkoisia miehiä. Mutta monipuolisuuttakin löytyy. Monet nuoret ostavat levyjä, niin kuin tekevät vanhemmat ikänsä bluesia kuunnelleetkin. Maineemme Euroopassa kasvaa. Siellä raa'an country bluesin fanikanta on paljon vahvempi. Meillä tuntuu menevän hyvin myös Yhdysvaltojen itärannikolla. Tämän musiikin itu on siinä, että sen iskiessä olet ikuinen fani. Ja se voi iskeä todella erilaisiin ihmisiin. Kun tosifanit kuulevat levyjämme, heistä tulee välittömästi meidänkin fanejamme. Vaikea tehtävä on sanoman levittäminen ja sen varmistaminen, että potentiaaliset kuuntelijat tietävät meistä. Saamani vaikutelman mukaan jatkatte siitä mihin rockin suuntaan siirtynyt Fat Possum jäi. Kuinka kommentoit? Tuota vertausta tehdään jatkuvasti ja yhä enemmän - se imartelee minua uskomattoman paljon. Olen levy-yhtiön kova fani. Jos meidän levymme pystyvät vaikuttamaan ihmisiin puoleksikaan niin voimakkaasti kuin Fat Possum vaikutti minuun, olen innoissani. Kuljemme kuitenkin vähän eri polkua kuin Fat Possum. Olen valtava Missisipin kukkuloiden country bluesin fani, mutta se ei sulje pois muita raa'an country bluesin muotoja. En usko, että Jimmy "Duck" Holmes olisi sopinut täysin heille. He olivat enemmän omistautuneet punk blues -tyylille. |
 |
| Jimmy Holmes, Jeff Konkel ja Sam Carr. Palkittu Carr soittaa Holmesin levyllä rumpuja. |
| Oletko koskaan harkinnut vesittäväsi artistiesi musiikkia remixien tai sämpläyksen avulla? Näinhän voisi vedota 'laajempiin yleisöihin'? Ei tule mitään. En tiedä paljon tulevaisuudesta, mutta ei siihen ainakaan remixejä kuulu! Alligator Recordsin Bruce Iglauer on tunnustanut, että parasta kaupallista tulosta tekevät keikoillaan levyjä myyvät artistit. Toimiiko tämä myös B&H:n osalta, ja mitä tapoja blues-merkillä on musiikin jakeluun nykyään? Keikoilla myynti pelaa, ja nettimyyntikin on hyvää. Uskon, että tällaisen musiikin ystävät etsivät uutterasti tosi-bluesia netistä. Monet asiakkaamme ovat tottuneita etsimään niin helmiä sotia edeltäviltä ajoilta kuin vaikeasti löydettäviä tuontilevyjäkin. Nämä asiakkaat eivät tee heräteostoksia: he ovat tehneet kotiläksynsä ja tietävät mitä haluavat. |
| Onko toivoa nähdä tähtiäsi Euroopassa lähitulevaisuudessa? Sitä todella toivomme. Valitettavasti Jimmy "Duck" Holmes ei pidä lentämisestä, joten meidän on pitänyt kieltäytyä festareista Ranskassa, Italiassa, Sveitsissä ja Britanniassa. Toivottavasti hän lämpiäisi ajatukselle. Terry "Big T" Williams taas ei tahdo saada passia tiettyjen kohtaamisiensa lain kanssa 90-luvulla. Ja Odell Harris… häntä on vaikea saada puhelimeen, saati lentokoneeseen. Ja sitten vielä ihmetellään miksi kutsumme itseämme nälkäisiksi tyhjätaskuiksi! Onko blues-skene mielestäsi muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana? Entä miltä se voisi näyttää seuraavan kymmenen kuluttua? Valitettavasti liian moni country blues -artisti on kuollut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuoria muusikoita ei riitä täyttämään tyhjiötä. Helvetti soikoon, viimeisten kuukausien aikana olemme menettäneet legendat kuten Henry Townsendin, Homesick Jamesin ja Robert Lockwoodin. Toisaalta deltalla ja muuallakin toimii joitain vähemmän tunnettuja tyyppejä, jotka jatkavat vanhojen tyylien perinnettä. Niin kauan kuin minulla on varaa etsiä heitä ja taltioida heitä levyille, tulen tekemään niin. ANDRES ROOTS Linkit: Broke & Hungry Records, Broke & Hungry Records MySpace |