 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Bluesia luonnollisessa ympäristössään 8.9.2008 Byther Smithin tuore cd/dvd-julkaisu "Blues on the Moon" on Delmark-tyyliin koreilematon ja lämminhenkinen. Bytherin kappaleet nojaavat vahvasti ja toimivasti bluesin perinteisiin. Livetallenteet on yleensä tapana kuvata mahdollisimman mahtipontisessa ympäristössä, vaikkapa konserttitalossa oikein vierailevien tähtien kera. Byther Smithin dvd on aivan toista maata. Bändi nimittäin soittaa kapakan nurkassa tikkataulun edessä ja "lavalla" näyttää olevan pöydän nurkalle unohtunut ketsuppipullokin. Kamerat kuvaavat ihmisten keskellä, ja taustalta kuuluu ajoittain sekä yleisön huutelua että pullojen kilinää ja muita hälyääniä. Keikkaa katsellessa tulee sellainen olo kuin olisi itse paikan päällä - etenkin kun välillä bändiä kuvataan baaritiskin suunnaltakin. Ainoastaan kameran ajoittainen pistäytyminen vessaan tekisi kokemuksesta vielä uskottavamman, mutta ehkä se veisi liiaksi huomiota pois itse asiasta. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| On myös mukava huomata, että Amerikan ukotkin "saavat" soittaa keikkansa tikkataulun edessä varauloskäynnin vieressä. Näinhän se nimittäin kotoisessa Suomessakin monesti menee. Tosin amerikkalaisyleisö näyttää olevan sen verran kohteliaampaa, että he eivät sentään heitä tikkaa bändin soittaessa... Monticellossa, Mississippissä vuonna 1933 syntynyt Byther Smith jäi orvoksi jo pienenä ja kasvoi tätinsä farmilla maatöitä tehden kunnes viisitoistavuotiaana lähti omille teilleen ja sekalaisiin hanttihommiin rakennuksille. Näihin aikoihin Byther innostui sekä musiikista että nyrkkeilystä. Saatuaan ensimmäisen kerran kehässä kunnolla nokkaansa hän päätti keskittää tarmonsa yksinomaan musiikin harrastamiseen. Alkujaan Byther oli basisti, mutta kiinnostui pian kitarastakin ja opetteli blueskitaran alkeet vanhimman veljensä savikiekkojen tahtiin. Niiltä löytyi nuoren miehen esikuviksi muiden muassa Tommy McClennan, Blind Boy Fuller ja John Lee Hooker. Muutettuaan Chicagoon vuonna 1956 Byther sai kaukaisen serkkunsa J.B. Lenoir'n avustuksella musiikkiuransa loivaan nousuun. Monien mutkien jälkeen, vuonna 1962, pitkällinen uurastus sekä Robert Lockwoodilta ja Hubert Sumlinilta saadut kitaraopit kantoivat viimein hedelmää: Byther pääsi Otis Rushin komppikitaristiksi. Sittemmin hän soitti myös Junior Wellsin, George "Harmonica" Smithin ja Big Mama Thorntonin taustalla. Byther Smithin oma levytysura alkoi jo 60-luvulla. Ennen tätä käsittelyssä olevaa uutuutta häneltä on ilmestynyt epämääräinen määrä pienille levy-yhtiöille tehtyjä äänityksiä ja ainakin kahdeksan virallisesta diskografiasta (ja täten mahdollisesti levykaupoistakin) löytyvää pitkäsoittoa. Bluesia kuussa Byther Smithin tuorein julkaisu on dvd "Blues On the Moon - Live At Natural Rhythm Social Club", jolla taustabändinä soittaa kosketinsoittaja Daryl Couttsilla vahvistettu Jimmy Burns Band. Soitto ei ole loppuun asti hiottua tai sovitettua. Piisit lähtevät liikkeelle kuin varkain, ja jamitunnelma paistaa tulkinnoista läpi. Ensimmäisenä piisinä tulee hieman yllättäen keikan loppupuolella tallennettu, mainiosti groovaava "Judge Of Honor". Sen jälkeen ruutuun ilmestyy teksti "neljä tuntia aiemmin" ja sen myötä siirrytäänkin selkeästi alkuillan tapahtumiin. J.B. Lenoir'n "If You Love Me" haiskahtaa - etenkin avausrallin intensiivisyyden jälkeen - hieman lämmittelyltä, mutta kelpo esitys se toki on. Seuraavaksi Bytherin oma ja omaperäinen yhden soinnun kierrätys "Blues On the Moon" tulkitaan isommalla tunteella. Tehokkaan riffin varaan rakennetussa, hieman paatokseenkin taipuvaisessa "Give Up My Life For Youssa" on sitten jo kova stemminki päällänsä. Promokirjeen mukaan Byther taitaa B.B. Kingin tyylisen bluesin tänä päivänä paremmin kuin kukaan muu - jopa B. B. itse. Kovan väitteen tueksi voidaan laskea ainakin "Hard Times", mutta en ota paremmuuskysymykseen sen enempää kantaa. "Your Mama´s Crazy" kulkee hieman "Talk To Your Daughterin" hengessä ja Couttsin piano kuljettaa koko bändiä mukanaan. "If I Misused Someone" ja ilmeisen omaelämäkerrallinen "Monticello" edustavat rauhallisempaa tunnelmointia. Little Miltonin "So Mean To Me" taas nostaa kierroksia hieman. Tässä vaiheessa iltaa Bytherin kitaraan on tullut myös astetta rankempi, jo dvd:n avauspiisissäkin kuultu, mukavasti pörisevä soundi. "Rock Me Baby" ei isompia yllätyksiä tarjoa. Bytherin omaa tuotantoa oleva "My Daddy´s Mean" kulkee mallikkaasti hieman Maryn lampaan hengessä. Levyn päättävä "Don´t Start Me Talkin´" lähtee vähintäänkin omintakeisesti liikkeelle, mutta hienosti bändi kelkkaan hyppää ja sitä kuljettaa. Byther Smithin dvd on kaikin puolin lämminhenkinen tallenne. Bändi soittaa ravintolan nurkassa ilman mitään turhanaikaista koreilua ja soitto toimii miellyttävän jamimaisesti. Erityisesti rumpali James Carterin letkeän jämäkkä soitto svengaa hienosti. Hänen kanssaan kompin pitävät kasassa basisti Greg McDaniel ja kakkoskitaristi Anthony Palmer. Daryl Couttsin koskettimet täyttävät paikkansa ja vähän enemmänkin - välillä hän nimittäin astuu hieman Bytherin varpaille - mutta sellainenhan kuuluu olennaisena osana rehelliseen livesoittoon. Byther itse on varsin tunteikas laulaja ja kitaristina moni-ilmeinen. Hänen omat piisinsä nojaavat vahvasti ja toimivasti blues-perinteeseen. Levyltä löytyy eri audiovaihtoehtoja ja bonuksina esittelyt kuudesta muusta Delmark-dvd:stä, jotka kaikki sisältävät konstailemattoman elämänmakuista bluesia. Artisteina näillä julkaisuilla ovat esimerkiksi hiljattain edesmennyt Little Arthur Duncan, Jimmy Burns, Carey ja Lurrie Bell sekä Tail Dragger. Tämän lisäksi bonuksista löytyy Bytherin Delmark-diskografia ja leppoisa kommenttiraita konsertille. MARKO AHO Byther Smith: Blues On the Moon - Live At Natural Rhythm Social Club. Delmark Records, 2008 Byther Smith (laulu ja kitara), Anthony Palmer (kitara), Daryl Coutts (kosketinsoittimet), Greg McDaniel (basso), James Carter (rummut) Linkit: Byther Smith kotisivu ja MySpace, Delmark Records |