 |
| (c) 2006 Blues-Finland.com |
| Mieluummin vaikka paksu kissakala 19.12.2006 Cat Lee & Co:n ensimmäinen levy "Moon Follows" sisältää riemastuttavan sekoituksen juurimusiikin eri aineksia. Välillä haikaillaan myös bluesille ominaisesti ihmissuhteiden ja kukkeamman elon perään. Cat Lee & Co -yhtyeen onnistuneen debyyttilevyn "Moon Follows" jäljet johtavat monipuolisesti musiikin historiankirjaan. Albumi on keitos countrya, jazzia, ragtimea ja tottakai bluesia. Musiikin ilmiasu on täysin akustinen; sähköisiä soittimia ei ole levyn instrumenttigalleriaan huolittu. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Pääosa musiikista on bändin alkuperäismateriaalia. Kaksi kappaletta on saatu Ville Leppäseltä. Basisti Timo Tuppurainen on tehnyt sävellyksen Edgar Allan Poen runoon "Annabel Lee". Jäätävän tuulen tappamasta rakkaasta kertova tarina on sovitettu letkeäksi ralliksi! Kitaristi Stefanos Hirvosen kynäilemästä biisistä "Fat Catfish Blues" kehittyy täysin hurmaava raita. Ratkiriemukkaan sävelfasadin sisään rakentuu vain muutamaan - ja riittävään - värssyyn sisältyvä haaveilu ikävän maailman taakse jättämisestä ja paremman elon koittamisesta paksuna kissakalana. Hirvosen akustinen kitara saa biisillä ansaitsemansa soolotilan, kuten myös "Freewheelin' Bluesilla" ja tietenkin varsinaisella esittelykappaleella "Stefanology". Nimikappale "Moon Follows" on Leppäsen käsialaa. Vasuri-Ville myös vierailee taustalaulussa ja dobrossa tässä vahvasti James Taylorin maisemissa matkaavassa, ehkä hieman ylipitkäksi venyvässä biisissä. Ville on kirjoittanut myös päätöskappaleen "Keep on Tryin'". Kappale paketoi levyn gospelin ja bluegrassin tunnelmissa. Levyllä on todella miellyttävää kohdata Miss Cat Leen oleellinen kehitys muusikkona ja laulajana. Hän ei ole ääneltään mikään Etta James, eikä nopeimmissa kappaleissa tahdo aivan pysyä kärryillä. Nainen tuntee kuitenkin omat rajansa. Hän ei sorru vaivaannuttavaan ylitulkintaan jonkun kammottavan annaerikssonin tavoin, vaan osaa ajoittain laulaa jopa kuiskaten - se tehoaa. Kun kissamissi huokailee "I'm gonna leave you…" kappaleen "Tell Me More" alkajaisiksi, kuulija saa todellakin tietää romanttisten mahdollisuuksiensa menneen. Miss Cat Lee on oppinut laulamaan varmasti, lämpimästi, kauniisti. Blues-osaston vakuuttavimpaan antiin kuuluu Pan Salmenhaaran "Blues for a Friend". Jos klassikot "Cry Me a River" tai "Twilight Time (Kun hämärtää)" miellyttävät, ei voi olla myöskään pitämättä tästä. Ilmeisistä esikuvistaan huolimatta biisi kuljettaa hienovaraista klubitunnelmaa ja kuulostaa ihan itseltään Cat Lee & Co:lta. Akustinen bändi, jonka Hirvosen kitaran ja Tuppuraisen basson lisäksi muodostavat Honey Aaltosen peltitynnyreiltä kuulostavat rummut (tai siis vain virveli ja symbaali) on svengaava nippu. Etenkin Hirvosen parhaimmillaan djangomaisiin ulottuvuuksiin yltävät hauskat riffit ja soolot tuovat kokoonpanolle omaleimaisuutta. "Moon Follows" ei ilahduttavasti ole sairastunut useiden nykylevyjen tavoin norsutautiin, vaan albumi on maltettu jättää sopivasti 11 kappaleeseen. Lauluihin on saatu mukavasti kirjavuutta tempo-, tunnelma- ja sävyvaihteluin, joten pelkistetystä kokoonpanosta huolimatta yksitoikkoisuus vältetään onnistuneesti. Ensialbumi on kokonaisuutena onnistunut, mutta yhtyeen "jamgrass"-musiikki asettaa nopeasti ehtonsa. Bändi tuskin kestää toista samanhenkistä pitkäsoittoa. Jatkossa ilmaisua on lavennettava tai ainakin lisättävä repertuaariin kokonaan toisentyyppistä materiaalia. Cat Lee & Co ammentaa ensimmäisellä levyllään osuvasti ja hauskasti juurimusiikin eri haaroista. Näin se tuleekin saamaan paljon ystäviä eri musiikinlajien kuuntelijoiden joukosta. Cat Lee & Co: Moon Follows, Katharon, 2006 Miss Cat Lee (laulu, huilu), Stefanos Hirvonen (kitara), Timo Tuppurainen (kontrabasso), Honey Aaltonen (symbaali ja virveli) Vierailijat: Kukka Lehto (viulu, taustalaulu), Good Rockin' Kempas (huuliharppu), Kimmo Iltanen (kitara), Tauri Oksala (banjo, taustalaulu), Ville Leppänen (dobro, taustalaulu) |
 |