 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Kahden miehen romutusryhmä 5.2.2009 Cedric Burnside ja Lightnin' Malcolm ylläpitävät aidon juke joint -meiningin ja rumpu-kitaraduon perinteitä. Nuoret tekijät toivat osaamisensa hetkeksi myös Yhdysvaltain itäisiin osiin. "Cedric Burnsidea pidetään laajalti yhtenä maailman parhaista rumpaleista", totesi taannoin amerikkalainen Bluessource.com. Väite on kova, mutta ei vailla perusteita. Rumpali Calvin Jacksonin poika on legendaarisen R.L. Burnsiden (1926 - 2005) lapsenlapsi ja soittikin yhdessä tämän kanssa. Cedric on aito Mississippin mies ja melkoinen peto patterin takana. Ja mikä parasta: mies on vasta kolmekymppinen. |
 |
 |
 |
 |
 |
| "Well, well, well" -välitokaisua suosivan Burnsiden rumputyö on tiukkaa, voimallista ja ihailtavan selväpiirteistä. Yhteispeli Malcolmin kitaran kanssa on paikoin niin saumatonta, että on mahdotonta sanoa, kumpi riffittelee ja kumpi komppaa. Verkkareissa ja t-paidassa mäiskinyt Cedric väritti keikkaa myös pikku vitsosin ja maukkain välikommentein. Mutta on miehessä vakavampikin puolensa. "Kiitos, että olette niin lojaaleja tälle musiikinlajille. Tulitte katsomaan meitä tänne, ja rakastamme teitä jo pelkästään sen takia", Burnside vuodatti ilmeisen vilpittömästi. Cedric ei ole mikään isoisän maineella ratsastaja, vaan hän on hankkinut kannuksensa rehellisellä työllä. Hän liittyi R.L. Burnsiden soittojoukkoihin jo 13 vuoden iässä. Cedric ja Malcolm ovat omistaneet yhden kappaleistaan toiselle kovan luokan Delta-ikonille Junior Kimbrough'lle, mutta koskettavin tribuutti on nuoren Burnside-vesan papalle kynäilemä kappale. Biisi kantaa yksinkertaisesti nimeä "R.L. Burnside". Yleisesti legendaa kutsuttiin kuitenkin nimellä "Big Daddy", joka soveltuu erityisen hyvin hänen jälkikasvunsa käyttöön. Obama-paitaan sonnustautunut Lightnin' Malcolm hallitsee kaikki juke joint -kitaroinnin kujeet. Tutut, Mississippin ikiaikaista mutaa tihkuvat riffit ja linjat irtoavat tunteella. Peukku tekee työtä bassoäänissä, jotka toimivat yhteen kuin tauti rumpalin biitin kanssa. Malcolmissa on jonkin verran myös show-miehen vikaa. Kitara-rumpuduo on parhaimmillaan todella toimiva ja täysin riittävä blues-kokoonpano; Suomessakin on tästä todisteita kuten kaksikot Judge Bone & Doc Hill, Jo' Buddy & Down Home King III ja L.R. Phoenix & Mr Mo' Hell. Kokoonpano ei ole uusi innovaatio, vaan sillä on pitkä ja merkittävä rooli bluesin historiankirjoituksessa. Cedric Burnside ja Lightnin' Malcolm kunnioittavat sitä aidosti, ja kirjoittavat omilla kappaleillaan ja esiintymisillään muutaman luvun lisää. PASI TUOMINEN Arlington, Virginia Cedric Burnside & Lightnin' Malcolm. Arlington, Virginia, IOTA, 3.2.2009 Cedric Burnside (rummut, laulu), Lightnin' Malcolm (kitara, laulu) Linkit: Cedric Burnside & Lightnin' Malcolm @ MySpace, Lightnin' Malcolm -kotisivu, IOTA, Delta Groove Artikkelien etusivulle |
 |
 |
| Nuorta kaartia on myös hänen duopartnerinsa, vuonna 1974 Missourin maaseudulla päivänvalon nähnyt Lightnin' Malcolm. Kaksikon "juke joint duoksikin" kutsutussa kokoonpanossa Malcolm toimii kitaristina, mutta hän hallitsee myös rumpujen ja basson salat. Parivaljakon ensimmäiset pitkäsoitot "Juke Joint Party" (2004) ja "Juke Joint Duo" (2007) herättivät huomiota lähinnä asiaan syvemmin perehtyneiden joukossa. Sittemmin heidät äkättiin Delta Grooven leipiin. Viime loppuvuodesta ilmestynyt "2 Man Wrecking Crew" oli aiempaa ammattimaisempaa materiaalia - levy poiki kaksi Blues Music Award -ehdokkuutta. Albumi on ehdolla parhaan debyytin kategoriassa ja Burnside rumpalien sarjassa. |
| Cedricille ja Malcolmille riittää tällä hetkellä keikkaa. Miehet esiintyvät tiheästi erityisesti etelä- ja keskilännen valtioissa. Helmikuun alussa heillä oli aikaa pistäytyä myös Yhdysvaltain itäosissa. Kuun kolmantena heidän keikkapaikkansa oli IOTA-klubi Virginian osavaltion Arlingtonissa. Keikan alkuhetkillä olo tuntui kotoisalta. Arki-ilta, mojova blues-keikka tiedossa ja salissa hyvän matkaa toistakymmentä katsojaa - asetelma aivan kuin koto-Suomessa! "Kylläpä on tungosta", Lightnin' Malcolm totesi enemmän kuin hiukkanen sarkasmia äänessään. "Mutta soitamme yhtä täysillä kahdelle ihmiselle kuin kymmenelletuhannelle!" Tämä lupaus ei totisesti jäänyt lunastamatta. Burnsiden ruokottoman hyvä rumputyöskentely, Malcolmin perinnetietoinen kitarointi, kovaa komentoa pitänyt yhteislaulu ja raju (muttei päällekäyvä) volyymi olivat parhaimmillaan huumaava yhdistelmä. Yleisöäkin alkoi pikku hiljaa valua: soitanta houkutteli kadulta lopulta aivan siedettävän pääluvun IOTA:n intiimiin klubitilaan kohtuullista 12 dollarin korvausta vastaan. |
| Lightnin' Malcolm |
| Cedric Burnside |