 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Totista stadionbluesia 12.9.2008 "Black and White" on nuoren englantilaisen uralla jo kuudes levy. Danny Bryant's Redeyeband rypistää rockia, ja blues tahtoo jäädä mausteeksi. Silti yritetään urheasti maalaisbluesiakin. "Black And White" on Danny Bryant´s Redeyebandin kuudes levy ja samalla toinen ison levymerkin (Rounder/EMI) leivissä julkaistu. Uusi kiekko avataan kitararevityksellä ja aikas pitkälti samoilla linjoilla jatkossakin pysytellään. Sähkistä nimittäin on tarjolla paljon. Tässä kohtaa voisi siteerata vaikka kantritohtori Myllykoskea todeten, että meininki luisuu paikoittain riskisti "stratocasturboinnin" puolelle. Tosin Bryant on varsin kova kepittäjä, niin kuin mediatiedotteessaankin muistetaan moneen kertaan mainita. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Jälleen kerran termin "blues-rock" painotus on vahvasti yhdyssanan jälkimmäisellä osalla: lopputulos on huomattavasti enemmän rock kuin blues. Monessa yhteydessä Bryantin isoimmaksi esikuvaksi mainitaan hänen vuonna 2005 ilmestyneellä "Days Like These" -levylläänkin vieraillut Walter Trout. Meikäläiselle tuli kuitenkin lähimpänä vertailukohtana mieleen Rory Gallagher. Jostakin näiden herrojen suunnilta hänen oma tyylinsä siis löytyy. Bryantin laulutulkinnoissa allekirjoittanutta jäi ärsyttämään yliyrittämisen maku. Hän koettaa laulajana olla karskimpi kuin oikeastaan on, ja jotenkin hänen karjuminensa vaan ei kuulosta hyvältä. Levyn avaavat "Tell Me" ja "Between the Lines" ovat vahvojen riffien ympärille rakennettuja rypistyksiä, joissa kitaraa luukutetaan tosissaan. Seuraavaksi tuleva slovari "Love Remains" edustaa perinteistä stadionballadiosastoa, eräänlaista bonjovismia. Levyn balladikolmikon täydentävät "Any Wonder" ja "Walk Away", joissa molemmissa on läsnä vahva stadionin tuoksu. Viimeksi mainittu sentään tuo paikoittain mieleen The Rolling Stonesin "You Can´t Always Get What You Wantin". Neljäs hituri "Old Blues Song" onkin jo bluesimpaa kamaa ja painii täten omassa sarjassaan. Omaksi suosikikseni levyltä nousee kliseinen perusränttätänttä "Low Down Blues", jossa Bryant kitaroi varsin maltillisesti ja tyylillä. Muita vahvoja näyttöjä ovat rokimmat "Twenty One" ja "Last Goodbye". Niissä tosin blues on alistettu jälleen mausteen asemaan - mutta kyllähän rokkimusaakin välillä kelpaa kuunnella! Levyn linjan mukaisesti sooloja piisaa, ja ne soitetaan melko pitkälti sieltä kaulan tyvipäästä. Kyllä rokkaa! Levyn päättävä akustinen "Black And White" kuulostaa aluksi kuin väärälle levylle eksyneeltä - siinä määrin onnistuneen kontrastin Bryant on onnistunut luomaan. Vaikka piisin aikana käy ilmi ettei country-blues edusta Bryantin vahvinta osaamisaluetta, niin oivallinen päätös se levylle toki on. MARKO AHO Danny Bryant´s Redeyeband: Black And White. Continental Blue Heaven, 2008 Danny Bryant (kitara ja laulu), Ken Bryant (basso) Trevor Barr (rummut) Linkit: Bändin kotisivu ja MySpace |