Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2008 Blues-Finland.com
Yhden miehen grillijuhlat

16.3.2008

Multi-instrumentalisti Dave Fields touhuaa laajalla säteellä viimeisimmällä albumillaan "Time's A Wastin'", mutta malttaa antaa ansaitun tilan myös joukolle muita osaavia muusikoita.

Dave Fields taitaa olla varsin hyvin omissa oloissaan viihtyvä heppu. Hänen uuden "Time´s A Wastin" -albuminsa avausraita "Let´s Get Shakin´" lähtee nimittäin liikkeelle huudahduksella "Come on boys, grab your axe..." ja raidalla Dave soittaa itse kaikki soittimet. Varsin mainion jamin hän itsensä kanssa kyllä sitten kehittääkin. Kyseinen piisi on rullaava boogie, joten Dave pääsee tarjoilemaan aimo annoksen bluesrock-henkistä sooloa. Sama linja jatkuu kautta levyn ja Dave soittaa useassa piisissä itse kitarat, koskettimet ja basson.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
cdon.com
Toisena tuleva "Keep It Up" on shuffleblues, jossa on rumpali ja huuliharpistikin mukana. Harppua soittaa Rob Paparozzi, joka näyttää tällä hetkellä kuuluvan sekä Original Blues Brothers Bandiin että Blood, Sweat And Tearsiin. "You Don´t Know" -slovarin intro sisältää ne bluesrock-levylle "pakolliset" hendrixit. Itse piisi voisi hyvinkin olla vaikkapa Gary Mooren blueslevyltä.

Soulahtavaan "Don´t Look At Me That Way":hin lisäväriä tuo
Paul Shapiron yhden miehen saksofonisektio ja Fields hoitaa itse jälleen kaiken muun paitsi rummut. Shapiro näyttää aiemmin soittaneen muun muuassa Queen Latifahin, Michael Jacksonin ja Jamiroquain levyillä, joten ihan asiansa osaava mies on torvisektioksi löytynyt. "Do Me Now" kulkee perusrokkina ja jälleen ainut ulkopuolinen muusikko raidalla on rumpali. Fields soittaa niin urku-, kuin kitarasoolonkin.

Levyn omaperäisin piisi on ilman muuta "Rabbi Blues". En ainakaan muista aiemmin kuulleeni perusbluesia siitä, kuinka synagogaan mennessä rabbi nuhtelee bluesin soittamisesta. Aiheeseen sopivasti kertosäkeistö kulkee osin hepreankielisenä ja lopukkeena tulee vielä "Hava Nagila". Aavistuksen jatsahtavassa "Frenzyssa" on ulkopuolinen basistikin mukana, samoin kuin "DF´s Bluesissa". Viimeksi mainittu on yli seitsemänminuuttinen New Orleansin suuntaan kumartava, maukas instrumentaali, jossa Dave ehtii varsin kattavasti esitellä jälleen kitaransoittoaan.

"I´ll Do You Right" rullaa kepeästi southern rockin hengessä ja "Do Do" puolestaan on perusränttätänttä, jossa Dave soittaa ilmeisesti koskettimilla torvisektion osuuden ja Rob Paparozzi toimii harpistina. Letkeä "Rockin´At the Barbeque" muistuttaa poljennoltaan
J.J. Calea. Taas Dave laulaa rokkaavansa kaikkien frendiensä kanssa ja soittaa kuitenkin itse kaiken muun paitsi rummut! Säästäähän siinä merkittävästi makkarakuluissa kun pitää barbequet kahdestaan rumpalin kanssa, heh... Sooloa tulee jälleen rutkasti ja tällä kertaa seassa on niin country- kuin zydecosävyjäkin. Levyn päättävä akustinen "The Cure" kertoo bluesin parantavasta voimasta ja hyvin se kuuluu Davelta homma hoituvan sliden kanssakin.

Ja tottahan toki minä netistä tsekkasin, että mikä tämä Dave Fields oikein on miehiään: hän näyttää kasvaneen musiikin keskellä. Daven isä on nimittäin säveltäjä/pianisti
Sammy Fields, joka patisti pojan opiskelemaan pianonsoittoa ennen kuin antoi luvan siirtyä kitaran varteen. Kuusitoistavuotiaana Dave kirjoitti ensimmäisen big band -teoksensa ja nuoresta lähtien hän on hengannut äänitysstudioissa alan ykkösnimien opissa.

Hän on säveltänyt musiikkia televisioon ja radioon, ja vuoden 2004 kesäolympilaisiinkin. Daven yhteistyökumppaneina mainitaan muun muuassa
Hubert Sumlin, Willie "Big Eyes" Smith, Bobby Rush, Eddie Shaw, the Drifters ja U2. Ilmeisen uuttera kaveri on siis kyseessä.

Kokonaisuutena "Time´s A Wastin" on oivallinen paketti bluesahtavaa rokkia. Tosin itse kaipailen tämmöiseen musiikkiin rosoa ja kuraa, jota tältä levyltä ei juurikaan löydy. Päinvastoin soundi on yleisilmeeltään melko lailla puhtoinen. Osa piiseistä kuulostaa siltä kuin ne olisivat tehdyt enemmänkin kitarasoolojen taustaksi. Mutta soitto - etenkin se kitara - toimii kautta levyn mallikkaasti, joten mikäpäs se on vähän pidempiä sooloja kuunnellessa.

Viime aikoina olen ollut siinä määrin kiireinen, että tätä levyä kuuntelin pääasiallisesti vain autoillessa - ainakin autoilumusiikiksi tämä sopii mitä mainioimmin!

MARKO AHO


Dave Fields: Time´s A Wastin'. FMI Records, 2007

Fields (kitara, laulu, basso, koskettimet), Wes Little (rummut), Erik Boyd (basso), Rob Paparozzi (huuliharppu), Paul Shapiro (saksofoni)


Linkit:
Dave Fieldsin MySpace, Fields Music Inc., Blind Raccoon