LEVYARVIO
|
|
|
4.5.2016
|
|
Ei mikään vara-Henkka
Dennis Jones joutuu sietämään jatkuvia Hendrix-vihjailuja. Levy "Both
Sides of the Track" osoittaa jälleen energiallaan ja originaliteetillaan, että
mies ansaitsee tulla arvostetuksi omana itsenään.
Kitaristi-laulaja Dennis Jonesia on näillä taajuuksilla vihjailtu täsmävalinnaksi
suomalaiselle keskisuurelle festivaalille jo useampaan kertaan. Kun uusin kiekko
"Both Sides of the Track" on jälleen vakuuttavaa tavaraa, ja artisti on piipahtanut
Euroopassa jo muutamaan kertaan, ehkä hänen saamisensa Suomeen on taas
askeleen lähempänä?
Jones kypsytteli uutuuskiekkoa hyvin ja huolella. Edellisestä julkaisusta on jo
nelisen vuotta; silloin ilmestyivät raju ja rohkean monipuolinen "My Kinda Blues"
sekä ilmeisen tiukalla budjetilla kasattu konsertti-dvd "Live at the Temecula
Theater". "Falling Up" (2003) ja "Passion for the Blues" (2006) käynnistivät
Jonesin soolouran, ja viimeistään vuoden 2009 pökkäys "Pleasure and Pain" sai
asioita seuranneiden korvat hörölleen.
Dennis pitää Etelä-Kaliforniaa kotinaan, mutta mies on kotoisin Marylandin
osavaltion Baltimoresta; kaupunkihan oli myös itsensä Billie Holidayn kotipaikka.
Jones innostui nuorena classic rockista. Bluesin puoleen hänet käänsivät
suuruudet kuten B.B., Albert ja Freddie King. Myös soul James Brownin tai Al
Greenin tapaan on kuulunut tekijämiehen musiikillisiin ihastuksiin.
|
Jones on tuottelias biisintekijä. Myös uutuuden
kaikki 13 raitaa ovat omasta takaa. Levyllä
piipahtaa vierailijoita, mutta varsinaisena
herkkuna näyttäytyy triosoittaminen.
Bassossa taiteilee Dale Black ja rummuissa
Raymond Johnson. Kolmikko on hurjimmillaan
wah-wah-kitaran sävyttämässä ja
progahtavassa biisissä "Nobody's Slave" sekä
riffivahvassa vedossa "Shines on You".
Vaikka ihmissuhteet kaikkine intiimeine
yksityiskohtineen ovat Jonesin sydäntä lähellä,
rankkoja aiheitakaan ei teksteissä kavahdeta.
Jones on aiemmin tarinoinut muun muassa
|
|
narkkarin arjesta ja naulannut hurskastelevat julkisuuden henkilöt ristille.
Synkällä biisillä "The Machine" hän kantaa huolta amerikkalaisten ideaalien
tilasta. "The American dream is fading fast, do you feel free, free at last?" hän
kysyy ja nauraa päälle katkeroituneen oloisesti, kuin kielteisen vastauksen
tietäen. Rumpali Johnsonin raivokkaat rummut allekirjoittavat sanoman.
Jimmy Zavala sananmukaisesti puhaltaa lisähenkeä. "Jimmy Z" (Etta James,
Eurythmics, Rod Stewart, Tom Petty) soittaa funkaavalla avauspalalla "Enjoy the
Ride" saksofonia, ja hänen huuliharppunsa on loistava pari Jonesin akustiselle
kitaralle reippaalla riimittelyllä "What".
Lähellekään kaikki bluesrockin sankarit eivät älyä, kuinka tärkeää on välillä
hidastaa vauhtia. Jones älyää. Hitureiden kuningas uutuuslevyllä on tirisevän
mehukas blues "Mr Right", jolla voi kuulla vaikka Jonesin yhden idolin, Albert
Kingin, vaikutteen. Siisti "Better Than Him" sopii vaikka pop-kategoriaan. "When
You're Not Around" on perinteinen kaipailubiisi, kuten nimi vihjaa.
|
|
|
"Skin and Bone" -kappaleella on kosketus taiderockia. Värssyosuus akustisine
kitaroineen nostaa mieleen Jimi Hendrixin version Bob Dylan -originaalista "All
Along the Watchtower", mutta sähäkkä chorus ja hidastettu välike pitävät
kappaleen Jonesin omana. "Number Two" pohjaa varsin erikoiseen synkopoituun
rytmiin, jota vielä varioidaan matkan varrella. Taiteellista vaikutelmaa löytyy myös
kipaleesta "I Can't Touch". Toteutuksena se on kuitenkin vain kesken jäänyt aihio.
|
| |
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Wentus Fest, Kokkola Bossa Nova Blues & Rock Kukonhiekka Blues Ruukki Roots
|
Kevyt rallattelu on verrattain yleinen tapa päättää albumi. Tähän vaihtoehtoon
päätyi Jones, jonka esitys "Lonely Joint" on ilmeisen myönteinen kannanotto
miedoille poltettaville päihteille.
Hyvin samankaltaisen äänenvärin, rokkaavan bluesin ja kärsineen Stratocasterin
takia Jones on joutunut koko uransa ajan sietämään vertailut ja vihjailut
Hendrixiin. Assosiaatiota onkin vaikea välttää. Toisaalta yhtä vaikea on olla
panematta kaverin lahjakkuutta ja energiaa merkille. Kitarointi on äärimmäisen
sulavaa. Hän kampeaa kuusikielistään huolella, mutta ei sorru järjettömään
vingutukseen. Jones pystyy varmasti seisomaan jokaisen soittamansa nuotin
takana.
|
|
|
| |
"Both Sides of the Track" ilmestyi helmikuun 12. päivänä. Se sai heti huomiota
marginaalilistoilla (harppasi muun muassa Roots Music Reportin listan ykköseksi),
mutta massasuosiota on tietenkin turha pelätä. "Sävelsin tälle levylle 19 biisiä,
joista 13 päätyi levylle. Toivottavasti nautitte jokaisesta", Dennis Jones kirjasi
verkkosivuilleen. Tämä arvioija nautti, kiitoksia vaan.
PASI TUOMINEN
Dennis Jones: Both Sides of the Track. Blue Rock Records, 2016
Dennis Jones (kitara, laulu), Dale Black (basso) Raymond Johnson (rummut)
Jimmy Z Zavala (huuliharppu, saksofoni), Teddy Zigzag (Hammond B3), Michael
Turner (rummut), Samuel Correa (basso)
Tuottaja: Dennis Jones
Linkit: artistin verkkosivut, YouTube-kanava
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
