 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2007 Blues-Finland.com |
| Italialaista veturitörkyä 28.11.2007 Dirty Trainloadin "nü blooz" on rakennettu bluesista ja rokista. Kuorrutus brittivaikutteilla ja sekaan ripaus spagettiwesterniä – ja uutuuslevy "Rising Rust" on valmis. Italialaisduo Dirty Trainload rokkaa, ei epäilystäkään. Marco Del Nocen ja Bob Cillon "Rising Rust" on hyvin tuotettu ja koottu kokonaisuus, joka viihdyttää ja piruilee. Se ei kuulosta miltään muulta blues-bändiltä, onhan heidän oman tyylisuuntansakin nimi "nü blooz". Pidän albumista paljon, mutta en kiistä olevani myös hieman hämilläni. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Ensinnäkin: bändi käyttää bassoluuppeja ja analogisia rytmikoneita – niiden on vaikea kuvitella kehittävän kenenkään bluesia. Dirty Trainload tosin saa ne jotenkin toimimaan. Niiden luonnoton toisteisuus ärsyttää vain yhdellä kappaleella, Howlin' Wolf –tyylisellä Tommy Johnson –vedolla "I Asked for Water". Yhtyeen tyylisuunnan nimeksi sopisi paremmin "teollinen blues". Yhteneväisyydet Ministry-klassikoiden kuten "Jesus Built My Hotrod" kanssa ovat ilmeisiä läpi albumin. Toiseksi: bändi lainailee enimmäkseen 60- ja 70-lukujen brittiläisestä bluesista ja rokista. On kuultavissa siteerauksia The Whosta Gallagheriin ja Claptoniin; kitarasoundien puolesta myös Thin Lizzyyn vuosimallia 1976. Joskus 70-luvun lopulla Dirty Trainload olisi mennyt hard rock –bändistä, mutta ajat muuttuvat. Kun katsoo tämän vuosituhannen rokkitähtiä, on ymmärrettävää, että ainakin lahjakkaat pyrkivät pysymään erossa tuosta poppoosta. Mitä muuta? Kitarointi on loistavaa, ja sitä on paljon. Mutta jos varsinaisia "uusia" kitarasoundeja etsii, kannattaa tutustua Billy Gibbonsin keitoksiin ZZ Topin toistakymmentä vuotta sitten julkaistulla albumilla "Rhythmeen". Cillon ja kumppaneiden omat kappaleet ovat kekseliäitä. Laulun päälläkin on sen verran soudiefektejä, etteivät itse kirjoitettujen englanninkielisten sanoitusten kömpelyydet hypi silmille. Covereita levyllä ovat "These Boots Are Made for Walking" (Lee Hazlewood/Nancy Sinatra) ja "Mad Man Blues" (John Lee Hooker). Neil Youngin faneille tiedoksi, että Rust-viittauksia ei ole kuin levyn nimessä. Tapojeni vastaisesti mainitsen myös Benjamin Guedelin kansitaiteen, joka on kokonaisuuden italialaisin elementti. Mieleen tulevat suorastaan Sergio Leonen mahtavat spagettiwesternit! Johtopäätökset? Erittäin hyvä albumi, ja varsinkin siksi, että se on äänitetty yhdessä päivässä luuppeineen kaikkineen. Enemmän kuin mielelläni näkisin nämä kaverit livenä. Kunhan he vain uskaltautuisivat näin pitkälle pohjoiseen. Kaikki mahdolliset uudet levyt herroilta Cillo ja Del Noce haluan myös ehdottomasti kuunnella. Mutta sopiiko heidän musiikkiinsa termit "nü" ja "blues"? Enpä ole aivan varma. Niin mielenkiintoisen äänikokemuksen Dirty Trainloadin musiikki kuitenkin luo, että suosittelen hankkimaan levyn ja muodostamaan oman mielipiteen. ANDRES ROOTS Dirty Trainload: Rising Rust, 2007 Marco Del Noce (laulu, blues-harppu, pesulauta, bassorumpu, kazoo), Bob Cillo (kitara, kitaraluupit, analogiset rytmikoneet ja bassoluupit, lyömäsoittimet) Tuottajat: Dirty Trainload ja Fabio Magistrali Linkit: Dirty Trainload –kotisivut, MySpace |