 |
| Ota yhteyttä: admin(a)blues-finland.com (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Vaihtoehto Alabamasta 21.6.2007 Eric Gebhardt palaa inspiroituneella albumilla "Sir Red Mouth". Miehen tuotannossa paistavat moninaiset vaikutteet, mutta hän osaa tehdä musiikistaan omaleimaista - vaikka rohkeinkin tehokeinoin. “Well I play guitar in rock'n'roll bands N' I'm wasting my life in my Mama's mini-van I'm in love with the blues, Hank Williams, too N' I really don't care what's "Who Is Who"…” (“What’s Who Is Who”, Eric Gebhardt) |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Kyllä. Punapartainen herrasmies W.C. Handyn kotikaupungista, Alabaman Florencesta, on tehnyt paluun uudella albumilla ja uudella äänensävyllä. Hänen ensimmäinen levynsä "Blues $1.49 lb" yhdisteli Tom Waitsia ja Willie Nelsonia bluesin ja punkin henkeen. Cody Gaisserin tuottama uutuus on villimpi ja bluesimpi - ja keskittyneempi. Rehellisesti sanottuna albumi on silkkaa riemua. Eric "Red Mouth" Gebhardt esitteli itsensä biisintekijänä ensialbumillaan. Nyt hän näyttää puolensa esiintyjänä - eivätkä kyseessä ole mitkään maalaisvalssit. Nelsonilta kuulostava materiaali on edelleen läsnä (“Shed No Tears”, “Hearts On Loan”, “Wasted Heart”, “Hunger Tree”), mutta Red vaikuttaa onnellisemmalta ja vapautuneemmalta 'muilla' kappaleilla. Hän yhdistää Jim Morrison -maneereja raakaan maalaisbluesiin ja Flamin' Grooviesin tyyppistä hulluutta 70-luvun lopun psykedeliaan... Rehellinen mielipiteeni on, että tämä 65-minuuttinen kiekko ei olisi kärsinyt neljän tiettyä Blues Brothers -kohtausta muistuttavan country & western -kappaleen poisjättämisestä. Mutta kaikki loppu groovaakin isosti! "Sir Red Mouth" -levyn inspiroituneen ytimen muodostavat neljä kappaletta: “Even My Momma Told Me Lies”, “What’s Who Is Who”, edellisen jatko-osa “When the Devil Comes” ja “Otherside Of the World”. Vaikka niistäkin on tiettyjä vaikutteita kuultavissa, on tämä täysin uutta musiikkia. Mies on niissä ehdottomasti parhaimmillaan. Gebhardtilla on useita kikkoja hihassaan. Hän lopettaa akustisen bluesin pitkään sähköiseen jamiin ja käyttää lelupianoja aikaansaamaan 60-luvun ranskalaista poppia muistuttavan vaikutelman. Kaikki hänen rämäpäiset jipponsa todella toimivat! Paikallinen legenda Max Russell loistaa vuoden 1929 National-kitarallaan kappaleella "Muldoon Coldwater", Bryan Farris taas tarjoilee hienoa soolokitaraa "Same Size Shoe" -biisillä. Farrisin kitara urkutaustalle heitettynä tuo mieleen Bob Dylanin ja The Bandin yhteissoinnin ajalta, jolloin The Band kantoi vielä nimeä The Hawks. Mitä muuta? On a capella -avaus "See What My Life Has Shown", 70-luvun Stonesin/Flamin' Grooviesin tyyliset rockit "Dirty Needles", "Never Been No School Boy", ja "Just Like You". Pretty Thingsin äärimmilleen virittyneestä varhaistuotannosta muistuttaa "Meat Hooked Baby". "Shooting from the Stars" ja "I Really Want to Hang Out with You" puolestaan esittelevät Tom Waitsin tai varhaisen brittibluesin kaltaista innokkuutta. Mainioita kappaleita Gebhardtilta, oivaltavaa tuotantoa Gaisserilta, hienoa soittamista ja fantastista tunnelmaa kaikilta mukana olleilta. Suosittelen. ANDRES ROOTS Eric Gebhardt: Sir Red Mouth. Omakustanne, 2007 Eric Gebhardt (kitarat, lapsteel, banjo, kontrabasso, rummut, laulu), Cody Gaisser (kitarat, lapsteel, kontrabasso, sähköbasso, lelupianot, huuliharppu, taustalaulu, kosketin- ja lyömäsoittimet), Bryan Farris (soolokitara), Max Russell (National Steel), Mary Mason (taustalaulu), Kevin Sledge, Ashley Simmons (basso), JD McCorkel, Todd Manley (rummut), Rick Mitchell (koskettimet), Tyler Hannon (huuliharppu) Tuottajat: Eric Gebhardt & Cody Gaisser Linkit: RedMouth.net, Red Mouth MySpace |