 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Bluesia rockin jaloissa 24.4.2008 Verrattomista dobrokyvyistään tuttu Eric Sardinas tulee framille neljännellä kokopitkällä albumillaan "Big Motor". Dobro soi jälleen hienosti, mutta rock-mäiske etelän vaikutteineen nousee pääosaan. Dobromies Eric Sardinas aloitti kitaransoiton jo kuuden vanhana ja vaikka vasenkätinen onkin, niin kitaraa hän ryhtyi soittamaan oikeakätisesti. Ilmeisesti tämä vääräkätisyys ei asiaa haitannut - ehkä jopa päinvastoin, sillä nykypäivänä Eric tiedetään varsin päteväksi soittoniekaksi. Hänen aiemmat levynsä ovat olleet tyyliltään rokkaavaa bluesia. Niillä on vieraillut Hubert Sumlinin, Honeyboy Edwarsin ja Johnny Winterin kaltaisia legendojakin. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Nyt Eric on julkaissut neljännen pitkäsoittonsa "Eric Sardinas and Big Motor". Hän astuu aavistuksen rankempaan suuntaan, ja blues valitettavasti jää rokin jalkoihin. Mutta hurjasti se Erkki isoine moottoreineen rokkaa! Levyn avaava "All I Need" kulkee junakompilla niin penteleesti, että se tuo mieleen kotoisen Peer Güntimme. Toisena tuleva "Ride" puolestaan sopisi olemaan vaikkapa Lynyrd Skynyrdin tuoreempaa materiaalia. Itse asiassa näitä etelän vaikutteita olen kuulevinani useammassakin piisissä. Kolmas raita "Find My Heart" on aivan rehellinen rokki, ja se kohoaa allekirjoittaneen suosikiksi tältä lätyltä. Kautta koko levyn Sardinasin kitarointia tarjoillaan varsin runsaasti, niin tässäkin piisissä: rankemman revityksen päälle Eric fillailee Dobrollaan akustisesti luoden maukkaan kontrastin. Ja hienosti hän kyllä vetää. "Gone To Memphis" vie levyn linjaa aavistuksen popimpaan suuntaan. "It´s Nothing New" kulkee vahvasti ränttätänttänä, vaikkakin jälleen eteläisin maustein. "This Time" kumartaa seitskytlukuisen rokin suuntaan ja eipä tästä se nyky-Skynyrdikään niin kaukana ole. Arvio alkaa näemmä toistaa itseään… Levyn linjan mukaisesti rankalla kädellä vedetty junttausblues "Just Like That" tuo paikoittain mieleen Johnny Winterin. "Burning Love" ei Sardinasin bändiltä oikein lähde. Biisihän on hyvä, siitä ei pääse mihinkään. Bändi rokkaa ihan mallikkaasti, mutta jotenkin heidän versiossaan on läpisoiton makua. Edes mimmikööri ei pysty tätä pelastamaan. Tokihan Elviksen muinainen versio kummittelee niin vahvana takaraivossa, että väkisinkin siihen tulee vertailtua. "Wonderin´Blues" starttaa lupaavan kuuloisesti akustisena, mutta luiskahtaa muun levyn linjoille varsin pian ja kulkee vetreästi rokaten. "Door To Diamonds" jatkaa vallitsevaa rocklinjaa, kuten levyn päättävä, akustisella slidemaalailulla starttaava "As the Crow Flies" -klassikkokin. Tosin päätösrallissa "isoa moottoria" ei poljeta enää aivan täysillä. Sardinasin uutuus ei ole välttämättä blueslevy, mutta juurevana rocklevynä se on varsin asiallinen. Rankemman kitararokkauksen ystäville voin surutta tätä suositella. Ja onhan se niin, ettei slidekitaraa nykypäivänä liikaa kuule! MARKO AHO Eric Sardinas and Big Motor: Eric Sardinas and Big Motor. Favored Nations, 2008 Eric Sardinas (kitara, laulu), Levell Price (basso, taustalaulu), Patrick Caccia (rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu) Vierailijat: Stacy Michelle Plunk, Gia Ciambotti (taustalaulu), Dave Schulz (koskettimet) Linkit: Eric Sardinas kotisivu ja MySpace, Favored Nations, On Target Media Group |