LEVYARVIO
|
| |
|
|
| |
Blues valitsi Erja Lyytisen
24.10.2006
Miksi nainen soittaa bluesia? Uutuuslevy
"Dreamland Blues" antaa kysymykseen
melkoisen tyhjentävän vastauksen.
Lyytisen kansainvälisen soololevyn julkaisi
Ruf Records.
Saksalainen Ruf Records on julkaissut Erja
Lyytisen ensimmäisen kansainvälisen
soololevyn "Dreamland Blues". Artistille
itselleen kokemus on ollut varmasti
unohtumaton; levy on äänitetty neljän
elokuisen päivän aikana Mississipissä, osin
paikallisten muusikoiden säestyksellä.
Tuotannosta vastasi Lyytisen englantilainen
Blues Caravan -kollega Ian Parker.
|
|
Katso Erja Lyytisen kaikki keikat
artistin verkkosivuilta
|
"Dreamland Bluesilla" on enemmän vaikuttavuutta ja voimaa kuin millään Lyytisen
aikaisemmalla albumilla. Onnistumisen arvoa lisää se, että kyseessä on
nimenomaan soololevy. Siten artistin panos on erityisen dominantti. Erja on
löytänyt nyt oman linjansa. Se on blues, vaikka vain alle puolet albumin raidoista
ovat leimallisesti tätä musiikinlajia. Levyä suunniteltaessa on tehty hyvä
johtopäätös: pitkäsoitto vaatii onnistuakseen tyylilajien rajankäyntiä.
Yhdentoista kappaleen levy koostuu selkeistä blues-raidoista,
soul/pop-numeroista sekä parista hitaasta originaalista. Vain kaksi kappaletta on
lainamateriaalia. Muiden kynäilystä on vastannut Erja Lyytinen, usein
yhteistyössä Davide Florenon ja Ian Parkerin kanssa.
Koko albumin ja varsinkin sen blues-osuuden merkityksellisin kappale on "Why a
Woman Plays the Blues". Se on sekä sanojensa että sävelensä osalta levyä ja
sen tekijää osuvasti profiloiva. Levy itsessään jo vastaa tuohon Lyytiselle
alituisesti esitettyyn kysymykseen, mutta tämä biisi on annetun vastauksen
kivijalka. Ei Erja bluesia valinnut, vaan musiikki valitsi hänet! Tällä kappaleella on
rahkeita kehittyä nais-bluesin - toivottavasti kansainväliseksi - klassikoksi.
|
| |
Yhteistyössä
Honey B & T-Bones kiertueella Erja Lyytinen kiertueelle 3.10.
The Blind Boys of Alabama The James Hunter Six
.
|
Avausbiisi "Skinny Girl" on riemukas slide-ralli. Levyn aloitus onkin loistava, sillä
heti kakkosena seuraa täydellisesti sijoitettu "Why a Woman Plays the Blues".
Tämä biisipari on koko albumin kohokohta.
Lyytinen on tavoittanut aidon suistomeiningin parhaiten levyn nimikappaleella.
Rosoisessa soitossa ja erityisen intiimiksi miksatussa laulusoundissa on oikeaa
rämeiden tunnelmaa. Elmore James - Marshall Sehorn -lainassa "It Hurts Me
Too" on puolestaan levyn tanakinta blues-poljentoa. "Good Lovin' Man" on
häpeilemätön "Dust My Broom" -kopio, mutta kierrättämisestähän musiikissa
paljolti onkin kyse.
Vivahteikkuutta levylle tuovat soul- ja pop-numerot. Niistä tehokkain on Ian
Parkerin kirjoittama "Mississippi Callin'". Se on raskaahko soul-luenta, jota
sävyttävät näppärät sointuvaihdot ja tunnelman muutokset. "I Need Love (To
Get Over You)" taas menee lähelle tyttöbändien tunnelmaa. The Shirellesin tai
Ronettesin kaltaisesta vaikutelmasta puuttuvat vain kuoro, sen kimaltelevat
mekot ja synkronoidut tanssikuviot. Vähiten ideaa on "Nasty Weather" ja "Best
for You" -kappaleissa, ja ne jäävätkin albumin helpoimmin unohdettaviksi.
"Join Everyone" on toivottomuuden ja yksinäisyyden tunteista kumpuava slovari.
Se vetoaa sinänsä kuulijaan, mutta lopputulos vaikuttaa hieman
tarkoitushakuiselta. Pahimmillaan kappale voi päätyä konserttien
vaivaannuttavaksi yhteishoilotukseksi. Lyhyt akustinen
instrumentaalitunnelmointi "Voyager's Rest" päättää levyn.
"Dreamland Blues" on hyvin selkeästi soololevy. Se jättää bändin jäsenille varsin
vähän liikkumatilaa, mutta osaava yhtye täyttää säestäjän tehtävänsä
erinomaisesti. Ehkä seuraava Lyytis-albumi on selkeä bändilevy? Parkerin
tuotanto on onnistunut: soundit ovat täyteläiset ja instrumenttigalleria on pidetty
albumin henkeen sopivasti pelkistettynä.
Erja Lyytisen uutuuslevy on vakuuttava näyte hänen huimasta kehityksestään
muusikkona. Edistyminen sekä kitaristina että laulajana on tarttunut hyvin tälle
taltioinnille. Oman, ja vieläpä hyvin onnistuneen, materiaalin käytöstä on
tuotosta myös syytä arvostaa. Valtaosassa sävellyksistä on ajatusta ja
tarttuvuuttakin. Sanoitukset pureutuvat enimmäkseen romanttisiin
ihmissuhteisiin mutta pystyvät silti välttämään liiallisen kliseisyyden.
Levyn aloitus on todella tehokas. Kokonaisuutena rakenne jättää kuitenkin
toivomisen varaa. Ensimmäisestä kahdeksasta kappaleesta viisi on selkeästi
bluesia - viimeisestä kolmesta ei yksikään. Levy loppuu tavallaan jo nimibiisin
jälkeen, ja lopun vähemmän vaikuttavat kolme raitaa saavat teoksen
päättymisen jokseenkin laahaamaan.
"Dreamland Bluesin" julkaisemisesta ei ole artistin kotimaassa pahemmin
huudeltu. Sen menestystä Suomessa tulee joka tapauksessa toivoa.
Iskelmälevyjä myydään Suomessa varmasti kymmenen kertaa enemmän, mutta
tällä levyllä on sielua ja artistista panosta ainakin satakertaisesti.
PASI TUOMINEN
Erja Lyytinen: Dreamland Blues, Ruf Records 2006
Erja Lyytinen (laulu, kitarat), Davide Floreno (kitara, basso), Kinney Kimbrough
(rummut), David Kimbrough (basso), Justin Showah (basso), Ian Parker
(taustalaulu), Lee (rummut), Steve "Lightnin'" Malcolm (basso)
Tuottaja: Ian Parker
Erja Lyytisen kotisivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
|
|
