Erjalta ilmestyy myöhemmin lokakuussa Missisipissä äänitetty soololevy ”Dreamland Blues”. Vuotalossa kuultiin kiekolta pari näytettä, nimibiisi mukaan lukien. Lisäksi kuultiin hioutuneita versioita tutuista kappaleista kuten ”Change of Season”, ”Funky Mama”, ”Innocent Soul” ja ”Maybe I Gotta Make Some Music”. Setin kuorrutti encorena heitetty Robert Johnsonin ja Elmore Jamesin unohtumaton ”Dust My Broom”.
Lyytisen asennetta musiikkiin ei ole koskaan kyseenalaistettu. Uran alkuvaikeuksien jälkeen hän on saanut hurjasti särmää ja syvyyttä. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana kehitys on ollut todella vahvaa. Hän on edistynyt merkittävästi eritoten laulajana: aiempi heiveröisyys ja epäpuhtaus ovat tipotiessään. Vakavasti otettavia kotimaisia haastajia hänellä ei naisten sarjassa ole, ja alkaapa hän kaikkiaankin olla Suomen bluesin kiistämätöntä kermaa.
Menestys ei ole ainakaan bändistä kiinni. Davide Florenon, Iiro Kauton ja Topi Kurjen muodostama trio soitti Vuosaaressa hävyttömän hyvin. Daven kakkoskitara on umpiluotettava, ja saapa hän muutaman soolopaikankin keikkaa kohti. Iiro Kauton bassotuksesta huokuvat syvyys, pistämätön taito ja omistautuminen instrumentille. Vuotalossa kannujen takana touhunneella Topi Kurjella on irtonainen tekniikka ja hän heittäytyy työhönsä riemukkaasti.
Vuotalon lähes täysi sali (kapasiteetti on 320) oli arkiseen tapaan varsin pidättyväinen, mutta nautti selvästi show’sta. Silmiinpistävää oli yleisön ikärakenne: nuoria kasvoja näkyi varsin niukalti. Juuri Erja Lyytinen yhtyeineen on sellainen tuoretta voimaa uhkuva kokoonpano, joita tarvitaan esikuviksi nuorille ja edistämään bluesin harrastamista. Keep the Blues alive!
Erja Lyytinen & yhtye, Helsinki, Vuotalo, 5.10.2006
Erja Lyytinen (laulu, kitara), Davide Floreno (kitara, taustalaulu), Iiro Kautto (basso), Topi Kurki (rummut) |
