 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Mansessa mukavan juurevasti 5.6.2009 The Fabulous Thunderbirds, Daddy Giljoteen ja Tragic Sam & The Lowdown Rockers esiintyivät Tampereen Klubilla. T-Birds vaikutti rutinoituneelta, mutta tuleva albumi on tuonut yhtyeen soittoon puhtia. Yleensä aina olen muiden mukana valitellut sitä, että nykyään keikat alkavat aivan liian myöhään - hädin tuskin edes ilmoitetun keikkapäivän puolella. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin. Tampereen Klubilla nimittäin alkoi soitto liian aikaisin! Tragic Sam & the Lowdown Rockers oli pistänyt bluesiksi jo ennen kahdeksaa - enhän minä kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut ajoissa paikalle hilautumaan... Lavalla oli Blues Loversin jameistakin tutun näköinen, laajennettu kokoonpano. Tragic Samin seurana bassoa soitti Laineen Tommi, rumpuja Jo' Buddy ja pianoa Arto Piispanen. Yhtyeen täydensi varsin ansiokkaasti Vesa Hyrskykarin ja Masa Orpanan fonisektio. Bändissä oli siis nippu todellisia tekijämiehiä. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Moeller kantoi keikalla suuremman kitarasoolovastuun. Keller meinasikin jäädä vaisummalla esiintymisellään ja komppailullaan hieman varjoon. Tämän lisäksi hän oli ilmeisesti huonoissa väleissä valomiehen kanssa, koska suurimman osan keikkaa juuri Kellerin nurkka lavasta oli kovasti hämäränä. Toki hänkin pääsi useampaan kertaan illan aikana kyntensä näyttämään. Molemmilla kitaristeilla on miellyttävän omaperäinen soittotyyli. Kumpikaan ei ole luonteeltaan vähääkään vinguttelija. Vanhoissa Thunderbirds-hiteissä soolot kulkivat hyvin pitkälti Jimmie Vaughanin tallaamia polkuja kuulostamatta kuitenkaan ulkoa opiskelluilta. Jason Moellerin ja Randy Bermudesin komppiryhmä hoiti hommansa tyylillä ja turhia hötkyilemättä. Suoraselkäisten rumpaleiden koulukuntaa edustava Moeller loihti jämäkät kompit hyväntuulisesti naureskellen. Bermudes soitti sähköbassoaan sävykkäästi, välillä melko kontramaisella otteella, ja toi näin maukkaan lisän kokonaisuuteen. Kim Wilson oli oma itsensä. Aina edellisen piisin loppuessa hänen jalkansa polki jo seuraavan tahtia. Hän näytti todellakin olevan sisällä musiikissa. Mielestäni Wilsonin huuliharppua kuultiin nyt hieman vähemmän kuin aiemmilla keikoilla, mutta kyllä sitä melkoinen rautaisannos silti saatiin. Etenkin jo perinteeksi muodostuneen, keikan päättävän "Down At Antone'sin" huikeassa yksinsoitossa oli harputtelua kosolti tarjolla. Soolo venyi tällä kertaa lähes kymmenminuuttiseksi revittelyksi. Tuo Wilsonin huuliharppuilotulitus on joka kerta vaikuttavaa seurattavaa, vaikka sen onkin monta kertaa kuullut ja sitä osaa jopa odottaa. Nykyisen kokoonpanon bändimäisyyttä korosti hyvin se seikka, että Ukkoslintujen keikkasetti koostui suurimmaksi osaksi uudesta materiaalista. Tokihan vanhoja tuttuja rallejakin kuultiin, kuten "Wait On Time", "Bad Boy", "My Baby" ja "She's Tuff", mutta pääpaino oli selkeästi uusissa piiseissä. Tuotapikaa ilmestyvältä uutuuslevyltä tarjoiltiin muun muuassa avausraita "Satisfied", sähäkkä soulpala "Love the Way You Love", sekä mukavan pienieleisesti liikkeelle lähtenyt "Payback Time". Encoren aluksi Johnny Moeller tuli yksin lavalle ja alkoi omin päin kompata niin ikään uudelta levyltä löytyvää "Gotta Bring It With You" -funkya. Siitä kehkeytyi varsin messevä, illan huipentava esitys. Vaikka Fabulous Thunderbirds oli paikoittain aavistuksen vaisulla päällä, soi soitto hienosti. Nykyinen kokoonpano toimii hyvin, ja bändi näyttää menneen eteenpäin uuden levyn myötä. Kotimainen tarjonta täydensi monipuolisuudellaan mukavasti juurevan illan. Siitä iso kiitos järjestäjille. MARKO AHO, teksti ja kuvat The Fabulous Thunderbirds, Daddy Giljoteen, Tragic Sam & Lowdown Rockers. Tampere, Klubi 27.5.2009 Linkit: The Fabulous Thunderbirds, Daddy Giljoteen, Tragic Sam & Lowdown Rockers, Klubi Artikkelien etusivulle |
| Homma toimi mallikkaasti. Rumpujen soitto ei kenties edusta Jo' Buddyn vahvinta osaamisaluetta, mutta mukavan leppoisasti hänen komppinsa nykypäivänä toimivat. Samin olen tiennyt jo pitkään varsin päteväksi kitaristiksi ja kelpo laulajaksikin. Varsinaiseksi nokkamieheksi hän ei näyttänyt silti bändissään vielä kohonneen. Saattoi toki johtua isosta kokoonpanosta, mutta yhteissoitto oli hyvin pitkälti rentoa jamittelua. Uskon, että keikkailun myötä Sam lunastaa paikkansa bändin keulalta – siinä määrin innokas ja pätevä ukkeli on kyseessä. Tragic Sam & the Lowdown Rockersin setin päätteeksi kuultiin mainitsemisen arvoisen maukas tulkinta Freddie Kingin "San-Ho-Zay"-kappaleesta. Rokkitrion nyanssit Lyhykäisen roudaustauon jälkeen vuoroon tuli astetta rokimpi ryhmä. Vaikka yleisöstä suurin osa kuului pitävän Daddy Giljoteenin actionbluesia vähän turhan rankkana pläjäyksenä, oli se minun mielestäni oikein virkistävä välipala. Kuulinpa bändiä verrattavan AC/DC:henkin, mutta onkos se sitten huono asia? Yleisöä oli vielä tässä vaiheessa varsin nuukasti paikalla. Se vähäkään ei Giljotiinien meiningistä oikein innostunut. Siitä huolimatta bändi tarjoili ammattimiesten ottein tarmokkaan show'n. Allekirjoittaneelle jäi parhaiten mieleen "The Hand" -niminen ralli, jossa kantrahtava kitarapikkaus yhdistyi lähes Peer Güntin sukuiseen poljentoon. Soitto ei kuitenkaan missään vaiheessa mennyt yksitotiseksi puurtamiseksi, vaan siinä oli blues-rocktrioksi paljonkin nyansseja. Kitaristi Taylor osoittautui monipuoliseksi kepittäjäksi, jolta irtosi juureva rokkaus miehekkäästi. Kivenkova komppipari pääsi myös hyvin esiin. Viimeisessä piisissä kuultiin muun muassa vahvasti efektoitu bassosoolo. Hyvää soittoa rutiinilla Paluu perusasioiden pariin oli edessä, kun The Fabulous Thunderbirds aloitti keikkansa. Avaus oli rutinoituneen oloinen. Ensimmäinen blues-shuffle taisi olla vain lämmittelyä. Sen jälkeen alkoi meininki hiljalleen piristyä, mutta hitaasti näyttivät ukot vauhtiin pääsevän. Keikan alkupuolella ainoastaan kitaristi Johnny Moellerilla tuntui olevan fiilis päällä. Hän ei malttanut aina Mike Kellerin soolojenkaan alla komppailla, vaan innostui heittelemään sekaan lyhyitä fillejä. |
 |
| Kim Wilson |