 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Bluesin vapaaehtoiset 6.10.2008 Kuvagalleria Tavanomaisista blues-tapahtumista täysin poikkeava Floating Cockroach Festival kokosi nyt toisen kerran alt.bluesin artisteja yhden katon alle. Pienessä blues-genressä on tilaa myös vaihtoehtoisuudelle. Blues on niin pieni lohko musiikkimaailmassa, ettei sitä ole tarpeen pilkkoa enää pienempiin alalajeihin. Väärin. Vaihtoehtoiselle bluesille on tilaus. Sen todisti lauantainen alt.blues-tapaus Floating Cockroach Festival, joka keräsi vuoden takaiseen avauksen tavoin runsaan ja innokkaan yleisön kuuntelemaan ns tavallisuudesta poikkeavia tulkintoja blues-musiikista. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Vaihtoehtoblues/alt.blues on käyttökelpoinen termi, vaikka kaikki sen alle luokiteltavissa olevat artistit eivät siitä erityisen innostuneita olekaan. Käsite kuitenkin ohjaa keskustelua; ei tee kenellekään hallaa - päinvastoin - jos sitä käyttäen lisätään tietoisuutta valtavirrasta olennaisesti poikkeavasta musiikista. Ensisilmäys Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan kaksikerroksisen Texasin tiloihin saapuneeseen yleisöön kertoi kyseessä olevan poikkeuksellisen blues-tapahtuman. Paikalle saapuneiden keski-ikä oli huomattavasti useimpia Suomessa järjestettäviä blues-festareita alempi. Ja mikä pysäyttävintä: yleisö tapitti kutakin esiintyjää intensiivisesti ja oli muutenkin tavallista paljon osallistuvampaa. Festivaalit siis onnistuvat ilman umpihumalaisia ördääjiäkin! Alt.bluesissa on pitkälti kyse alkuperäisten, jostain 1800-luvulta juontavien, perinteiden kunnioittamisesta. Ne kuuluivat kaikkien "Kellluvassa torakassa" soittaneiden ilmaisussa tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Erikoisimpiin kuuluivat ruotsalaisvieraat Dogbreath ja Deltahead. Blues on tunne, ja se voi tulla muusikoista ulos mitä erilaisimmilla tavoilla. Ruotsin kavereilla tämä tapa on suoraviivainen, raju ja äänekäs. Deltaheadin kaksikko Benjamin Q ja David Tallroth esiintyivät teatraalisesti. Jyrisevät äänikollaasit hallitsivat salia pitkään ennen kuin miehet astuivat stagelle. Klassisen tyylikkäissä vaatteissa vihdoin esiin tulleen kaksikon kasvot oli maskeerattu valkoisiksi tuoden mieleen vanhat mykkäelokuvat tai vaikkapa Bob Dylanin 70-luvun puolivälistä. Elegantin visuaalisuuden kruunasi keskelle pystytetty äänilaitteisto gramofoniämyreineen. Hajumaailmaa hallitsi suitsukkeen käry. Ja möykkää todella piisasi. Yleisö tuntui olevan hyvin mukana aamukahdelta alkaneessa setissä. Yksinkertaisen vastustamaton rytmiikka kuten kappaleessa "My Mama Was too Lazy to Pray" repi mukaansa. Deltahead ei tyrkytä musiikkiaan saati sanomaansa kenellekään. He tekevät asioita omalla tavallaan ja jättävät pohdinnat kuulijoiden tehtäväksi. Sävyjä suoraviivaisuuteen Dogbreath kuuluu Deltaheadin tapaan yhtyeisiin, joita vaihtoehtobluesin käsite ei sytytä. Tivatessa laulaja-kitaristi Per Åhman suostui määrittelemään heidän musiikkinsa punk-bluesiksi. Osuva termi, joskin Dogbreathin tapauksessa jälkiosan voi usein jättää pois. Monet kappaleet olivat lähellä esimerkiksi Dischargen ja G.B.H:n 80-luvulla tekemää hardcore-punkia. Ajoittain oltiin lähellä Motörheadia; yksi biisi bändin rujolle keulahahmolle Lemmylle omistettiinkin. Lavashow'n hauskimpia elementtejä on Åhmanin edestakainen, rivakka tallustelu, joka vetää lähes vertoja kiekkovalmentaja Juhani Tammisen voimakävelylle. Välillä jäävät - ja tarkoituksella - vieruskaverit jalkoihin. Dogbreathin yleisilmaisu on suoraviivainen. Richard Stavbomin jännittävät bassokuviot ja Lars Jonssonin välillä soittama steel-kitara tuovat kuitenkin väriä kokonaisuuteen. Skotlantilainen Dave Arcari oli monelle illan pääesiintyjä. Rajun näköinen Dave on lavan ulkopuolella erittäin miellyttävä ja sydämellinen kaveri. Stagella hänestä pääsee irti itse piru. Arcari-show on samanaikaisesti ratkiriemukasta ja umpihullua. "Ei rumpuja, ei bassoa, ei Marshall-vahvistimia läjässä. Teidän on vain tyydyttävä kuulemaan minua ja kitaraani", hän kiteytti. Dave ravasi ympäri lavaa kuin raivotautinen rakki lieassa. Sekä kitaran soittaminen että laulaminen olivat rupista tavaraa. Välillä värssyt päättyivät paskaisiin röhönauruihin. Kaiken tämän ohessa hän tuli tulkinneeksi kokoelman Arcari-originaaleja. Niistä ainakin allekirjoittaneen suosikiksi on viime aikoina noussut "Red Letter Blues", joka löytyy Daven musiikkia hyvin kuvailevalta "Come with Me" -levyltä (2006). "Vähän hermostuttaa, kun osuuteni alkaa vasta aamuyhdeltä", suuresti perjantaisesta Tallinnan-keikastaan nauttinut Arcari jutusteli alkuillasta. "Toisaalta yleisöllä on hyvää aikaa päästä tarpeeksi juovuksiin!" Ja Dave Arcari tilasi kahvin. Alt.blues kirkastaa tulevaisuutta Virolainen Bullfrog Brown oli mukana viime vuoden tapaan. BB kutistui jokin aika sitten triosta duoksi. Tuloksena on yhä kiinteämpi dynamiikka Alar Kriisan ja Andres Rootsin välillä. Laulaja Kriisa uskalsi nyt myös käytellä huuliharppua, vaikka on instrumentin kanssa vielä epävarma. Mutta alt.bluesissa ei ole kyse hyvyydestä! Rootsin virolais-mississippiläinen kitaratyö on mielenkiintoista kuultavaa. Son House -vaikutteinen läimäyttelytekniikka rytmittää soittoa oivasti ja rakentaa pohjan miehen melodiselle osaamiselle. Kitaristin rock-taustasta muistutti muun muassa Voodoo Chile (Slight Return) -välike. Ja taisipa kerran tulla pätkä AC/DC:täkin... L.R. Phoenix & Mr Mo' Hell sekä Black River Bluesman & The Croaking Lizard vetivät totutun tiukat osuudet. Leighton Phoenix kertoi kärsineensä itseaiheutetusta heikosta olosta, mutta se kannusti häntä esiintymään ehkä piirun verran tavallista rajummin. The Croaking Lizardin pääjehu Jukka Juhola puolestaan on yksi pääsyyllinen koko Floating Cockroach Festivalin olemassaololle. Festarin avannut tanskalainen Nikolaj Andersen herätti runsaasti positiivista kummastusta. Yhden miehen orkesteri soitti vähäisillä instrumenteilla (kitara ja poljettavat rummut) mutta kovilla volyymeilla. Itse rakennetussa laatikkokitarassakin oli kieliä aivan tarvittava määrä, kolme. Andersenin menossa on yhtäläisyyksiä Mississippin rajumpaan kaartiin kuten R.L. Burnsideen. Andersenin täysillä vedetty, hieman uhmakaskin setti toimi osuvana johdantona pitkän illan antiin. Koko festivaallin ainoat lainabiisit taisivat olla Nikolaj Andersenin vetämä "Shake Your Moneymaker" ja Croaking Lizardin "Spoonful". Oman materiaalin kirjoittaminen onkin yksi vaihtoehtoisen bluesin johtoajatuksista. Juurimusiikin tulevaisuus ei ole pelkästään alt.bluesin, mutta sillä on merkittävä rooli näyteltävänään. Nämä artistit tekevät musiikkia täydellisesti omasta halustaan. Heitä eivät suuret myyntiluvut tai tähteys innoita. Musiikkimaailma on niin täynnä asenteellisuutta ja ennakkoluuloja, että tällaista avointa katsantokantaa tarvitaan. Alt.blues on musiikillisesta kutsumuksesta ja aidosta inspiraatiosta kumpuavaa, vapaaehtoista bluesia. PASI TUOMINEN Kuvagalleria Linkit: Floating Cockroach Festival, Texas - - - - - ILMOITUS Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel John Lee Hooker: Boom Boom Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |
| Dave Arcari |