“Kemiat toimivat, ja meillä on hauskaa”
Frim-Fram Quartet lyö iloista kipinää

Frim-Fram Quartet tänään: Taittonen, Suomalainen, Välipakka, Seire. Kuva: Pasi Rytkönen

21.2.2019

Sirpa Suomalainen ja Juki Välipakka liputtavat albumien puolesta musiikin
murroksen keskellä. ”Pitkäsoitossa on aina jokin isompi idea, punainen
lanka”, Välipakka sanoo.

Frim-Fram Quartet
julkaisi uuden levynsä ”Wake Up!” helmikuun 9. päivänä.
Yhtyeen ydinjäsenet
Sirpa Suomalainen ja Juki Välipakka kertovat, että bändin
musiikillinen gumbo syntyy luontaisesti.

Uusi kiekko sisältää 12 alkuperäiskappaletta. Kvartetissa Suomalaisen
(saksofoni, laulu) ja Välipakan (kitara, huuliharppu, laulu) rinnalla vaikuttavat
kosketinsoittaja
Harri Taittonen ja rumpali Mikael Seire.


Julkkarikeikan Frim-Fram Quartet piti Helsingin Semifinalissa.

– Jännitti, minkälaisen vastaanoton uusi matsku saa. Olikin riemu ja helpotus,
kun vastaanotto oli hyvä, Välipakka sanoo.

– Soitto kulki irtonaisesti, ja tuntui, että biisit ovat lähteneet elämään omaa
elämäänsä. Julkkarikeikka oli konkreettinen päätepiste pitkälle uurastukselle.
Tuntui hyvältä juhlistaa uuden levyn tuloa maailmaan.

Suomalainen kertoo, että suurinta osaa uuden albumin kappaleista oli soitettu
keikoilla jo pitkään.

– Levynjulkkari on tietynlainen merkkipaalu, että jotain on saatettu valmiiksi.
Siihen väliin mahtuu paljon, kun ensin kirjoittaa biisin ja sitten soittaa sitä
levynjulkkarikeikalla.


Musiikin julkaiseminen elää murrosvaihetta. Yhä useammat julkaisevat
musiikkiaan tipoittain, eivätkä kokonaiset albumit ole enää itseisarvo. Sirpalle ja
Jukille albumimitta sopii.

– Se (kokonaisten levyjen tekeminen) on ollut minulle itsestäänselvää. Olisikohan
niin, että joissain asioissa vaan ei osaa eikä halua itse muuttua, vaikka maailma
muuttuisi, Sirpa tuumaa.

– Onhan pitkäsoitto aina jonkinlainen kokonaisuus, jossa kulkee punainen lanka.
Siinä on jokin isompi idea, Juki säestää.

– Lisäksi fyysisessä levyssä on kansitaide. Se on enemmän teos, osiensa summa,
enemmän kuin vain digijulkaisu. Ja se kuulostaa aina soittimesta hyvältä.
Äänenlaatu on parempi. Tuntuu tärkeältä, että sitä voi fyysisesti pitää kädessä,
ja että se on konkreettisestikin olemassa oleva dokumentti.


"Under My Spell" kuuluu uuden albumin avainbiiseihin. Videon ohjaus: Jukka Kolari

Frim-Fram Quartet tunnetaan juurevasta soundistaan. Originaalikappaleet
lähtevät Suomalaisen ja Välipakan kynistä luontevasti. Blues, jazz, soul ja funk
kaikkine sukulaistyyleineen ovat tervetulleita rinnakkaiseloon.

– Tyylien sekoittelu tulee oikeastaan luonnostaan, Sirpa sanoo.

– Ensimmäisen levyn aikaan taisin olla vahvasti sitä mieltä, että soittaisimme vain
bluesia. Kun sitten aloin säveltää Frim-Framille ja sain Jukilta sanoituksia,
kappaleet alkoivat soida päässäni milloin milläkin kompilla. Myöhemmin olemme
tehneet myös niin päin, että Juki sanoittaa sävellyksiini. En varsinaisesti ajattele
tai suunnittele tyylejä. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Myös Juki tähdentää, ettei koskaan lähdetä tekemään tietyntyylistä biisiä.
Uudesta kappaleesta pyritään tekemään mahdollisimman pakoton.

– Annetaan syntyä, mitä on tulossa. Sirpan sävellys mun tekstiin lähtee yleensä
johonkin ihan muuhun suuntaan kuin olisin itse vienyt sitä. Se on inspiroivaa ja
ruokkii minua laulajana ja tekstittäjänä. Sitten yhdessä hiotaan ja sovitetaan
juttua, muokataan sitä. Harri ja Miksu ovat kvartetissa olennaisessa roolissa.
Heiltä tulee hyviä ideoita biisien kehittämiseen ja sovittamiseen.

– Tyylit sekoittuvat siinä sitten vähän kuin itsestään. En ole koskaan
biisintekijänä halunnut asettua vain yhteen lokeroon. Joku luonnehti
musiikkiamme ”roots-gumboksi”. Se kuvaa mielestäni hyvin koko juttua.

Vaikka omavaraisuus kuuluu Frim-Framin ominaispiirteisiin, ei covereiden
soittamistakaan katsota kieroon. Juki arvioi, että coverien pariin käännytään
enemmän duokeikoilla.

– Coverit ovat historiaa ja kirjallisuutta, jollaista ei voi olla arvostamatta. Niistä
aina oppii uutta. Kyllähän ne vaikutteet jostain tulevat, ja pitääkin tulla. Vaikka
arvostamme perinnettä, yritämme löytää aina omaa kulmaa. En ole mikään
puritanisti. Olen imenyt itseeni vaikutteita monesta musiikkityylistä.
Tyylitietoisuus on minusta erittäin tärkeää.


Frim-Fram sai oikeastaan alkunsa ihmissuhteesta. Aviopari Suomalainen-
Välipakka on pitänyt yhtä noin 15 vuoden ajan. Ensin löi henkilökohtainen kipinä.
Musiikillinen yhteistyö seurasi pian.

– Oli luonnollista, että aloimme tehdä yhdessä myös keikkoja, Sirpa muistaa.

– Aluksi teimme lähinnä hää- ja firmakeikkoja. Pikku hiljaa aloimme myös treenata
yhdessä eri tyylilajeja. Jossain vaiheessa se blues sitten tuntui kaikkein
omimmalta.

Juki kertaa, että kaksikko tunsi toisensa jo pop & jazz -konservatorion aikoina.

– Olimme samassa songwriting-työpajassakin. Kun aloimme soittaa Helsingin
Kanneltalon house bandissa, alkoi aueta yhteinen kiinnostus rootsmusiikkiin.
Meillä oli jossain vaiheessa jopa yhdeksänhenkinen soulbändi.

– Duona läksimme ensin vetämään jazzillisempaa linjaa, mutta rootslinja kirkastui
aika nopeasti. Vuonna 2014 olin Åbo Svenska Teaternilla tekemässä
Jesus Christ
Superstar
-musikaalia. Sinä aikana aloimme kasata ohjelmistoa Frim-Fram Duolle.
Kun musikaali loppui, oli kolme settiä covereita koossa, ja Sirpa oli myynyt
parikymmentä keikkaa. Siitä se lähti, Välipakka kertaa.

PASI TUOMINEN

Osta Frim-Fram Quartetin ”Wake Up!” Levykauppa Äxästä
 
 
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
setstats
setstats
setstats
     
UUSIMMAT
 
 
 
     
Kvartetti vai duo - molempi parempi
     
  Sirpa Suomalainen ja Juki Välipakka soittavat keikkoja myös
kahdestaan. Silloin bändi tottelee nimeä Frim-Fram Duo.

Näin Sirpa ja Juki kertovat kvartetti- ja duosoittamisen erilaisista
mahdollisuuksista.

Sirpa: Kvartetissa voin keskittyä "soittamaan vähemmän", miettimään
omaa osuuttani mausteena kokonaisuudessa. ”Wake Up!” -albumilla
on muutama soul- ja funkbiisi, joissa rummuilla ja Hammond-uruilla
on tärkeä rooli.

Duon kanssa käytän saksofonia myös paljon säestyksellisenä
elementtinä. Nautin duokeikoista pienissä intiimeissä paikoissa.
Jukin kanssa ollaan soitettu niin paljon, että duona on helppo
irtaantua sovitusta. Biisit saattavat lähteä aivan toiseen suuntaan kuin
oli tarkoitus.

Juki: Soundimaailma tietysti muuttuu ja laajenee, kun mukaan tulevat
hammondit ja rummut. Voi käyttää sovituksissa enemmän
mielikuvitusta. Alunperinhän meidän piti tehdä ekasta levystä duolevy,
ja otimme kaverit mukaan vain piristämään kokonaisuutta
muutamalle biisille... tai niin me ensin ajateltiin. Sitten se vaan
kuulosti niin hyvälle, että homma lähti käsistä.

Onhan kvartetissa mukava vedellä hyvän grooven päälle, ja itse
vapautuu bassopuolen hoitelusta soittamaan toisenlaisia juttuja
kitaralla. Myöskin taustalaulut tuovat lisää väriä ja ulottuvuuksia
juttuun.

Bändimme sointi on minusta aika ainutlaatuinen. Vaikka tyylikirjo on
melko laaja, se yhteissoundi on sellainen liima, joka kasaa homman
omannäköisekseen. Soitimmepa mitä tahansa, se kuulostaa aina
meiltä.

Duokin on sinänsä aika uniikki, pari numeroa kokoonsa nähden
suuremman kuuloinen. Se on aika tanakkaa, kun on stompbox jalan
alla, vähän huuliharppua telineestä, foni ja skitta, kaksi laulajaa. Moni
on tullut ihmettelemään keikalla, että onko teitä tosiaan vain kaksi.

Duojuttu pakotti treenaamaan komppiosastoa ihan toisella tavalla.
Aloin saada haltuun bassokuljetuksia alemmilla kielillä samaan
aikaan, kun muutamalla kielellä merkkailen sointuharmonioita päälle.
Aukesi kitaristina uusi maailma.

Ylipäätänsäkin Sirpan kanssa on nastaa olla lavalla, meillä on hyvä
kommunikaatio ja joku kiva kipinä, joka tuntuu välittyvän yleisölle.
Kemiat toimivat, ja meillä on hauskaa.

         Levykauppa Äxästä
 
     
     
 
 
     
 
Etusivulle

Etusivu   Uutiset   Keikkakalenteri   Festarikalenteri

Artikkelit   Artistit   Kuunteluhuone   Info   Some