 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Päällikkö pisti Grandin sekaisin 7.4.2009 Kuvagalleria 1 Kuvagalleria 2 Eddy Clearwater piti jöötä lauantain Grand Blues Festivalilla Lahdessa. Honey B & The T-Bones, Jo' Buddy & Down Home King III, Jake's Blues Band ja Flyhill Quartet varmistivat onnistuneen illan. Lahden Kauppahotelli Grandissa järjestetyn Grand Blues Festivalin ohjelmisto muokkautui loppumetreillä pariinkin kertaan. Viimeisin muutos uutisoitiin festivaalia edeltävänä päivänä, kun amerikkalais-ruotsalainen Bert Deivert & Janne Zander -duo perui sairaustapauksen vuoksi tulonsa. Ikävää, että heidän akustinen mandoliinibluesinsa jäi Lahdessa kuulematta, mutta onneksi tilalle oli näinkin lyhyellä varoitusajalla saatu takuuvarma tunnelman kohottaja: Jo' Buddy & Down Home King III. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Grand Bluesin tämänvuotinen pääesiintyjä oli pitkän linjan Chicago Blues -artisti Eddy "The Chief" Clearwater. Hänen edellisestä Suomen vierailustaan on jo kahdeksantoista vuotta, joten oli aikakin saada Päällikkö taas käväisemään täällä. Omalta osaltani festivaali starttasi parhaalla mahdollisella tavalla. Heti Lahteen saavuttuani minua nimittäin odotti juttutuokio Eddyn kanssa. Sen jälkeen pääsin hänen sound checkiäänkin katsomaan. Jälkiruokabluesia ja klassikoita Virallisesti juhlallisuudet alkoivat kahdeksan aikoihin. Bluesbuffetin jälkiruoaksi tarjoiltiin alakerran ravintola Paratiisissa Jo' Buddy Raulamon akustista musisointia. Hän pikkaili lainakitaralla maittavat bluesit rumpusettinään pari nilkkaan sidottua helistintä ja mikitetty lauta. Lyhykäinen keikka huipentui kiihkeään "Elevator Boogieen", jossa komppia täydensi vielä onomatopoeettinen crash-peltikin. Samaan aikaan oli myös yläkerrassa alkanut tapahtua. Minulle kerrottiin, että illan ensimmäinen bändi Flyhill Quartet oli buukattu peruuntuneen Horsen tilalle pikaisesti "sika säkissä" -periaatteella. Hyvän hankinnan olivat järjestäjät tehneet; Flyhill Quartet soitti hyvällä otteella rokaten ja näytti myös nauttivan hommastaan. Piisilistan laadinnassa olisi tosin voinut käyttää hieman enemmän mielikuvitusta. Heidän settiinsä kuuluivat muun muassa "Before You Accuse Me", "As the Years Go Passin' By" ja "Rock Me Baby". Hienoja piisejä kaikki, mutta aikas moneen kertaan versioituja. Seuraavaksi oli jälleen Jo' Buddyn vuoro. Nyt hän kapusi lavalle uskollisen taistelutoverinsa Down Home King III:n kanssa. Hitaasti lämpenevä blues-yleisö oli edellisen bändin aikana asettautunut puoliympyrään tanssilattian takareunalle, ja jengin lisääntyessä eturivistö lähestyi lavaa hiljalleen. Uskaltautuipa joku tanssimaankin. Raulamo on vaihtanut legendan asemaan kohonneen Saloransa vanhaan Gibson-vahvistimeen ja sen myötä soitto soi nykyisellään entistä mureammin. Duo oli hyvässä iskussa ja hoiti homman totuttuun tyyliinsä. Kaiken perustana ovat hyvät piisit, joita Raulamolta löytyy. Laulajana ja kitaristina hän on jo käsite. Kehutaan siis tällä kertaa duon toisen osapuolen Down Home Kingin kekseliästä panostusta. Hän soittaa rumpuja milloin milläkin risulla tai maracassilla, seuraa tarkasti solistin liikkeitä ja pitää paletin tiukasti kasassa. Setistä jäivät mieleen jo alakerrassa akustisesti kuultu ”Elevator Boogie”, joka nyt oli aivan pitelemätön, letkeät ”Down In New Orleans” ja ”Feeling Good ” sekä viimeisenä tullut, soulahtava ”Everybody´s Got the Right”. Bluesia avaruusolioiden autotalleista Kun Jo' Buddyn setin jälkeen käppäilin ison salin puolelle, huomasin Honey B & The T-Bonesin keikan jo alkaneen kuin varkain. Lavalla oli täysi meno päällä, kun yleisöä vasta siirtyi toisesta ravintolasta paikalle. HBTB:n musiikkia on aiemmin kuvailtu ainakin garage bluesiksi. Se osoittautui tässä tapauksessa varsin osuvaksi määritelmäksi. Mikäli heidät pitää johonkin kategoriaan väkisin sulloa, niin toinen vaihtoehto olisi uunituoretta levyään mukaillen käyttää termiä "Alien Blues". Keikalla ihastelin miten vaivattomasti Jaska Lukkarisen ja Aija Puurtisen komppiryhmä loihti kulloiseenkin piisiin napakan poljennon. Sen päälle Bluesministeri Kuloniemen kelpaa soittaa kitaraa putkella tai ilman – harvemmin ilman. Uuden levyn materiaalia kuultiin muutaman piisin verran ja todella hyvin ne toimivat riisuttuina liveversioinakin. Ajoittain mieleeni nousi ZZ Topin hämärimmät touhuilut. Samankaltaisuutta löytyi ainakin moni-ilmeisistä kompeista, yllätyksellisyydestä ja tietenkin slidesta. Honey B & The T-Bones on monivaiheisen uransa aikana löytänyt oman juttunsa, joka nykyisellään kuulostaa todella hyvältä. Keitoksessa on sopivassa suhteessa bluesia ja muita sattumia, joten on aivan sama miksi sitä kutsutaan. Keikan loppupuolella Lukkarinen soitti pitkän rumpusoolon, joka ilmeisesti teknisistä syistä keskeytyi hetkeksi - vain jatkuakseen entistä kiivaampana. Ansaittuna encorena kuultiin vauhdikas keikkasuosikki ”I Could Love You, If You Let Me”, jonka aluksi Aija laulaa hämmästyttävän matalan Teijo Joutsela -imitaation. Päällikkö pistää paikan sekaisin Eddy Clearwater Blues Bandin keikka alkoi vähän turhan verkkaisesti. Taustabändi soitti keskenään kaksi pitkää instrumentaalia, joista yksikin olisi riittänyt. Toisena tullut "Sky Is Crying" oli mielestäni turha veto, eikä tarjonnut mitään ihmeellistä. Olkoonkin että Shoji Naito osoittautui illan mittaan varsin kelpoisaksi kitaristiksi ja harpistiksikin, mutta avauspiiseissä hän ei vielä tuntunut vauhtiin pääsevän. Viimein yleisön odotus palkittiin, kun kolmantena starttasi "How!". Eddy asteli lavalle intiaanipäähineessään ja otti Päällikön ottein homman komentoonsa. "Messin' With the Chiefin" loppupuolella hän vaihtoi stetsonin päähän, asetteli kitaran olalleen ja ryhtyi tositoimiin. Jo soundcheckissä oli käynyt selväksi, että vaikka The Chief onkin pitkälti yli seitsemänkymmentävuotias, kitara soi edelleen uljaasti. Minkäänlaista tarvetta "niin mutta mieti minkä ikäinen hän on" -selityksille ei ole. Nytkin Eddy alkoi ensi töikseen rokata ja esitti viimeisimmältä ”West Side Strut” -levyltään löytyvän hilpeän rokin ”Too Old To Get Married”. Tämän jälkeen Shoji Naito siirtyi muutaman piisin ajaksi harpistiksi. Muun muassa Muddyn ”Walkin' Thru the Parkista” kuultiin harppusession aikana hieno versio. Soitettiin myös perinteinen ”My Babe”, vonkaamisen aivan uudelle asteelle vievä ”I Just Wanna Make Love To You” -tulkinta, sekä Eddyn oma ”Came Up the Hard Way”. ”Midnight Grooven” jälkeen Eddy poistui hetkeksi takahuoneeseen ja jätti bändin taas soittelemaan keskenään. He palasivat Freddie King -henkiseen instrumentaaliin, jonka olimme kuulleet jo keikan aluksi. Nyt se toimi kuitenkin aivan eri tavalla. Eddy palasi keikarimaisessa takissa ja lierihatussa tuota pikaa lavalle ja tulkitsi drinkkilasi kädessään leppoisasti ”Sittin On the Dock Of Bayn”. Ainut tyylirikko kokonaisuudessa oli se, että drinkkilasi oli suomalainen kertakäyttömuoviastia. Keikan loppuun kuultiin vielä tiukka setti, jonka avasi ”All Your Loving”. Seuraavaksi tuli ”Roadrunneria” instrumentaalina, gospelsävytteinen ”Tear Down the Wall Of Hate” ja illan päätteeksi vielä Eddyn oma ”I Wouldn't Lay My Guitar Down”. Hendrixiä ja Vaughania yöpalaksi Eddy Clearwaterin yli kaksi tuntia kestäneen keikan jälkeen ajattelin, että on mukava istahtaa rauhassa pienemmän ravintolan puolelle hetkeksi kuuntelemaan Jake's Blues Bandia. Ikäväkseni havaitsin musiikin soivan aivan liian lujaa. Se ei näyttänyt muuta yleisöä isommin haittaavan, ja jengi innostui valomerkin lähestyessä sankoin joukoin tanssimaankin. JBB tarjoili tuttuun tapaansa aimo annoksen tyylillä ja taidolla tulkittua Jimi Hendrixiä ja Stevie Ray Vaughania sekä jokusen oman, samassa hengessä kulkeneen piisin. Ainakin ”All Along the Watchtower”, ”Little Wing”, ”Change It” ja ”Tell Me” tulivat. Soitto toimi hienosti ja bändi hoiti kunnialla yövuoronsa, vaikka keikka alkoi vasta puoli kahden aikaan. Kokonaisuutena Grand Blues Festivalin tämänvuotinen kokonaisuus oli mielestäni onnistunut. Yllätysperuuntumisista huolimatta ohjelma oli tasokasta ja riittävän monipuolistakin. Juttutuokio Eddy Clearwaterin kanssa ja hänen huikea keikkansa tietty kruunasivat iltani. Järjestelyt toimivat kautta linjan hienosti – siispä Lahden Blues Mafialle iso kiitos! MARKO AHO, teksti ja kuva Eddy Clearwaterin haastattelu Kuvagalleria (Marko Aho) Kuvagalleria (Jarmo Montonen) Artikkelien etusivulle |
| Clearwater otti yleisönsä Lahdessa. |