Blues-Finland.com – Guitar Slim Jr: "Bluesin voi saavuttaa vain elämällä sitä"

“Born with the blues”
Guitar Slim Jr: Bluesin voi saavuttaa vain elämällä sitä

Guitar Slim Jr © Olli Sulin

4.9.2018

Guitar Slim Jr liputtaa aitouden puolesta. ”On olennaisen tärkeää löytää oma
juttunsa, jotta säilyttää uskottavuutensa”, New Orleansin mies sanoo
Blues-Finland.comille.

Teksti: Antti Suvanto

Charmantti ja vetovoimainen artisti, sitä on Guitar Slim Junior. Slim, joka
ystävystyi 80-luvulla Stevie Ray Vaughanin kanssa ja teki tämän kanssa
aktiivista yhteistyötä, nousi yhdeksi päätähdistä kesän Rauma Bluesissa.

– Olen syntynyt bluesin kanssa, minä olen sitä ja elän sitä, New Orleansin
huippukitaristi Guitar Slim Junior tiivistää, kun pyydän häneltä omakohtaista
näkemystä bluesin ytimestä.

Armstrongin isä Eddie Jones oli arvostettu bluesesiintyjä, taiteilijanimeltään
Guitar Slim. Hänet jälkimaailma muistaa parhaiten miljoonamyyntiin yltäneestä
laulusta "The Things That I Used to Do". Kappale kuuluu Rock and Roll Hall of
Famen vaikutusvaltaisten kappaleiden listalle.

Slim nuorempi (Rodney Glenn Armstrong) toteaa, että bluesin rakenteita ja
soittotekniikoita voi opetella kuka tahansa, mutta sen sisimmän olemuksen,
todellisen essenssin, saavuttaa vain elämällä sitä. Oma makusuunta alkoi
hahmottua rhythm ’n bluesin ja gospelin kautta. Hieman poikkeuksellisesti myös
country vaikutti Slimiin.

– Rhythm ’n bluesia soitan mielelläni, nykyisin melkeinpä enemmän kuin hidasta
bluesia, mutta muut tyylit jäivät muiden hoitoon jo kauan sitten. On olennaisen
tärkeää löytää oma juttunsa, jotta säilyttää uskottavuutensa ja tietysti myös itse
nauttii siitä, mitä on tekemässä.

Originaalilla saundillaan ja persoonallisella äänenkäytöllään Guitar Slim Junior, 65,
on vienyt nykybluesia omalta osaltaan uudelle tasolle. Siinä on tietenkin
melkoista haastetta soittajalle ja laulajalle.

– Oikeastaan kaikki tulee gospelista. Se on kaiken lähde, aivan erityisesti se
pätee laulamiseen. Gospel kasvattaa ja opettaa yksilöä. Bluesin soittamisen
perusteet oppii oikeastaan melko helposti, mutta gospel opettaa jatkuvasti,
kokenut artisti pohtii.

Juniorin debyyttialbumi “Story of My Life” (1988) sai Grammy-ehdokkuuden. New
Orleansin tunnetuimpiin nykykitaristeihin lukeutuva tähti on jatkanut
menestyksekkäästi nimekkään isänsä viitoittamalla tiellä soittaen kitaraa
lapsuudestaan alkaen. Musiikkiin hän on saanut aiheita elämästään, jota ei
todellakaan voi kutsua tapahtumaköyhäksi.

– Itse asiassa kyse on siitä, miten soitat, ei niinkään, mitä soitat. Muusikon on
oltava tunnetasolla kontaktissa muiden soittajien ja yleisönsä kanssa. Eli on
fiilisteltävä, mikä toimii ja mikä ei.

– Estradilla olen hyvin luonnollinen, en suunnittele juuri mitään. Kaikki tulee
luonnostaan. Ehkä se on perinnöllistä aika pitkälle. Monet sanovat minua
synnynnäiseksi showmieheksi, mutta itse asiassa en suunnittele koskaan mitään
lava-aktia tai muuta sellaista.

Oma soundi on muusikolle tärkeä. Siinä työkalut ovat ratkaisevassa asemassa:
Juniorille ykköstyökalu on Fender Stratocaster vuosimallia 1963.

– Se on minulle hyvin rakas soitin, tunnen sen, ja se näyttää myös tuntevan
minut. Olemme yhtä, hän tiivistää.

Slim Jr ylistää kitaransa sointia. Juuri hänelle sopiva kaula auttaa vasemman
käden sorminopeuden ylläpitämisestä. Otelautaa hän pitää uskomattomana.
Nuottien taivuttelu on oleellinen osa bluesia, ja kitara antaa siihen erinomaiset
lähtökohdat. Sopivan ohuita kieliä käyttäen taivuttelu helpottuu.

Parhaan lopputuloksen Slim Jr katsoo syntyvän perusvahvistimin, ilman sataa
poljettavaa tehostinta (äänensärkijä, wah-wah-pedaali ja niin edelleen). Rauman-
keikalla hän pudotteli perussäröllä, käyttämättä efektilaitteita. Hän vierastaa niitä
myös studiossa. Tämä on tietoinen valinta.

– En käytä efektilaitteita. B.B. King tai Albert King eivät tarvinneet niitä, enkä
tarvitse minäkään. Luonnollinen soundi on paras, ja mieleni rauhoittui, kun löysin
oman soundini.

Monet kitaristit käyttävät uusia laitteita ja teknologiaa bluesilmaisuun.
Luonnollisen progression Juniorkin hyväksyy – kunhan se tulee soittajan omasta
persoonasta. Jos intressi on pelkästään kaupallinen tai on tarve erottua
keinotekoisesti muista, hänen mielenkiintonsa lopahtaa.

– Blues kestää kyllä uudistamisyritykset ja modifikaatiot, mutta New Orleans oli
ennen minua ja jää vielä minun jälkeenikin, hän tiivistää pilke silmäkulmassa.

Keikoilla Junior on yleensä suosinut pientä yhtyeformaattia. Puhaltimet ja keveä
soullinja ovat New Orleansin bluesille leimallista. Levytyksissä Memphis Horns on
ollut hänellekin yksi tärkeä yhteistyökumppani.

– Se on aina ollut ollut innostavaa, ja nautin siitä aivan mielettömästi! Kaverit
ovat erittäin ammattitaitoisia. Ymmärrämme toisiamme loistavasti.

Ison orkesterin ottaminen kiertueille mukaan on kuitenkin mahdotonta, yksistään
kustannus- ja aikataulusyistä.

Junior ilahtui kuullessaan, että soitan itsekin bassoa, ja minulla on samanlainen
Fender-bassokitara kuin hänen basistillaan. Hän suorastaan liikuttui kuullessaan,
että minulla on myös kuorolaulutausta, ja äitini lauloi kirkkokuorossa.

– Kirkkotausta oli todellinen lähtökohta omalle uralleni. Minulle on selvitetty, että
eurooppalainen kirkkoperinne poikkeaa monilta osin amerikkalaisesta, mutta joka
tapauksessa se on tärkeä yhteisö ja yhdistää suuren joukon ihmisiä.

Gospeltausta auttoi Junioria bluesin ymmärtämisessä. Se antoi artistille paljon
mahdollisuuksia muun muassa musiikkitaitojen kehittämiseen.

– Nykymuusikoiden tulisi kuunnella paljon enemmän gospelia, tai aloittaa sen
kuuntelu.

Junior antaa kodittomalle vaikka takin päältään

Matteuksen evankeliumi kehottaa meitä rakastamaan lähimmäistä kuin
itseämme. Gordon Powell on sanonut, että on hämmästyttävää, miten paljon
hyvää tässä maailmassa voi tehdä – jollei pidä lukua siitä, kenen ansioksi se
luetaan. Guitar Slim Jr tuntuu edustavan näitä periaatteitta.

Junior on itsekin saanut elämässään vetoapua. Muun muassa Eddie Boyd auttoi
nuoria muusikoita rahallisesti, että nämä pääsivät alkuun. Slim sai tukea
ensimmäisen auton hankinnassa, kun nuori muusikonalku oli saanut ajokortin, ja
oli päästävä keikkailemaan.

Nyt Junior tukee vuorostaan nuorempia alalle tulijoita. Tuottaja ja bändin
komppikitaristi Frank Spangler luonnehtii häntä hyvin empaattiseksi ja
auttavaiseksi ihmiseksi.

– Junior antaa kodittomalle vaikka takin päältään tai hän tarjoaa lounaan tai
antaa rahaa. Moni aloitteleva muusikko on saanut häneltä arvokkaita neuvoja ja
myös rahallista apua kelvollisen soittimen hankintaan, Frank kertoo.

Neuvoja ja ohjausta ”rookie” – aloittelija, noviisi – tietysti kaipaa aina.
Pärjääminen voi olla jo sopimusviidakon vuoksi hankalaa; siinä musikaalisuus tai
tekninen taituruus ei yksin auta. Toisaalta kunnolliseen agenttiin ei
todennäköisesti ole ainakaan uran alussa varaa.

– Nuori muusikko voi tohkeissaan pistää nimensä melkein mihin tahansa
sopimukseen. Jälkeenpäin harmittaa ja turhauttaa, kun tonnin diili olisikin
osoittautunut sadan tonnin arvoiseksi. Tai tulee muita yllätyksiä, Junior
huomauttaa.

Tämäntyyppiset ei-musiikilliset vastoinkäymiset ovat arkipäivää showbisneksessä
kaikkialla. Slim Jr pitääkin niitä yhtenä muusikon frustraation lähteenä.
Seuraukset voivat olla vakavat.

– Tuossa tilanteessa on vaarana, että kehitys pysähtyy jo ennen kuin se on
kunnolla päässyt alkuun. Frustroitunut henkilö usein myös turvautuu päihteisiin.
Niin se osittain kävi minullakin.

Stevie Ray Vaughanin kanssa vuosia yhdessä musisoinut Junior muistelee
lämmöllä aikaa SRV:n kanssa. Stevie Ray oli kollega ja tukea antanut ystävä.

– Keskustelimme juomisesta, joka oli minulle silloin ongelma, kuten hänellekin.
Pystyimme tukemaan toisiamme. Tilanne oli välillä jo huolestuttava, mutta minua
on siunattu, ja pelastuin. Nyt tuntuu hyvältä.

Riippuvuusongelma taittui hoitoon hakeutumiseen vertaistuen avulla. Nyt suunta
on vakaa; luovuus on tallella ja esiintymishalut huipussaan.

– Appelsiinituoremehu on minulle parasta virkistystä, hän naureskelee.

Oman sydämen ja kutsumuksen mukaan

Vastoinkäymiset eivät ole masentaneet eikä ikä paina Guitar Slim Junioria.

– Olen orientoinut vahvasti musiikin tekemiseen ja omaan yhtyeeseen.
Tunnemme bändinjäseninä toisemme, ja musiikilliset ajatukset käyvät hyvin yksiin.

Yhteistyö on jo 30 vuoden mittaista. Kvintetillä hän onkin onnistunut siirtämään
New Orleans -traditiota pienyhtyeformaattiin.

Blues uudistuu, ja traditioon sitoutuva artisti seuraa muutoksia tarkasti. Ainahan
voi kokeilla uutta, vai mitä?

– Totta kai, ja niin pitääkin tehdä! Mutta oman sydämesi ja kutsumuksesi
mukaan, hän lisää.

– Sekoitan itsekin mielelläni vanhaa ja uutta materiaalia. Tribuutti SRV:lle on aina
ohjelmassa mukana, hän soitti myös minun materiaaliani. Sovimme siitä hänen
vielä eläessään.

New Orleans on yksi amerikkalaisen musiikin kehdoista. Välillisesti sen
vaikutukset tuntuvat laajalti tänäänkin, vaikka harva enää vaikutteita tunnistaa.

– Kasvoin sen kulttuurin keskellä, soitin klubeilla ja imin siitä vaikutteet. Se
inspiroi edelleen, mutta enää vaikutus ei ole niin välitöntä tai suoraa. Se on jo
ajat sitten muotoutunut osaksi minua, eikä sitä kyseenalaisteta, Slim kuvailee.

Guitar Slim Jr on levyttänyt ahkerasti. Levykuuntelijalla on ihanteelliset
mahdollisuudet tutustua hänen valloittavaan New Orleans -tyyliinsä. ”Brought Up
the Hard Way”, ”The Story of my Life” ja ”Nothing Nice” ovat erinomaisia
lähtökohtia. Viimeksi mainitulla myös Memphis Horns on mukana.

ANTTI SUVANTO

Galleria Rauma Bluesista (kuvat Olli Sulin)

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT