Aija Puurtinen ja Esa Kuloniemi. Kuva: Leif Laaksonen
Sauna, terva, viina ja HBTB Honey B & T-Bones jatkaa hurjaa seikkailuaan levyllä "Time Was". Levynjulkaisukiertue käynnistyi Pieksämäeltä syyskuun lopussa.
Uunituoreen ”Time Was” -levyn myötä Honey B & T-Bones viettää vilkkaan keikkasyksyn. ”Sauna, Tar & Booze” -nimen saaneen kiertueen avaus tapahtui Pieksämäellä perjantaina 30. syyskuuta. Kulttuurikeskus Poleenissa koettiin musiikillisesti monipuolinen akti.
Syyskiertue sai nimensä ”Time Was” -levyltä löytyvältä kappaleelta. Sen on sanoittanut amerikansuomalaisten elämään perehtynyt Perttu Hemminki. ”Sauna, Tar & Booze” on tavallaan synonyymi perisuomalaiselle sisulle.
HBTB:n perustajajäsen Esa Kuloniemi kertoo, että muitakin rautoja on tulessa.
- Pari kuukautta kestävän kiertueen aikataulu on tarkoituksella löysä. Marraskuussa aloitamme Honey B Familyn kanssa studiotyöskentelyn tulevaa levyä silmällä pitäen. Itseäni työllistää soittohommien ohella tekeillä oleva kirja puoli vuosisataa sitten Suomessa suositusta The Renegades -yhtyeestä, sanoo Kuloniemi.
Honey B & T-Bones esiintyy nyt kvartettikokoonpanolla Aija Puurtisen keskittyessä pelkästään lauluun. Aijan ja Esan lisäksi perusmiehitykseen kuuluvat Pekka Rajamäki (basso, laulu) ja J Salonen (rummut, laulu).
- Pekka ja J soittavat myös muissa bändeissä, joten tarvitaan niin sanottu vaihtomiehitys joillekin keikoille. Tuolloin mukaan lähtevät rumpali Jaska Lukkarinen ja basisti Jaakko Kämäräinen. Moses Kuloniemikin on tarvittaessa käytössä.
Yleisön edessä
Kulttuurikeskus Poleenissa avausbiisi, hidas versio Etta James -klassikosta ”Tell Mama”, jätti ilmaan odottavan tunnelman, johon tarjottiin uudella levylläkin kuultava ”Follow Me”. Kappaleeseen oli ammennettu aimo annos hippiaikakauden tunnusmerkkejä. Se toi vahvasti mieleen 1960-luvun lopun superbändin Jefferson Airplanen.
Vanha keikkabravuuri ”Dry” soi kitaraefektien täydentämänä. Parin kappaleen ajan Esa Kuloniemi keskittyikin enemmän lattialla olleeseen pedaalisettiinsä kuin yleisön huomioimiseen. Vauhtiin mies kuitenkin pääsi sikarilaatikkomandoliinin ja slidekitaran kanssa. ”Casting My Spell” ja ”While The Cat's Away” saivat yleisönkin heräämään.
Paluu hippiaikaan tehtiin ”Time Was” -levyn nimikappaleen myötä. Alan Wilsonin kirjoittama Canned Heat -hitti soi vakaasti alkuperäisesitystä kunnioittaen. Kultaisen kuusikymmentäluvun musiikilla on aina ollut vahva vaikutus Honey B & T- Bonesin tuotannossa. Hieno hetki koettiin, kun Renegades-laulaja Kim Brownin sanoittama ”Forest In The Water” soi mollisävyisenä popsävelmänä.
Toisessa setissä Esa ja Aija esittivät duona sikarilaatikkokitaran säestyksellä gospelkappaleen ”Down To The River To Pray”. Samassa hengessä jatkettiin rytmiryhmän säestyksellä. Svengaava ”This Train” tempaisi satapäisen yleisön mukaansa.
Uuden levyn kappaleet soivat livenä erilaisina kuin levyllä. ”One Day You'll Love Me” sisälsi vaikutteita reggaesta ja U2:n soundimaailmasta. Tuhdisti soinut ”Sauna, Tar & Booze” kuultiin Esan laulamana, levyllähän sen tulkitsee Aija. Mystiseen uneen perustuva ”Pink City” ja ”You Hang Me With Your Love” tarjosivat illan musiikillisen poptaideannoksen.
Liukukitaran mestari
Esa Kuloniemen kitaratyöskentely oli parhaimmillaan slidekitaran parissa. Kuusikielinen lankkukitara ja kolmikielinen sikarilaatikkokitara soivat miehen käsissä virtuoosimaisin ottein. Esikuvien lisäksi soitossa oli kuultavissa aimo annos Kuloniemen omaa soundia.
- Kunnioitan suuresti vanhoja slidekitaran mestareita kuten Elmore James, Howlin' Wolf ja Robert Nighthawk. Myöhemmän ajan soittajista ovat vaikutuksen tehneet Johnny Winter ja slidetekniikkaa kovasti kehittänyt Sonny Landreth.
- Seasick Steven ja Ben Miller Bandin kaltaisten soittajien ansiosta sikarilaatikkokitara on konenut renessanssin. Primitiivinen soitin on haasteellinen ja mielenkiintoinen. Kolmi- ja nelikielisen perinnesoittimen soundimaailma on kaikessa yksinkertaisuudessaan minulle mieluinen. Sikarilaatikkokitara on eräänlainen 2000-luvun dobro, hehkuttaa Kuloniemi.
Poleenissa Esan slidesoolot olivat sydäntä raastavan tunnepitoisia. Suurta ihastusta herättänyt soitanta liikkui omissa sfääreissään. Silmät kiinni soittanut maestro tuntui leijailevan kaukana avaruudessa.
Esa, Jii ja Aija Kemissä helmikuussa
”Mojo Boogie” (J.B. Lenoir, Johnny Winter) piiskasi koko bändin panemaan parastaan. Aija Puurtinen lauloi rouheasti J Salosen kuljettaessa komppia kepeän tanakasti. Pekka Rajamäen säröbasso olisi voinut korvautua perinteisemmällä, efektittömällä soundilla. Soittajapiireissä kulkevan sanonnan mukaanhan 'basso on bändin munat'; niille jatkuva säröily ei tee hyvää.
Bändin alkuajoista asti keikkabravuuriksi muotoutunut ”Shake Your Money Maker” (Elmore James) kulki kuin metsästäjät kintereilleen saanut hirvi ruskan koristelemassa lehtimetsässä. Varsinaisen setin viimeisenä kappaleena se piti sisällään pakollisen yleisölaulatusosuuden venyen liiankin pitkäksi.
Suomibluesia maailmalle
Honey B & T-Bones on tehnyt suomalaista bluesia tunnetuksi ulkomailla jo pitkään. Tämänkin syyskiertueen keskellä bändi matkaa Saksaan. Lindewerrassa on yhteiskeikka Micke Björklöf & Blue Stripin ja Erja Lyytisen kanssa sloganilla "Finnish Blues Invasion". Lieneekö sattumaa, että samalla keikalla soittaa kolme kovaa slidekiatristia: Esa Kuloniemi, Erja Lyytinen ja Ville Leppänen.
- Väkilukuun suhteutettuna Suomesta löytyy yllättävän paljon osaavia slidekitaristeja. Suomesta on aiemmin puuttunut tietynlainen know-how bändisoittamisen suhteen. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat erilaisen musiikkiperinteenkin vuoksi olleet kukonaskeleen edellä. Me olemme pärjänneet perisuomalaisella hulluudella ja sisulla maailmalla. Toki nykyisin tilanne on menossa hallitumpaan suuntaan, filosofoi Kuloniemi.
Pieksämäellä Honey B & T-Bones antoi oivan musiikillisen näytteen suomalaisesta hulluudesta. Encorena kuultiin uudelleen sävelletty versio Johnny Cash - klassikosta ”I Walk The Line”. Joidenkin mielestä moinen voi olla anteeksi antamatonta, mutta sauna, terva ja viina -mentaliteetilla varustettuun kuulijakuntaan se kyllä upposi.
Puritaanisen bluesdiggarin mielestä Honey B & T-Bonesin konsertti oli musiikillisesti liian moniuloitteinen ja taiteellinen. Osa yleisöstä jäi kaipaamaan Aija Puurtisen hienon lauluäänen ylärekisterin käyttöä laajemmin. Kaiken kaikkiaan Poleenista kuitenkin poistui tyytyväisen oloinen porukka syksyiseen perjantai-iltaan.
Vuosikymmen sitten Honey B & T-Bones julkaisi oivallisen levyn "Terrifying Stories From T-Bone Town", joka henki bändin bluestaustaa vielä melkoisen vahvasti. Sen jälkeen luovat artistit – etunenässä Esa Kuloniemi ja Aija Puurtinen – siirtyivät huomattavasti villimmälle raiteelle.
"Alien Blues", "Walking Witness" ja "Alive in Helsinki" (vuosilta 2009, 2011 ja 2012) ovat kunnianhimoinen levykolmikko, joka ei päästä kuulijaa helpolla. Usein musiikki ampuu bluesin maata kiertävälle radalle. Silti yhtye pitää vanhan kunnon Mississipin kaksitoistatahtisen jännästi mukana matkassa.
Lokakuun seitsemäntenä päivänä ilmestynyt "Time Was" uhkuu mielikuvitusta. 'Juurimusiikki' tuntuu turhankin simppeliltä termiltä nyky-HBTB:tä ajatellessa; ilahduttavan läsnä se kuitenkin on tällä albumilla.
Kuloniemi näkee, että "Time Was" on loogista jatkoa siinä tarinassa, jota orkesteri on kuvittanut bändin 34 vuotta kestäneen uran ajan.
- Alussa olimme enempi perinteitä kunnioittava ja tyyliä opetteleva bluesbändi. Kuitenkin 1980-luvun lopussa tapahtui irtiotto, ja oma minä alkoi löytyä. Sitä omaa minää me tässä systemaattisesti toteutamme, tietenkin maailman ja elämän tapahtumia siinä ohella kommentoiden, sanoo Kuloniemi.
- Mielestämme musiikin tehtävä on herättää kuvia, tunnelmia, luoda hyvää oloa.
"Easy Baby" pulpahti tietoisuuteen jo viime talvena. HBTB julkaisi biisin ja videon pian Pakkasukko Blues & Jazz -tapahtuman jälkeen. Uutuusalbumin avaukseksi valittu kappale kuvastaa hienosti bändin menneisyyden ja nykyisyyden siltaa. Blues ja eteerinen genrettömyys elävät Aija Puurtisen sävelteoksella sulassa sovussa. Esan huimat slide-hurjastelut pökerryttävät.
Myös keinahteleva "Follow Me" pitää sisällään uljasta Kuloniemi- kitaraa. Kappaleella Pekka Rajamäen basso vetää omaa, kiintoisaa show'taan. Esan näkemän unen, Bobbie Gentryn ja Jimi Hendrixin inspiroima "Pink City" imee mukaansa. Simppeli perustunnelma (todellakin unenomainen) on niin vetoava, että kertsi komplisoi sitä aivan turhaan.
Kuten oheisesta keikka-arviosta ilmenee, "Time Was" nostaa hattua Canned Heatille, erityisesti biisin tehneelle Al "Blind Owl" Wilsonille. Levyversio on enemmän HBTB:tä kuin Heatia. Esan slide ottaa taas roolia. "Sauna, Tar & Booze" edustaa liian harvoin kuultua: bluesin sukuista musiikkia, jolle on lyöty aitosuomalainen leima.
"Easy Baby", "Sauna, Tar & Booze" ja "You Hang Me with Your Love" (jota hallitsee paitsi Verneri Pohjolan trumpetti myös laulajien huvittava 'vöyvötys') muodostavat erityisen trilogian. Biisit purkitettiin legendaarisella Sun-studiolla Memphisissä. Kaikista julkaistiin lisäksi video.
Aija Puurtisen laulajantyössä riittää jälleen kerran kuunneltavaa. Ääniakrobatia on ainakin Suomen mittakaavalla omaa luokkaansa. Huikeaa keinovalikoimaa ei varsinaisesti ryöstöviljellä, joskin paikoittain yksinkertaisemmatkin ratkaisut toimisivat (Pink City). Taiteilun ja konstailun raja on koetuksella. Lisäksi jotkut tekstit ovat turhan sanarikkaita Puurtisen englanninääntämykselle. Sävellystyöstä Aija ansaitsee papukaijamerkin: kymmenestä kappaleesta seitsemän on hänen käsialaansa.
Kuloniemen kynästä on "vain" yksi sanoitus ja yksi sävellys. Rooli lopputuloksella nousee kuitenkin paljon suuremmaksi, nimenomaan kitaratyön ansiosta. Erityistä mahtavuutta ovat sävellinjat, jotka jättävät tahdit ja muut rakenteelliset pidäkkeet kunnioittamatta. Ehkä juuri sikarilaatikkosoittimet ja vastaavat kotikutoiset vempeleet ovat saaneet kitaristin keksimään itsensä uudelleen.
"Time Was" -albumista tulee hyvä jatko "Alien Bluesin" avaamalle seikkailulle. Honey B & T-Bones vie edelleen roots-musaa tavallisuudesta poikkeaviin sfääreihin. Änkyröitä tällainen innovatiivisuus tuskin miellyttää, mutta toisaalta HBTB tekee itsestään kiinnostavan myös bluesporukan ulkopuoliselle kuulijakunnalle.
PASI TUOMINEN
Honey B & T-Bones: Time Was. Tuohi Records, 2016
Aija Puurtinen (laulu, piano), Esa Kuloniemi (kitara, taustalaulu), Jaakko Kämäräinen (basso, taustalaulu), Pekka Rajamäki (basso, taustalaulu), Jaska Lukkarinen (rummut), Moses Kuloniemi (rummut ja muut lyömäsoittimet), J Salonen (rumpukone), Verneri Pohjola (trumpetti), Ville Riippa (kosketinsoittimet)
