 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Honeyboy-historiaa sieltä täältä 21.4.2008 Uutuusalbumin "Roamin' and Ramblin'" painopiste on tuoreissa taltioinneissa, mutta se sisältää myös tuokiokuvia 40-luvulta asti. Teos on tärkeä kunnianosoitus, mutta kokonaisuutena hajanainen. Vuonna 1915 syntynyt David "Honeyboy" Edwards on viimeisiä elossa olevia, aitoja Mississippin blues-miehiä. Lähes yhtä uskomaton kuin hänen uransa mitta on se tosiasia, että hänen albumiaan voi jälleen etsiskellä levykauppojen uusien julkaisujen hyllyistä. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Edwardsin hämmästyttävästä tarmosta kertoo lisää hänen keikkatahtinsa: viime vuonna hän heitti yli sata konserttia, mukaan lukien vierailut yhdeksässä Euroopan maassa. Matkakuvaukseen mahtui myös Suomi, Tampere ja Down Home Island -tapahtuma. Osansa sai naapurimme Virokin - hänen seikkailuistaan siellä voi lukea lisää tästä. Uuden Honeyboy-albumin nimi on "Roamin' and Ramblin'". Earwig Recordsin pomo ja levyn tuottaja Michael Robert Frank (myös Edwardsin soittokaveri ja manageri reilusti yli 30 vuoden ajalta) on pyrkinyt saamaan samalle julkaisulle Honeyboyn taltiointeja kattavasti eri aikakausilta: on niin vajaa vuosi sitten äänitettyjä kappaleita kuin tunnelmia legendaarisista, Alan Lomaxin vetämistä Library of Congress -sessioistakin (1942). Väliin mahtuu tukku 70-luvun puolivälin muistoja. Myös kovan luokan vierailijoissa löytyy. Legendaosastosta soitantaan yhtyvät muiden muassa Big Walter Horton, Bobby Rush ja Billy Branch, nuoremmista kyvyistä "Big Eyesin" rumpalipoika Kenny "Beedy Eyes" Smith. Kvartetilla (Edwards-Rush-Smith-kitaristi Paul Kaye) vetäisty "Apron Strings" soi tuoreista taltioinneista parhaiten, ja se onkin sijoitettu albumin avaukseksi. Toisessa ääripäässä on esimerkiksi "Maxwell Street Shuffle", joka epävireisyydessään ja hapuilevuudessaan olisi kannattanut jättää julkaisematta. Walter Hortonin kanssa vedetty "Smoky Mountains" on 70-luvun raitojen parhaimmistoa. Harppuosuuksiensa lisäksi Horton jakelee hauskoja, kimeitä välihuutoja. Myös "I Was in New Orleans Last Night", taltiointi harpisti Sugar Bluen kanssa, kuljettaa tunnelmaa varsin kohtuullisesti. Oman ja parhaimmillaan hykerryttävän hauskan lisänsä kokonaisuuteen tuovat kolme keskustelunpätkää: varsinkin Honeyboyn ja Bobby Rushin rupattelu muun muassa Little Walterista on suoranainen sketsi, jonka sisältö kannattaa kunkin tsekata itse levyltä. "Roamin' and Ramblin'" on luonnollisesti mielenkiintoinen julkaisu, mutta musiikillisesti se ei ole järisyttävä. Kokonaisuutena se on auttamattoman hajanainen. Kappaleet olisi voinut esimerkiksi ryhmitellä aikakausittain, sillä nyt musiikin vuo tökkii pahan kerran. Läpileikkaukseksikaan julkaisu ei ole riittävän kattava. Ennemminkin aikakaudet ja äänimaailmat on kerätty sieltä täältä; esimerkiksi 50-, 80- ja 90-luvut jäävät tyystin ilman edustusta. Kaikkein eniten albumissa lienee kysymys Frankin projektista. Se on hyvä hanke, koska Honeyboy Edwardsin kaltaisia bluesin eläviä legendoja ei voi koskaan kunnioittaa liikaa. PASI TUOMINEN Honeyboy Edwards: Roamin' and Ramblin'. Earwig Records, 2008 David "Honeyboy" Edwards (laulu, kitara, huuliharppu) Bobby Rush (huuliharppu), Kenny "Beedy Eyes" Smith (rummut), Paul Kaye (kitara), Big Walter Horton (huuliharppu, laulu), Sugar Blue (huuliharppu), Billy Branch (huuliharppu), Michael Frank (huuliharppu), Johnny "Yard Dog" Jones (huuliharppu), Rick Sherry (pesulauta) Tuottaja: Michael Robert Frank Linkit: Honeyboy Edwards, Earwig Records, Blind Raccoon |