HAASTATTELU
|
| |
|
|
| |
|
|
18.1.2017
|
Honkatonk. Kuva: Jari Flinck
|
Honkatonk – ryminää, räminää ja rintamäkeläisiä
Kjell Starckin bändi seilaa perinnemusiikin koko skaalalla. Genrerajat
sysätään syrjään, mutta keskeinen ajatus on selkeä. "Sovitaan, että me
ollaan rock and rollia", ehdottaa Starck.
Heti haastattelun aluksi käy selväksi, että Honkatonkin kitaristi Kjell "Zellu"
Starck on bändin uudesta singlestä innoissaan.
- Mä en muista soittoharrastuksessa ennen olleeni sellaisessa tilanteessa, että
kaikki menisi putkeen. Nyt meni. On omalla tavallaan jopa pelottavaa, että
hommat sujuvat näin hienosti, sanoo Zellu.
Viime syksynä myös musiikillisena lyhytelokuvana julkaistu single "Miehen tie" on
kerännyt kehuja muiltakin kuin tekijöiltä. Esimerkiksi elokuvaohjaaja Aki
Kaurismäki, jota tuskin voi pitää minään lausuntoautomaattina, lähetti videon
nähtyään bändille kehuvan sähköpostin.
|
|
|
Loviisasta tulevalla Honkatonkilla on näinkin tuoreeksi bändiksi kunnioitettavan
pitkä historia. Aiemmin nelikko on vaikuttanut bändissä nimeltä Tolpat.
- Kahdeksankymmentäluvun lopulla perustettu Tolpat tuli tiensä päähän 2012. Se
oli se tavanomainen tarina. Aikaa myöten alkoi motivaatio hiipua, ja hauskuus
hävisi. Pariin vuoteen mua ei kiinnostaneetkaan bändihommat ollenkaan. Soittelin
lähinnä akustista kotona. Tolppien toinen kitaristi, Anderssonin Lasse, alkoi
sitten säännöllisin väliajoin ehdotella soittohommia. Viimein lupauduin. Ehdoksi
mä laitoin, että erillistä solistia ei tähän kokoonpanoon oteta, vaan Lasse laulaa
ja ohjelmisto on suomenkielistä. Siitä se lähti, Starck taustoittaa Honkatonkin
syntyä.
Anderssonin ja Starckin lisäksi mukaan tuli Tolpista tuttu komppiryhmä. Sen
muodostavat basisti Markku Fredriksson ja rumpali Marko Lipponen.
- Ensin mietittiin muitakin vaihtoehtoja, mutta ei semmosia luotettavia sällejä niin
vain löydy kotikulmista. Päätettiin siis pysytellä tutuissa miehissä. Vaikka mukana
onkin samat äijät kuin Tolpissa, niin liikkeelle lähdettiin uudelta pohjalta. Eikä
kukaan ole sen koommin Tolppien perään kysellyt. Se oli oma juttunsa ja tämä on
omansa. Nyt tekemisessä on uutta intoa ja tuoreutta.
Saarelan sanoin
Honkatonkin keikkasetistä löytyy monia rock-klassikoita suomenkielisinä
versioina. Niistä useimmat on kääntänyt muun muassa Eppu Normaalin ja Freud,
Marx, Engels & Jungin sanaseppänä muistettava Mikko Saarela. Hänen
käsialaansa on myös lyhytelokuvaksi taipuneen tuoreen singlen sanoitus.
- Otin kymmenen vuotta sitten Saarelaan yhteyksiä ja kerroin, että mua on aina
kiinnostanut hänen tekstinsä. Tiedustelin samalla yhteistyömahdollisuuksia.
Vuosien saatossa olenkin käännättänyt Mikolla nipun enemmän ja vähemmän
tunnettuja rock-klassikoita. Yksi tärkeä tekijä Honkatonkin perustamisessa oli
nämä pöytälaatikossa odotelleet käännökset, joita oli kova polte päästä
soittamaan. Niiden varaan saatiin helposti rakennettua uuden kokoonpanon
keikkasetin pohja.
- Meidän tuorein julkaisu ei ole mikään kovin uusi piisi. Itse asiassa se on hyvinkin
vanha. Mä olen kuullut sen Lassen tekemältä demokasetilta 80-luvun lopulla.
Ensikuulemalla riffi jäi pyörimään mieleeni, ja se on pyörinyt siellä näihin päiviin
asti. Aiemmin tähän biisiin ei jostain syystä ole tartuttu. Se on kaikki nämä vuodet
ollut olemassa vain sillä demolla. Pyysin sitten Lassea etsimään muovikassin,
jossa se säilytti demokasetteja. Kelailin ja kuuntelin, kunnes löysin etsimäni.
|
Yhteistyössä Tunturiblues, Saariselkä 2017
Charlie Musselwhite Suomessa Erja Lyytinen Suomen-kiertueella
|
Zellun mukaan alkuperäinen demo oli englanninkielinen ja angstinen. Andersson
teki kuitenkin uuden, päivitetyn version mies ja kitara -pohjalta.
- Toimitin sen Saarelalle, että josko tästä saisi jotain. Saihan siitä. Mikko oli
aistinut demossa sellaista tarinaa ohjannutta "Flaming Star" -henkeä ja lähtenyt
siitä liikkeelle. Tekstin saatuani näin heti, että se on siinä.
- Bändin ohella minulle itselleni oli kova juttu, että saatiin Saarelalta tämä teksti.
Pentuna kuuntelin paljon Juicea, joka oli hemmetin kova. Sitten kun Saarela tuli,
niin se vaikutti vielä isommin ja meni meikäläisen mittapuulla heittämällä Leskisen
ohi. Saarela on jättänyt todella vahvat jäljet tämän maan kuplettihenkiseen
tekstittelyperinteeseen. Mikä tahansa musiikkityyli toimii Mikon teksteillä. Niissä
on aina humoristisesti kerrottu tarina ja hyvät riimit. Niitä on sulava ja helppo
laulaa. Niistä tulee sellainen olo, että juuri näinhän tämä pitää sanoa, ei ole
muuta vaihtoehtoa. Mikon sanoituksissa on nokkeluutta, mutta se ei nouse
määräävään asemaan - ei ainakaan nykyisin. Joskus Eppu Normaalin "Cocktail
Barin" aikoihin tilanne taisi olla toinen. Bändin kannalta oli varmasti haastavaa,
kun omaperäisesti jaksotettuihin teksteihin lisättiin entistä polveilevammiksi
muuttuneet sävellykset ja punk-ajoista päälle jääneet ramonesmaiset
yy-kaa-koo-nee-tempot. Kuuntelijalle oli puolestaan innostavaa ja palkitsevaa,
kun viimeistään "Minun Suomeni" -kirjan avulla tekstien hienoudet avautuivat.
Sattumia miehen tiellä
Äänityspaikaksi valikoitui Kuja Salmen studio Kujalandia. Kjell Starck kertoo
lahtelaisstudion osoittautuneen oivalliseksi mestaksi.
- Siellä saatiin taltioitua orgaaniset soundit. Ei mitään silikonia, vaan silkkaa
luomua. Fiilis oli kohdallaan, mukavaa ja inspiroivaa työskennellä siellä. "Miehen
tien" sovituksen suhteen meillä oli kaiken näköistä yritystä - ihan ryminää ja
räminääkin. Välillä käytiin metsän puolella tosi rankasti ennen kuin päätettiin
noudattaa alkuperäistä demoa. Saarela sanoi tekstiä tehdessään kuulleensa
twang-kitaran niissä riffeissä. Soitettiin siihen ihan perussähkökitarariffi, ja kun
studion nurkasta sattui löytymään banjo, niin sillä tuplaten vielä viimeisteltiin ne.
- Videokin hoitui sikäli sattuman kautta, että mä tutustuin Pasi Rytköseen vasta
vähän ennen videon tekoa viime elokuussa. Tavastialla Underground Rock
Orchestran keikalla meidät esiteltiin toisillemme. Pasi osoittautui todelliseksi
ammattimieheksi. Sen kanssa oli vaivatonta työskennellä. Sen keittiökohtauksen
kantavana ideana oli (tv-sarja) Rintamäkeläiset. Pasi olikin sitten katsonut
edellisenä iltana koko Rintamäkeläisten ensimmäisen tuotantokauden dvd:ltä
päästäkseen tunnelmaan. Koettelemus oli kuulemma sekin. Ehkä siitä
rintamäkeläisestä pieneleisyydestä on ollut löydettävissä ripaus
kaurismäkeläisyyttäkin. Siinä kun ei paljon ilmeillä.
Honkatonk ei aio jatkossakaan hötkyillä julkaisujen kanssa. Kuluvan vuoden
aikana saattaa uusi single ilmestyä. Bändillä olisi tarkoitus keikkailla myös
sopivan leppoisaan tahtiin. Pitkäsoitto sen sijaan ei suunnitelmiin kuulu.
Jatkossakin Honkatonk keskittyy yhteen hyvään juttuun kerrallaan ja tekee sen
kunnolla. Seuraavan singlen musiikkityyli on vielä bändille itselleenkin täysi
mysteeri. Sieltä voi tulla mitä vaan. Genrerajat eivät näitä miehiä kahlitse.
- Eihän tämmönen takapajulan Johnny Cash -tulkintainen kantri ainakaan ole
meidän ominta tyylilajia. Meidän setissä "Miehen tie" on melkoinen kummajainen.
Kaikki kuitenkin diggaa biisistä, ja sitä on mukava soittaa. Oikeastihan me ollaan
ihan ryminäbändi, mutta tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus oli taipua
kantriksi. Ei meillä sitäkään vastaan mitään ollut.
- Honkatonk seilaa jatkossakin perinnemusiikin koko skaalalla. Meiltä löytyy
rockia, poppia, rhythm & bluesia, countrya, bluesia ja progevivahteitakin.
Honkatonk ei ole sen enempää kantribändi kuin rokkiakaan. Nykyään sitä paitsi
rokkibändiksi kutsutaan kaikkea, missä on rumpu ja sellainen kompressoitu
surinasärökitarasoundi. Näillä eväin saadaan iskelmästäkin rokkia. Sovitaan siis,
että me ollaan rock and rollia!
MARKO AHO
Linkki: Honkatonk @ Dex Viihde
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
|
