 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Kansanmuusikot voimissaan 3.12.2008 The Birchmere -klubin pöytä oli katettu kuumalla tonnikalalla. Hot Tuna heitti siellä sähköistä ja akustista yhdistelleen konsertin, joka oli herkullinen syväluotaus amerikkalaiseen kansanmusiikkiin. Hot Tuna tunnetaan erityisesti vanhojen Jefferson Airplane -miesten Jorma Kaukosen ja Jack Casadyn akustisena bändinä. Vuosituhannen alkupuolella lähes 40-vuotiaan yhtyeen tulkintaa laajennettiin Electric-kokoonpanolla. Sähköinen show oli joulukuun ensimmäisenä liikkeellä Virginian osavaltion Alexandriassa sijaitsevalla The Birchmere -klubilla. Kaukosen ja Casadyn matkassa olivat kielisoitinvirtuoosi Barry Mitterhoff ja rumpali Erik Diaz. Konsertti oli laaja-alainen katsaus amerikkalaiseen kansanmusiikkiin. Repertuaarissa olivat edustettuina blues, folk, country, bluegrass ja rock. Gospel lähes loisti poissaolollaan, vaikka Kaukosen viimeisin soololevy "Stars in My Crown" (2007) on vahvasti gospel-vaikutteinen. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Jorma Kaukonen soitti suurimman osan keikasta erittäin litteällä Gibsonilla. Muhevimmat soundit irtosivat aina hänen tarttuessaan kirkuvanpunaiseen Epiphone-sähkökitaraan. Muddy Watersin kuolemattomasta "I Can't Be Satisfied" -kappaleesta kuultiin versio, jota tanakampaa ainakaan allekirjoittanut ei ole kuullut. Kitarasooloja oli peräti kolme, joista viimeinen oli upea duelli Kaukosen ja Mitterhoffin välillä. Toinen Muddy-klassikko, kiusoittelevan hidas blues "Rock Me Baby" loi myös iholle tulevan tunnelman. Kevyempää sinisävyä edusti Leroy Carrin "How Long Blues". Chuck Berryn "I'm Talking About You" puolestaan taittui täysveriseksi blues-rockiksi. Perustellun pitkiksi venyneet jammailurockit, esimerkiksi "Bowlegged Woman, Knock Kneed Man", olivat illan aikana isossa roolissa. Niissä Hot Tunan yhteissoittaminen oli parhaimmillaan. Makeimmissa kohdissa isolla lavalla soittanut nelikko kerääntyi neliömetrin kokoiselle alueelle selät kyyryssä, inspiraatiota toisistaan hakien - ja sitä saaden. Kaukosen kitarointi oli kautta linjan täyteläistä. Hyvästä miksauksesta huolimatta hän toisaalta onnistui puurouttamaan laulusoundin varsinkin tutuimmissa, tuhansia kertoja laulamissaan kappaleissa. Jack Casady tiedetään sävelälykkääksi ja elasitiseksi basistiksi. Hänen saamansa soolotilat olivatkin vähintään ansaitut. Rumpali Erik Diaz soitti mielenkiintoisella sekatekniikalla. Otteessa oli paljon jazzia, mutta rajummissa kappaleissa hän osasi myös käyttää voimaa sortumatta silti kohtuuttomaan mäiskimiseen. Sähköinen Hot Tuna osoitti olevansa ryhmä todellisia amerikkalaisia kansanmuusikoita. Yhtye esitteli osaamistaan vakuuttavasti: juurimusiikin eri osa-alueita ei fuusioitu, vaan kaikilla oli omat lokeronsa. Tyylien vaihtelu biisien välillä oli saumatonta ja teki kokonaisuudesta kiinnostavan ja värikkään. Leipääntymistä ei ollut havaittavissa lainkaan. "Tämähän tuo aivan mieleen varhaiset keikkamme Jorman kanssa, kun olimme räkänokkina lämmittelemässä The Whota ja Link Wraytä", Casady lohkaisi soinnin tuoreuteen viitaten. Mitterhoffilla oli asiaan sanottavaa: "Mutta on teidän välisenne huumorikin pysynyt samalla tasolla 50 vuotta." Hot Tuna kävi kesällä Woodstockissa Levon Helmin studiolla purkittamassa materiaalin uutta albumiaan varten. "River of Time" -nimisen levyn tuotti Larry Campbell, joka on niittänyt mainetta Helm-yhteistyön lisäksi Bob Dylanin, Elvis Costellon ja Emmylou Harrisin kanssa. Levyn kerrottiin ilmestyvän talven aikana. PASI TUOMINEN Alexandria, Virginia Hot Tuna Electric. The Birchmere, Alexandria, Virginia 1.12.2008 Jorma Kaukonen (laulu, kitara), Jack Casady (basso), Barry Mitterhoff (mandoliini, oktaavimandoliini, tenorikitara, tenoribanjo, ukulele), Erik Diaz (rummut) Linkit: Hot Tuna, Hot Tuna Tunes, The Birchmere - - - - - ILMOITUS Hot Tunan tuotanto CDON.COM-verkkokaupassa! Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel Blues Brothers: Soul Man Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |
| The Birchmeren salintäyteinen yleisö, jonka joukossa oli runsaasti pitkänlinjan tonnikalafaneja, innostui eniten luonnollisesti Hot Tuna -originaaleista. Raikas "Living Just for You" sai hienon leiman Mitterhoffin mandoliinista. "I See the Light" edusti 60-lukulaista songwriter-perinnettä, ja bluegrass-instrumentaali "Water Song" voiteli kokonaisuuden encorena. Vanha kunnon "Hesitation Blues" kuultiin myös, ja siinä Mitterhoff intoutui suorastaan klassista musiikkia lähentelevään mandoliinisooloon. Muusikko, jonka soittimet ovat monenkirjavia kitaran, mandoliinin, banjon ja ukulelen hybridejä, onkin melkoinen epeli. Huipputaitava Mitterhoff kykenee irrottamaan hulppeita nyansseja äärimmäisen vähäeleisellä tyylillä. |
 |
| Jorma Kaukonen |
| The Birchmere -klubi sijiatsee Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla, mistä myös Kaukonen ja Casady ovat kotoisin. |