Blues-Finland.com - Ismo Haavisto – bluusikkona kolmekymppinen

KONSERTTIRAPORTTI

19.4.2017 Kuvagalleria

Haavisto ja Roots. Kuva: Marko Aho

Ismo Haavisto – bluusikkona kolmekymppinen
Sonny Boy Williamson II, Little Walter ja James Cotton näyttivät
lahtelaisnuorukaiselle suunnan taipaleelle, joka vaan kasvaa ja komistuu.
Haavisto vieraineen ja bändeineen esiintyi Tampereella.

Suomessa on nykyään monia loistavia bluesartisteja. Perinteen pohjalta oman
tyylinsä ammentavia kitaristeja löytyy lukuisia. Monet heistä kirjoittavat myös
materiaalinsa itse. Kansainvälisen vertailun kestäviä huuliharpisteja ja laulajiakin
on riemastuttavan runsaasti. Yksirivisen zydecohaitarin taitajien listaamiseen ei
kannata kokonaista paperiarkkia tärvätä – post-it-lapulla pärjää mainiosti –
mutta heitäkin toki löytyy. On myös artisteja, jotka kuuluvat useampaan kuin
yhteen yllä mainituista ryhmistä. Ja sitten on Ismo Haavisto, joka kuuluu niihin
kaikkiin.

Torstaina 30. maaliskuuta Tampereen Klubilla konsertoi juhlavasti nimetty ryhmä
Ismo Haavisto with Jubilee Orchestra featuring Andres Roots. Syytä juhlaan
onkin, sillä ensimmäisen keikkansa kolmetoistavuotiaana soittanut Haavisto juhlii
parhaillaan 30-vuotista uraansa bluesmuusikkona.

Tampereen torstai-illassa kuultiin täysipainoinen annos juurevaa rytmimusiikkia.
Ainoa asia, mitä puolentoista tunnin keikkaan kaivattiin lisää, oli yleisö.
Tamperelaiset musiikinystävät olivat sankoin joukoin keksineet jotain
tähdellisempää puuhaa. Arki-ilta ja odottava aamuherätys käyvät kehnosti syyksi
yleisökatoon, koska keikka alkoi jo iltakahdeksalta. Rivakasti liikkuen oli
mahdollista ehtiä kotiin ennen kympin uutisia. Klubin katsomossa ei siitä
huolimatta näkynyt kuin joitakin kymmeniä ihmisiä.

Tömäkkä startti

Ismo oli luonut illan ohjelmaan toimivan draaman kaaren. Kolmella hyvin valitulla
vierailijalla saatiin lisäarvoa ja juhlavampi ilme. Konsertin runkona toimi
luontevasti päivänsankarin oma trio Ismo Haavisto Band. Siinä oivallisena
rytmiryhmänä vaikuttavat basisti Ville Vallila ja rumpali Mikko Järvinen. Heidän
vahvistuksenaan kuultiin illan mittaan saksofonisti Masa Orpanan ja trumpetisti
Jykä Aholan puhallinsektiota sekä virolaista kitaraässää Andres Rootsia.

Ismo on viime vuosina esiintynyt ja
levyttänyt myös Lahti Big Bandin kanssa.
Erno Tiittanen on sen tiimoilta kirjoittanut
hänen lauluihinsa varsin toimivia
puhallinsovituksia. Jubilee Orchestran
kaksimiehinen sektio hyödynsi arreja
tehokkaasti. Svengaava "Some Really Good
Time" pisti homman käyntiin. Niukka
yleisömenestyskään ei näyttänyt orkesteria
vaivaavan. Toimeen tartuttiin heti tomeralla
otteella. Tunnelmaa kohottivat rytmiblues
"Sweet Little Jenny" ja rauhallisempi "A Little
Love". Puhaltimien tarkat fillit ja heittäytyvät
soolot toivat muhkeutta soitantaan. Ismo ei
tulkinnoissa nuukaillut. Sopivasti Brian
Setzerin mieleen tuovan "Kairon" jälkeen
torvisektio lähti tauolle.

Trion jäätyä keskenään lavalle Ismo ripusti
"kuonokoppaan" asennetun huuliharpun
kaulaansa. Shufflena pompotellut "Cabin
Fever" näytti, että kolmikko pärjää mainiosti
ilman apuvoimiakin. Rennon rehvakkaasti

Ville Vallila

svengaten Vallilla ja Järvinen pitivät kompin rullaamassa. Vallila tuki Haavistoa
taustalaulullakin.

Paluu lähtöruutuun

Sonny Boy Williamson II oli aikoinaan ensimmäinen bluesmuusikko, josta Ismo
innostui. Hän alkoi 13-vuotiaana harjoitella huuliharpunsoittoa. Puoli vuotta
myöhemmin oli vuorossa jo ensimmäinen esiintyminen Lahden legendaarisessa
Torvessa. Siellä tuleva bluesmies tulkitsi neljä Sonny Boy kakkosen kappaletta.

Sen kunniaksi nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kuultiin "Mighty Long
Time". Kitaraa kappaleessa ei ollut, vaan Ismo soitti laulunsa ohella ainoastaan
huuliharppua laulumikrofoniin.

Kun liu’uttiin country bluesin maailmaan, kitaraksi valikoitui resonaattori, ja
Järvinen tuunasi rumpusettiään pesulaudalla. Kuultiin omaa tuotantoa olevat
"Before You Do Me Wrong" ja "Midnight Man". Viimeksi mainittuhan on Haaviston
yhden miehen orkesterin versiona mukana Aki Kaurismäen uusimmassa
elokuvassa "Toivon tuolla puolen".

Yhden miehen orkesteria kasvattaen

Rytmiryhmänkin lähtiessä tauolle sai elokuvadebyyttinsä tehnyt Ismo Haavisto
One Man Band esiintymisvuoron parin kappaleen ajaksi. Soolokeikat ovat
kuulemma viime vuosina kaikkein eniten työllistäneet Haavistoa, ja sen huomaa.
Setti on hyvin kasassa. Kitara, huuliharppu, helistimet jaloissa ja poljettava
stomp box kysyvät yhtäaikaisesti operoituna kehonhallintaa, mutta tarjoavat
näin osaavasti käsiteltynä täyteläisen kokonaissoundin. Soolo-osuudessa kuultiin
vankilalaulu "Wall Of Gray" sekä aivan uutta tuotantoa oleva, toistaiseksi
julkaisematon "If You Don´t Live You Gonna Die". Kappaleiden pohjustuksena
Ismo kertoi, että ensin mainitun hän kirjoitti jäätyään turkulaisen ravintolan
”vangiksi”. Toinen puolestaan pohjaa hänen sukulaismiehensä oivalliseen
elämänohjeeseen.

Yhteistyössä

Hamina Mosna Blues
.

Kokoonpanoa alettiin jälleen kasvattaa. Vallila ja Järvinen palasivat omiin
tehtäviinsä. Myös illan erikoisvieras Andres Roots astui lavalle. "Honey Girl" ja
"I´m Drinking Whiskey" päästivät kaksi slidekitaraa veljellisesti virnuillen
kilvoittelemaan – ensin akustisemmin ja sitten astetta rouheammalla otteella.
Ismo kertoi, että Sonny Boy kakkosen jälkeen seuraavaksi tärkeäksi esikuvaksi
löytyi Little Walter. Hänen kunniakseen soitettu "I´m Ready" muistutti myös
Ismon ja Andresin yhteistyön aloittaneesta Muddy Waters -tribuutista.
Andres Roots otti rytmiryhmän komentoonsa itse juhlakalun lähdettyä jäähylle.
Hän esitti oivallisen tunnlemankohottajansa "Link To Elmore".

Vetopeli soimaan!

Ainakin toistaiseksi vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on se, että Ismo
Haavisto on myös osaava zydecohaitaristi. Kun hän asetteli yksirivistä kaulaansa,
torvisektio otti omat paikkansa lavan takareunalla. Koko ryhmä oli siis koossa.

Illan loppuhuipennus avattiin Louisianan
malliin. Molliblues "Mean Ol´ Accordion"
kertoi karua tarinaa kitaristin matkaan
lähteneestä hanuristin naisesta. "Zydeco
Party" pisti nimensä mukaisesti pirskeet
pystyyn. Ismo vähättelee helposti ansioitaan
hanuristina, mutta erotukseksi muista saman
alan yrittäjistä on pakko mainita, että
häneltä löytyy runsaasti omaa, laadukasta
zydeco-ohjelmistoa. Se ei ole
itsestäänselvyys Amerikoissa vaikuttavilla
artisteillakaan. Toivottavasti tätäkin puolta
hänen tuotannostaan päätyy jossain
vaiheessa levylle asti. Ismo taitaa olla
Suomen raittein zydecohaitaristi – meriitti
sekin. Ja onhan haitari resonanssipillitömänä
vapaalehdykkäsoittimena myös läheistä
sukua huuliharpulle.

Loppusetistä olivatkin juhlat täydessä
vauhdissa. Ismo viihtyi harpistina Andresin
hoitaessa kitaravelvollisuudet. "Too Easy
Woman" rokkasi komeasti. Kolmatta suurta

esikuvaa, äskettäin edesmennyttä James Cottonia, Ismo kumarsi omalla ja
omaelämäkerrallisella kappaleellaan "Fire Breath". Sen funkaava blues sai
innoituksensa Cottonin 80-luvun tuotannosta. Oli mukava nähdä Andres
totutusta poiketen sähkökitaraa soittavana rivimiehenä. Sekin virka hoitui
oivallisesti ja show’ta unohtamatta. "I´m Gonna Move" päätti keikan ja lähetti
vertauskuvallisesti bändin kohti seuraavaa päämäärää.

Vähälukuinen mutta innokas yleisö oli kuitenkin toista mieltä. Tomerasti
läpsyttämällä bändi saatiin palaamaan vielä lavalle. "Lahessa" kuulemma on
vanha perinne soittaa aina bluesillan päätöksenä "Got My Mojo Working". Niinpä
Haavisto johdatti joukkionsa rivakasti tulkitun klassikon pariin ja sai innostettua
yleisönkin laulutalkoisiin.

Uuttera puurtaja

Kolmekymmenvuotisesta urastaan huolimatta Ismo Haavisto ei ole suurelle
yleisölle tuttu nimi. Hänen kyllä soisi sitä olevan. Toivottavasti Kaurismäen
elokuvan mukanaan tuoma näkyvyys auttaa asiaa. Ismo on niitä artisteja, joiden
keikoilla käsitys bluesista tylsänä kengänkärkien tuijotusmusiikkina lentää heti
ensinuoteista romukoppaan. Vaikka perinne on kattavasti hallussa,
knoppitiedoilla ei briljeerata ja entisaikaisia mestareita ei keskitytä kopioimaan.
Enintään heiltä on lainattu se asenne, että keikoille mennään viihdyttämään ja
viihtymään.

On hienoa, että Haaviston kaltaisia uutteria tee-se-itse -puurtajia yhä riittää,
vaikka bluesmiehen leipä ja etenkin sen päällysteet saattavat näinä aikoina
tiukassa ollakin. Harmillista puolestaan on se, että Tampereella yleisö ei
enemmälti paikalle löytänyt. Edullinen lippu ja varhainen aloitusaikakaan eivät
asiaa auttaneet. Kuusihenkisen bändin kanssa rundatessa tuskin pääsee
rahoissa rypemään – eritoten tyhjähkölle ravintolalle soittaen.

Vankka suositus siis tuleville Ismo Haavisto with Jubilee Orchestra featuring
Andres Roots -esiintymisille. Menemällä juhliin pääsette tutustumaan Ismo
Haaviston monipuoliseen taiteilijakuvaan varsin laajasti. Samalla pääsette
nauttimaan show’sta, jonka äärellä on helppo viihtyä.

MARKO AHO

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA