 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Lähes legenda itsekin 16.10.2008 "Janis – eräs rocklegenda" -musiikkinäytelmän kiistaton tähti on nimiroolissa nähtävä Marjo Leinonen. Esitys on draamallisesti köykäinen, mutta musiikkiesitysten voima on vastustamaton. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Marjo Leinonen tekee loistavan työn Janis Joplinin vaativassa roolissa 15. lokakuuta ensi-iltansa saaneessa musiikkinäytelmässä "Janis – eräs rocklegenda". Hän on välttynyt tekemästä 'näköisteatterin' perusvirhettä: Leinonen ei yritä olla Janis Joplin, vaan tulkitsee tämän persoonaa ja musiikkia aidosti ja omalla tyylillä. Näytteleminenkin sujuu paremmin kuin lavalla nähtäviltä ammattinäyttelijöiltä. Tuo palan kurkkuun, kun Marjo alkaa ensimmäisessä studiokohtauksessa laulaa blues-mimmi Joplinin tunnetuimpiin kuuluvaa kappaletta "Piece of My Heart". Kun Peter Kanervan pökkelö tuottajatyyppi tulee keskeyttämään esityksen, tekee mieli heittää häntä tuolilla. Draaman kaari on klassinen. Näytelmä alkaa Janisin viime hetkistä ja lopulta hänen kuolemastaan siskon käsivarsille. Lopussa palataan alkukohtaukseen, jota ennen on käyty Janis Joplinin viinapulloin reunustettu elämänpolku kronologisesti läpi. Sisko Laura Joplinin ja kertojan roolissa nähdään Leena Nuora, jonka valintaa tehtävään näyttelijän ammattikoulutuksesta huolimatta sopii oudoksua. Hän replikoi tv-kuuluttajan intohimolla, eikä hänelle uskottu tärkeä lauluosuuskaan vakuuta. Ei läsnäoloa, ei paloa, pelkkää lätinää. Samansuuntaiset ajatukset heräävät aluksi myös Peter Kanervasta, ammattinäyttelijä hänkin. Muun muassa tuottajan, pikkupojan ja talk show -isännän roolit ovat kuin suoraan kökön farssin tai huonon sketsisarjan henkilögalleriasta. Mutta Kanerva yllättää Leonard Cohenin roolissa. Ohikiitävän suhteen Joplinin kanssa läpikäyneen lauluntekijän hahmossa Kanerva tulkitsee kappaleen "Chelsea Hotel #2" akustisella kitaralla itseään säestäen. Esitys on vavahduttava, ja se symboloi koskettavasti Janis Joplinin aidon rakkauden kaipuuta. Näytelmänä löysän käsikirjoituksen varaan rakentuva "Janis" on draaman, veijaritarinan, farssin ja puskakomedian kummallinen ristisiitos, mutta niin musikaalit ja musiikkinäytelmät useimmiten ovat Broadwayta ja Lontoon West Endiä myöten. Klassikkojen uutta luentaa Päähuomio on tietenkin musiikissa. "Janis putosi bluesiin tavalla kuin ei kukaan valkoinen nainen aiemmin" sanotaan näytelmässä. Blues-mielessä mehukkaimmat tulkinnat ovat "One Good Man" ja "Ball and Chain". Lähemmäs 60-luvun bluesia ja classic rockia kuin viimeksi mainittua kuuntelemalla ja katselemalla ei voi tänä päivänä päästä. Lauri Porran orkesteri soittaa hyvin; myöskään he eivät yritä kuulostaa Big Brother & The Holding Companylta tai Kozmic Blues Bandilta, vaan esittävät musiikin omalla tavallaan. Soundit olivat ensi-illassa kunnossa, vaikka Timo Pratskinin "Move Over" -hitissä niin tärkeät urut hukkuivat valitettavasti massaan. Puheen ja musiikin tasapainottaminen asettaa miksaukselliset haasteensa. Helsingin Apollo Live Clubilla siinä suoriuduttiin varsin kohtuullisesti. "Janis – eräs rocklegenda" jää tavallaan ilman varsinaista loppunousua. Encore ei tietenkään kuulu teatteriin, mutta ei draama olisi kärsinyt, vaikka Janis olisi noussut vielä toistamiseen kuolleista ja vetänyt loppukaneetiksi vaikka tuottajahahmon alussa väkivalloin keskeyttämän "Piece of My Heartin". Ohjauksesta ja sovituksesta vastannut Susanna Haavisto on verevä näyttelijä ja erinomainen laulaja, mutta hän ei ole saanut tartutettua latausta Leena Nuoraan ja Peter Kanervaan. Eikö heidän tehtävänsä ole juuri tuoda ammattiosaamista amatöörinäyttelijän rinnalle? Valkoisen bluesin ja classic rockin ystäville "Janis – eräs rocklegenda" on ohittamaton tapaus. Draamallista arvoa ei juuri ole, mutta musiikkiesitysten voima on vastustamaton. "Tykkäsin ihan oikeasti, sä olet paras", sanoo poikaystävä Peter poikkeuksellisen hyvän biisin jälkeen Janisille. Nuo sanat voi huoletta lausua Marjo Leinoselle. PASI TUOMINEN Ensi-ilta: Janis – eräs rocklegenda. Apollo Live Club, Helsinki 15.10.2008 Sovitus ja ohjaus Susanna Haavisto, käsikirjoitus Peter Snickars, lavastus Taneli Pyysalo, stageääni Esa Salonen Rooleissa Marjo Leinonen (Janis Joplin), Leena Nuora (Laura Jopin ja useita muita rooleja), Peter Kanerva (Leonard Cohen, Peter ja useita muita rooleja) Lauri Porran kuusimiehinen orkesteri "Return of the Big Brother" Kappaleita mm. Piece of My Heart, Cry Baby, T for Texas, Move Over, One Good Man, Ball and Chain, Wild Thing, Me and Bobby McGee, Try (Just a Little Bit Harder), Chelsea Hotel #2, Summertime, Little Girl Blue Linkit: Janis Joplin, Apollo Live Club, Eastway - - - - - ILMOITUS Janis Joplinia soittoääneksi Buumi.netistä Piece of My Heart Summertime Mercedes Benz Me and Bobby McGee - - - - - Artikkelien etusivulle |