 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Kunniaa Teksasin isolle pojalle 17.5.2007 John Mayall & The Bluesbreakersin levy "In the Palace of the King" pokkaa komeasti yhdelle suurista, Freddie Kingille. Kunnian saa myös viime vuonna lähes 100-vuotiaana kuollut äiti-Mayall. John Mayall & The Bluesbreakersin uutuusalbumi "In the Palace of the King" on kunnianosoitus vuonna 1976 kuolleelle Teksasin sensaatiolle, Freddie Kingille. "Mielestäni Freddien profiili on muita kingejä - B.B:tä ja Albertia - matalampi", Mayall perusteli huhtikuussa BluesWax-verkkolehdelle. "Tämä levy tuskin voi tehdä muuta kuin hyvää Freddielle, onhan kyseessä hänen musiikkinsa promoaminen." |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Freddie King sävelsi itsekin, mutta Mayallin mielestä Don Nixin ja Leon Russellin hänelle kirjoittama materiaali on kestänyt aikaa kaikkein parhaiten. Nix lukeutuu Johnin parhaisiin ystäviin ja tuottipa hän yhden Bluesbreakers-albuminkin 70-luvulla. Suuri osa albumin kappaleista on Nix/Russell-kaksikon käsialaa. "King of the Kings", toinen levyn Mayall-originaaleista, on kiekon varsinainen Freddie-tribuutti. Soinnillisesti pääosassa on Johnin rakastama ja hänen itsensä soittama boogie woogie -piano, joka saa useammankin soolobreikin. Myös tenorisaksofonisti Red Holloway ja kitaristi Buddy Whittington pääsevät antamaan kunnianosoituksensa sooloillaan. Biisin hauskimmat värssyt ovat ehdottomasti Bluesbreakersin aiempiin kitaristeihin viittaavat: He got us on our toes When he came out with his 'Hideaway' Clapton, Green and Taylor He showed 'em all the licks to play. Luetteloon kuuluisi ehdottomasti myös nykyinen kepittäjä Whittington, joskin hänen nimensä sijoittaminen soljuvaan värssyyn on kovin haasteellista! Eikä Bluesbreakers-kitaresteista sovi unohtaa myöskään Coco Montoyaa ja Walter Troutia. Kokonaisuutena uskollisin Freddie-luenta on avausbiisi "You Know That You Love Me". Jopa Whittingtonin kitara soi King-tyyliin ilman Buddylle tyypillistä rähisevää otetta. Mayall tarjoilee maistuvan pianosoolon. Lon Price (saksofoni) ja Lee Thornburg (trumpetti ja pasuuna) antavat kappaleelle sen ehdottomasti vaatiman puhallinkuorrutteen. Nixin, Russellin ja "Duck" Dunnin kynäilemä "Palace of the King" on myös Freddie-tulkinnoista siitä raikkaammasta päästä. Albumilla ei kunnioiteta pelkästään Freddie Kingiä. Oikeutetun tilansa saa myös Johnin viime vuonna 97-vuotiaana menehtynyt äiti Beryl Mayall. Rouva on saanut aiemminkin pojaltaan tribuuttibiisejä ("One in a Million", "Mists of Time"), mutta nyt ovat vuorossa jäähyväiset kappaleella "Time to Go". Raidan yleisestä sävelkulusta hienovaraisesti poikkeavat puhaltimet tuovat sille upeaa kontrastia. Johnin vokaaliosuus on hänen vahvintaan vuosiin. Taustalla olevan ja kuulijalle voimakkaana välittyvän tunteen voi täysin ymmärtää vain itse läheisensä menettänyt. "In the Palace of the King" -kiekon paras menopala on Don Nixin "Going Down". Hank van Sicklen basso kuuluu levyn onnistuneimpiin instrumentaalisuorituksiin, ja tällä biisillä sen suoraviivaisuus on ratkaiseva. Whittingtonin laulama "Big Legged Woman" on puhdas Bluesbreakers-veto - Mayall ei esiinny kappaleella lainkaan. Vastavuoroisesti John soittaa sääntömääräisen kitarasoolonsa raidalla "I Love You More Every Day". Johnin kiertuekaveri Robben Ford vierailee soolokitarassa tekemällään biisillä "Cannonball Shuffle". Kappale itsessään on lähinnä instrumentaalivälipala, mutta Fordin kitara ja Mayallin harppusoolo tuovat väriä kokonaisuuteen. "Robben kirjoitti kappaleen tälle levylle Freddietä kunnioittaakseen. Hän on myös aina ollut yksi suosikkikitaristeistani", John kuvailee BluesWaxille. Blues-elämä jatkuu tien päällä. Tästä kertoo päätösraita "Living on the Highway", jolla mainintansa saavat myös muut legendat - Muddy Waters, Howlin' Wolf, Jimmy Rogers ja Walter Horton. Vaikka kappale päättyykin häivytykseen, ei se todellakaan kuvaa minkään loppua - korkeintaan uuden etapin alkamista. Johnin sanat viimeviikkoisessa Blues Music Awards -gaalassa "Bluesin tila on hyvä. On mukava nähdä, että myös sen tulevaisuus on hyvissä käsissä" kertovat olennaisen. Kesällä Mayall tekee kuukauden mittaisen Euroopan-kiertueen, joka ulottuu Espanjasta Unkariin. Suomea ei ainakaan vielä löydy kalenterista. Albumille on mahdutettu 14 kappaletta, mikä ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen määrä. Kaksi tai kolmekin tasaisempaa esitystä olisi voinut jättää surutta pois. Toisaalta tuotannossa ollaan oltu järkeviä: albumia hienosti sävyttäviä huuliharppua, sähköpianoa ja puhaltimia ei ole ryöstöviljelty, vaan niitä on käytetty valikoidusti. "In the Palace of the King" merkitsee John Mayallin & The Bluesbreakersin paluuta vireeseen tasapaksun "Road Dogsin" jälkeen. Ennen kaikkea se on kuitenkin kunnianosoitus legendalle; jopa vannoutunut t-paitamies Mayall on kansikuvissa sonnustautunut tummaan pukuun. Solmio on tosin löysällä. John Mayall & The Bluesbreakers: In the Palace of the King. Eagle Records, 2007 John Mayall (laulu, huuliharppu, piano, kitara), Buddy Whittington (kitara, laulu), Hank van Sickle (basso, tamburiini), Tom Canning (koskettimet), Joe Yuele (rummut) Vierailijat: Robben Ford (kitara), Lon Price (saksofoni), Lee Thornburg (trumpetti, pasuuna), Red Holloway (saksofoni), Michael Aarvold (rytmikitara) Tuottajat: John Mayall, Buddy Whittington, Joe Yuele, Hank van Sickle, Michael Aarvold - - - - - Levyn voi ostaa CDON.COM-nettikaupasta. |
 |