Blues-Finland.com - Johnny Spence & Doctor's Order - Keikkaraportti

KEIKKARAPORTTI

9.10.2014 Kuvagalleria

Täysillä, ilman jarruja: Archie, Johnny, Teppo

Polkaistaan mojo käyntiin
Johnny Spence ja Doctor's Order juhlistivat kolmannen levynsä ilmestymistä
klubikeikalla Helsingin Juttutuvassa. "Perusrokki toimii, mutta koetan myös
laventaa tarjontaa", sanoo Spence.

Erityisesti keikkaoloissa Doctor's Order tiedetään oivaksi tunnelman
kohottajaksi. Soitto rullaa eteenpäin höyryveturin lailla, eikä rokin tiimellyksessä
unohdeta show'takaan. Yksinkertaisen tehokkaat ja korostetun isosti soittamisen
ohessa läpikäydyt koreografiat kruunaavat esityksen. Bändi onkin karuhkosta
ulkomuodostaan huolimatta valokuvaajaystävällinen. Musikantit eivät tarkkaile
kengänkärkiä soittaessaan, vaan esiintyvät ilmeikkäästi.

Triokokoonpanossa ei etenkään rokkia soittaessa ole liiemmälti tilaa joutenololle.
Jokainen saa paiskia hommia tosissaan – vaikka sitten huumorimielelläkin. Teppo
"Teddy Bear" Nättilän ja Kimmo "Mighty Man" Oikarisen kompit tarjoavat Arto
"Grande-Archie" Hämäläisen kitaroinnille oivallisen temmellyskentän. Hän ei
arkaile saamaansa tilaa täyttää, vaan revittää sydämensä kyllyydestä.
Merkittävän esikuvansa Mick Greenin tapaan Archie urakoi keikalla vähintäänkin
kahden kitaristin edestä hommia.

Laulajana Nättilä jakaa mielipiteet. Jussi Raittinen mainitsi aikoinaan
levyarviossa Nättilän kuulostavan kuolinvuoteellaan rokkaavalta Irwin
Goodmanilta. Kommenttia tuskin oli tarkoitettu suoranaiseksi kehuksi. Teddy
Bearin ulosanti on noista ajoista jonkin verran jalostunut, mutta kovinkaan
sointuisaa tai heleää se ei herkimmilläänkään ole. Toisaalta moni pitää
tuollaisesta alleviivaavan toteavasta tyylistä. Painokkaan selkeä laulu tukee
bändin hulvattomia ja raisujakin tekstejä. Tohtorin määräykset tuodaan julki
kansantajuisesti, ja ne menevät myös perille.

Kaikille niille rokin ystäville, joiden kansallisidentiteetti saa kolauksen
suomalaisittain lausutusta englannin kielestä, kannattaa Tohtoreihin
tutustuminen aloittaa varmuuden vuoksi Johnny Spencen kanssa tehdyillä
yhteistuotoksilla. Niistä kolmas ja tuorein "Kickstart Your Mojo" julkaistiin
syyskuun lopussa asiaan kuuluvan juhlallisin menoin.

Piratismin pitkät perinteet

Ei ole ihme, että brittiläinen pitkän linjan merirosvolegenda Johnny Spence tuntee
olonsa kotoisaksi Tohtoreiden keulilla. Hän nousi kulttisuosioon The Piratesin
laulaja-basistina, kun bändi heräsi uudelleen henkiin 70-luvun puolivälissä.
Jytäkkään tyyliinsä trio näytti rokkaamisen mallia tuolloin esiinmarssiaan tehneille
punkrokkareillekin. Eivätkä Spence, kitaristi Mick Green ja rumpali Frank Farley
todellakaan olleet ensimmäistä kertaa piraattia kyydissä. He olivat jo 60-luvun
alkupuolella soittaneet samoja ralleja Johnny Kiddin taustalla. Silloin meininki oli
kuitenkin tomerampaa ja rokki roimempaa.

Juuri 70- ja 80-lukujen vaihteessa The Pirates jätti pysyvän jäljen rockin
historiaan. Muutaman vuoden sisään ilmestyi melkein neljä pitkäsoitollista
rehvakasta rokkausta. Ne toimivat yhä näiden "toisenlaisten tohtoreidenkin"
musiikillisena selkärankana. Kun piratismiin sekoitetaan sopivassa suhteessa
muualta omaksuttuja vaikutteita, on tohtoreiden määräämä, joka vaivaan tepsivä
reseptivapaa tuote valmis nauttivaksi.

Mojovampi polkaisu Juttutuvassa

Edellisenä iltana Porissa moottoripyöräilijöiden ajokautta päättämässä ollut
tohtoriskolmikko polkaisi Helsingin Juttutuvan Ghettobilly-klubilla iltayhdeksän
jälkeen rokit soimaan. Tupa oli väkeä pullollaan, ja jutut saatiin kohdalleen heti
startissa. Muutaman kappaleen mittainen, kolmeen mieheen suoritettu alustus
aiheesta ”rokki on poikaa” huipentui ”Peter Gunn/Baby Elephant Walk” -
sikermään. Huuliharpisti Ensio Takamäen kanssa eturiviin kärkkymään hiippaillut
Spence astui sen jälkeen lavalle ja otti oman paikkansa keskeltä.
.

Tuttuun tyyliin "Please Don't Touch" avasi piraattiosuuden. Se ei tälläkään kertaa
jättänyt selityksille tilaa eikä tarvetta – etenkin kun heti perään roimittiin ”I Can
Tell” liikkeelle. Jerry Lee Lewisiltä lainattu ”Keep My Motor Running” oli
ensimmäinen uudelta levyltä kuultu poiminta. Juhlistettavalta julkaisulta tulivat
myöhemmin vielä Spence-originaalit ”Kickstart Your Mojo” ja ”Get Me To The
Doctor” sekä klassikko-osastoa edustavat ”Going Back Home” ja ”Let It Rock”.

Spencen ja Hämäläisen yhteispeli varastaa keikalla helposti huomion muulta
ryhmältä. Piraatin isällisen jämäkkä ja ylirockmainen asenne (jonka takaa
pilkahtaa ajoittain tyytyväinen hymykin) yhdistyneenä Archien poikamaiseen
virnistelyyn ja viikarimaisen veikeään kitarointiin luo hauskan kontrastin.

Tohtoreiden vakiovieras Ensio Takamäki pistäytyi harputtamassa muutaman
rallin. Esimerkiksi Wilko Johnsonin ja Mick Greenin yhdessä kirjoittama
kotiinpaluukuvaus ”Going Back Home” sai oivallisen mausteen hänen soitostaan.

Piratesin tuotantoa kuultiin illan mittaan kosolti. ”Don't Munchen It”, ”Honey
Hush”, ”Linda Lu” ja ”Lonesome Train” ovat kertakaikkisen mainioita menopaloja.
Kun ne vielä tarjoillaan lähietäisyydeltä livenä, ei siitä rokki juurikaan voi
rokkiintua. Setin loppuun oli piraattilaulukirjasta säästetty pari takuuvarmaa
fiiliksen nostattajaa: ”Tear It Up” ja ”Shakin' All Over”. Arvatkaapa vain, vaatiko
yleisö encorea – etenkin kun tuota kaksikkoa oli edeltänyt Hurriganesilta
lainattu ”Hot Wheels”.

Tokihan ylimääräiset numerot vaadittiin ja saatiin.

Rupattelua tuvan nurkassa

Illan päätteeksi Blues-Finland.comin reportteri raivasi tiensä salin läpi ja istui
tähtien pöytään. Juttutuokio Johnny Spencen ja vaihtelevasti paikalla
päivystäneen tohtori Nättilän kanssa sujui tähän tapaan.

Blues-Finland.com, Marko Aho: Hyvä keikka ja mainio kiekko. Kertoisitteko
hieman "Kickstart Your Mojosta"?

Teppo Nättilä: Levyä on tehty siltä pohjalta, että ensin oli pitkään valmiina nimi
ja kansikuvaidea. Me olimme heinäkuussa 2012 Puumalassa. Ennen keikkaa
Johnny sanoi, että tehdään uusi levy. Sille on otsikko jo valmiina: "Kickstart Your
Mojo". Kannessa olen polkaisemassa moottoripyörää käyntiin. Puolitoista
seuraavaa vuotta meillä oli vain otsikko ja kuvaidea, ei mitään muuta. Sitten alkoi
tapahtua, ja nyt levy on pihalla.

Johnny Spence: Minä valitsin pääasiallisesti
laulut levylle. Mukana on tietysti Jerry Lee
Lewisia ja Chuck Berrya, koska he
edustavat juuriani. Tuollaiset perusrokit
toimivat myös todella hyvin Doctor's Orderin
kanssa.

Koetin tällä kertaa hieman laventaa
tarjontaa. Meille on vuosien saatossa tullut
uutta yleisöä, jotka eivät ole The Piratesista
välttämättä kuulleetkaan. Totta kai
Pirates-fanejakin edelleen näkyy, mutta
yleisöpohja näyttäisi myös uudistuvan koko
ajan.

Ajattelin ottaa muutamassa kappaleessa
askeleen keskitien suuntaan. Levyllä on
muun muassa yksi Delbert McClintonin
laulu. Viisi vuotta sitten en olisi edes
harkinnut sen tekemistä. Nyt ajattelin, että
miksipä ei. Se on kuitenkin hyvä laulu. Colin
Jamesin löysin sattumalta YouTubesta.
Mietin, että tuotakin kappaletta sietäisi

kokeilla, vaikken kovin luottavainen ollutkaan sen suhteen, saadaanko sitä
käännettyä mihinkään suuntaan.

Myös omissa lauluissani jatkoin musiikillisen näkökulman laajentamista.
Esimerkiksi nimiraita "Kickstart Your Mojo" on jo parilla keikalla näyttänyt
voimansa. Se on uponnut todella hyvin yleisöön. Uskon osuneeni oikeaan.

Aiemmilla levyillä teiltä on kuultu myös oivalliset Hurriganes-versioinnit "Hot
Wheels" ja "Oh Baby Doll". Tällä levyllä ei Ganesia kuulla. Minkä takia hyvin
alkanut perinne ei enää jatku?

Spence: Minulla on aina ollut hankaluuksia niiden tekstien kanssa. Kenties heiltä
ei löydy enää versioitavaa materiaalia?

Nättilä: Löytyisi paljonkin, mutta kyllä nyt riittää.

Onneksi sentään Johnny Kiddin versioimisen perinne on edelleen voimissaan.
Nyt levylle on päätynyt "Restless". Kidd taisi levyttää sen ennen teidän
aikaanne?

Spence: Kyllä. Se on alkuperäisen Piratesin ajalta. "Restless" oli heti "Shakin' All
Overin" jälkeinen julkaisu. Sen suosio ei aivan vastannut odotuksia. Kiddin ura oli
kääntymässä loivaan laskuun, joten hieman myöhemmin bändi otti hatkat hänen
taustaltaan. He jatkoivat nimellä Tornados. "Telstar" oli heidän iso hittinsä.

Bändiä vailla ollut Kidd kuuli sitten meitä. Tuohon aikaan olimme The Redcaps ja
säestimme tyyppiä nimeltä Cuddly Dudley. Lähdimme Kiddin matkaan, ja hän sai
uransa uuteen nousuun. ”I'll Never Get Over You” oli massiivinen hitti. Samoin
”Shot Of Rhythm And Blues" ja ”Hungry For Love” olivat menestyksiä. Oli
mukavaa saada hittejä. En kuitenkaan varsinaisesti pitänyt "I'll Never Get Over
Yousta" – melkein inhosin sitä, koska olin rokkijätkä. Sitä on siis turha odottaa
löytävänsä näiltä tulevilta levyiltä. Toisaalta "Restless" kääntyi käsissämme melko
rankaksi, kun kokeilimme siinä kaikenlaisia juttuja. Ehkä tuostakin voisi jotain
yrittää...

Milloin te muuten aloititte soittohommat Mickin ja Frankin kanssa?

Spence: Meillä oli skifflebändi jo 50-luvun lopulla. Osallistuimme myös battle of
the bands -henkiseen mittelöön, jonka The Quarrymen voitti. Heistähän tuli
sittemmin The Beatles. Me tulimme kilpailussa toiseksi. Tuolloin olimme The
Wayfaring Strangers. Skifflevaiheen jälkeen perustin oman rock and roll -bändin
nimeltä Johnny and the Ramrods. Siinä soitin kitaraa ja lauloin. Onhan tässä
tullut jo melko pitkään heiluttua ja kaikenlaista puuhattua.

Miten Frank nykyään jakselee?

Spence: Hän ei ole kovin hyvässä kunnossa, mutta juttelemme puhelimessa
säännöllisesti. Hän ei missään nimessä ole soittokuntoinen, mutta muistaa aina
mainita, että kunpa hän vain olisi.

Nättilä: Frank piti kovin meidän ensimmäisestä levystämme. Hän tykkää
kauppareissullakin päästää vaimonsa yksin ostoksille jäädä autoon
kuuntelemaan sitä (Full Throttle, No Brakes). Kakkoslevymme "Hot And Rockin'" oli
sitten liiaksi rockabillya hänen makuunsa.

Spence: Frank ei tosiaankaan kiertele, vaan kertoo totuuden.

Nättilä: Nyt sitten jännitämme, mitä hän tykkää tästä levystä. Mikäli Frank
diggaa, niin sitten ei ole mitään hätää. Voidaan alkaa vaikka suunnitella
seuraavaa.

Soitatko sinä, Johnny, yhä bassoa?

Spence: En. Käteni ei ole nykyisellään tarpeeksi notkea soittamiseen. Minä vain
laulan, ja se riittää. Olen soittanut bassoa ihan tarpeeksi. Kun sen lisäksi vielä
laulaa triossa, niin tekee kahta kovaa duunia. Liksaa saa silti vain yhdestä. Eihän
semmoinen käy päinsä.

Onko sinulla Tohtoreiden lisäksi mitään muita bändikuvioita?

Spence: En ole mitään muuta viitsinyt ottaa työn alle. Tokihan sitä voisi
Englannissakin keikkailla, mutta siinä oli niin paljon säheltämistä. Pitäisi itse ajaa
keikalle ja kaikkea sellaista. Paljon mieluummin tulen tänne. Riittää kun hyppään
kotipuolessa lentokoneeseen. Minut noudetaan lentokentältä, ja kaikki hoituu.
Homma toimii kaikin puolin hienosti. Mutta eipä sitä tiedä, mitä tässä vielä
ilmaantuu. Olen avoin kaikille ideoille.

Mitä musiikkia kuuntelet kotioloissa?

Spence: Eniten taidan kuunnella jazzia – esimerkiksi Jimmy Smithin Hammond-
jazzia ja tietysti myös vanhaa rock and rollia. En tosin kuuntele kovin paljon
musiikkia nykyään. Olen sitä vuosikymmenien saatossa kuullut tarpeeksi.

Pidän kuitenkin monenlaisesta musiikista. En halua rajoittaa itseäni. Yhtä lailla
saatan digata jazzista, bluesista, folkista tai mistä tahansa tyylistä, kunhan
tarjolla vain on lajinsa parasta kamaa. Huonoon musiikkiin en aikaani tuhlaa.
Pidän myös Abbasta. Heillä on paljon hyviä piisejä - he olivat paras popyhtye
ikinä. Vastakohtana voisin mainita, että pidän myös Sex Pistolsista.

Kenties seuraavalle Doctor's Orderin kanssa tekemällesi levylle tulee
coverina joku Abban piisi?

Spence: Minulla saattaa tulla seuraavaa levyä varten hullujakin ideoita. Olenhan
"crazy personality".

Nättilä: Mutta jos puhut vielä pitkään Abbasta, niin neljättä albumia ei tule.

MARKO AHO

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA