|
25.5.2011 Kuvagalleria
|
Hämäläinen ja Nättilä työn touhussa Swengin stagella.
|
Piraatteja, pikkuhousuja ja tohtorismiehiä Johnny Spence ja Doctor's Order julkaisivat toisen yhteisen levynsä. Levy sai nimen "Hot and Rockin'". Marko Aho teki selkoa bändin keikkavireestä, albumista ja Johnny Spencen kuulumisista.
Kevään odotetuin piraattilevy on ilmestynyt. Kotimainen bändi Doctor´s Order julkaisi legendaarisen The Piratesin basisti-laulajan Johnny Spencen kanssa seuraajan parin vuoden takaiselle yhteislevylleen ”Full Throttle No Brakes”. Kokonaisuutta on tällä kertaa sävytetty hieman aiempaa runsaammin. Toiminnan suuntaviivoina ovat kuitenkin edelleen säilyneet rock ja roll.
Englantilaisen Spencen ja Doctor´s Orderin ”Hot And Rockin'” -uutuuslevyn julkaisua juhlistettiin järvenpääläisessä Swengissä lauantaina 21. toukokuuta. Toisenlaiset tohtorit ja kulttimerirosvo olivat houkutelleet paikalle baarillisen jengiä, vaikka alkuillasta kuulinkin naapuripöydässä purnattavan mainonnan vähäisyydestä.
Tanssilattialla vallinnut odottava tunnelma räjähti kerrasta remellykseksi, kun Tohtorit astuivat lavalle ja ”So It Is” starttasi puoli kahdentoista aikaan. Siinä määrin vauhdikasta meno oli, että käydessäni pariin otteeseen eturivissä valokuvaamassa, olin taas kerran onnellinen keskivertoa vantterammasta ruumiinrakenteestani.
Doctor´s Order on pitänyt alkuvuoden keikkataukoa. Se saattoi osaltaan tuoda lisämeininkiä soittoon, mutta eivätpä he ennenkään ole keikoillaan juuri jarrutelleet. Teppo "Teddy Bear" Nättilä, Grande-Archie Hämäläinen ja Kimmo "Mighty Man" Oikarinen pistivät täyden höngän päälle heti startissa. Yleisö oli saman tien mukana ilonpidossa.
Tohtorikolmikko osoitti jälleen olevansa yksi tämän maan kovimpia rokkibändejä. Oikarisen ja Nättilän mitään väistämätön komppi ja Hämäläisen monipuolinen kitarointi yksinkertaisesti on toimiva yhdistelmä. Kaiken kruunaa totinen, mutta tosikkomaisuutta kaihtava asenne ja tietenkin hyvät piisit. Avaussetissä vieraili vahvistuksena harpisti Ensio Takamäki. Muinoin Jolly Be Goodessa Nättilän kanssa musisoineen Takamäen railakkaan energinen tyyli sopi kokonaisuuteen hienosti.
Tuttujen tohtorisävelmien lisäksi kuultiin myös potpurillinen hieman vanhempia klassikoita. ”Great Balls Of Firena” alkaneessa paketissa tarjoiltiin välipaloina ” Tequilaa” ja ”Whole Lotta Shakin' Goin' Onia”. Lopuksi päädyttiin takaisin lähtöruutuun, ja viimeisessä säkeistössä pallit paloivat jo Moog Konttisen hengessä suomen kielellä.
Merirosvo on eri rosvo
Johnny Spence käppäili lavalle ”Please Don´t Touchin” jo soidessa ja otti ohjat käsiinsä. Varsin pian kävi selväksi, että merirosvo todellakin on eri rosvo. Lavalle alkoi yleisön joukosta lennellä naisten pikkuhousuja. Niitä kertyi hyvin pian yhden mimmiliigan potkupallojoukkueen tarpeiksi.
Toisena kuullun ”I Can Tellin” jälkeen olivat vuorossa ensimmäiset uudelta levyltä poimitut maistiaiset. ”Oh Baby Doll” on kaikessa yksinkertaisuudessaan allekirjoittaneen ikiaikaisia suosikkeja ja samalla yksi Hurriganesin hienoimpia originaaleja. Ile Kallion sahaavan riffin ympärille rakentunut iskusävelmä toimii hienosti myös näin uusioversiona.
Lightning Hopkinsin ”Stop Drinkin´” tarjoiltiin astetta rennompana rockabillyna. Myöhemmin uudelta levyltä kuultiin vielä nimiraita – Tohtoreiden ja Spencen yhdessä kirjoittama ”Hot And Rockin´”. Sen ja seuraavana tulleen ”Down The Linen” ajaksi Ensio Takamäki liittyi jälleen harppuineen miehitykseen. Keikan loppupuolelle olivat julkaistavalta lätyltä valikoituneet vielä Carl Perkins -laina ” Gone Gone Gone”, sekä levyllä ja keikallakin todelliseksi ilonaiheeksi kohonnut ” Parchman Farm”.
”Full Throttle No Brakes” -levyltä kuultiin ”Down The Linen” lisäksi ”I´m On Fire” ja Ganes-klassikko ”Hot Wheels”. Muilta osin ilta kului The Piratesin laulukirjan mukaan:”Linda Lou”, ”Don't München It”, ”Honey Hush” ja ”Goin´ Back Home”.
Kuten näillä keikoilla on ollut tapana, niin Spence riisti basson itselleen ”Peter Gunnin” ajaksi. Setti päättyessä ”Shakin´All Overiin” encore oli itsestäänselvyys. Pian herrat palasivat vielä ”Tear It Upin” verran lavalle.
Keikan jälkeen levyt tekivät ansaitusti kauppansa, ja kaikki asianomaiset vaikuttivat tyytyväisiltä.
Kuuma ja rokkaava kuusysi
"Hot and Rockin'" levyn kannessa savuaa leivänpaahdin, jonka säätöasteikko ulottuu Spinal Tapin hengessä yhteentoista. ”Hot and rockin´ sixty-nine” - pohjalta oli kuulemma ollut toisenlaisiakin kansikaavailuja, mutta toasteri katsottiin kuitenkin sopivammaksi. .
|
|
Johnny Spencen mukaan uudella levyllä musiikkityyliä on hieman lavennettu. Onneksi ei sentään liikaa. Homma pysyy hyvin kasassa ja pääpaino on edelleen rock and rollissa.
Levyn huippuhetkiä ovat ”Parchman Farmin” ja ”Night Time Workerin” terästetyt versiot. Ensin mainittu (Mose Allison -klassikko) on yltynyt nelikon käsittelyssä kerrassaan mojovaksi voimaboogieksi. Rufus Thomasin soulpala sen sijaan taittuu komppimaailmaltaan ”It´s All Over Now” -suuntaan.
|
Debyytillään Spence ja Tohtorit versioivat Hurriganesin ”Hot Wheelsin”. Viime talvena korviini kantautui huhuja, että tällä kertaa ”Oh Baby Doll” olisi kokemassa saman kohtalon. Innostuin kovin, koska osasin odottaa hyvää jälkeä. Eipä tarvinnut pettyä.
”Stop Drinkin'”, joka on levyn avauskappale, jolkottelee vankasti rockabillyna. Tuskin on sattumaa, että samainen laulu löytyy myös Van Morrisonin vuosituhannen alkupuolen levyltä versiona, jossa Mick Green hoitaa kitaristin vakanssia. Tällä levyllähän Spence omistaa yhden laulun suoraan pitkäaikaiselle ystävälleen (kuten oheisesta haastattelusta käy ilmi, toisenkin raidan tavallaan). ” My Babessa” Archien kitarointi sujuu hyvin pitkälti Greenin opein ja piisi rokkaa hienosti. Kyseessä on oivallinen tribuutti.
Siinä missä edellisellä yhteislevyllä oli pelkkää lainamateriaalia, on nyt mukana muutama omakin piisi. Nimiraidan kvartetti on kirjoittanut yhdessä. Tuloksena on toimivaa, letkeää rokkausta. Sen tiimoilta Ensio Takamäki tekee ensimmäisen kahdesta pistäytymisestään. Hän palaa huuliharppuineen vielä levyn päättävään, rivakkaan Ray Dorset -lainaan ”Baby Jump”. Päätöskappaleella ääneen pääsevät muutkin vierailijat: taustalaulajat Elisa Korjus ja Maria Hänninen sekä jo edellisellä kiekolla mukana ollut pianotaituri Mr Breathless.
Naiskuoro ei ole ensimmäinen asia, joka kyseisten herrojen tuotannosta nousee mieleen. Esimerkiksi pari sävyltään kuusikymmenlukuista raitaa saavat siitä kuitenkin oivallisen mausteen. Johnny Kiddille omistettu ”A Shot Of Rhythm & Blues” tuo mieleeni varhaisen Dr Feelgoodin – eli se kuulostaa kiusallisen hyvältä. ”A Little Bit Hurt” on puolestaan ilmeisen läheistä sukua ”You Really Got Me” -klassikolle. Molempiin lauluihin 'naisellinen kädenjälki' sopii mainiosti.
Mr Breathlessin piano on tärkeässä roolissa Spencen ja Pirates-rumpali Frank Farleyn kirjoittamassa laulussa ”Mean Machine”. Tämän lisäksi sitä kuullaan ” Gone Gone Gonessa” sekä ”Say Mamassa”. Sen sijaan Jerry Lee Lewisin versiona tunnetuksi tullut ja Breathlessin itsensäkin ohjelmistoon kuuluva ”Break Up” tulkitaan puhtaasti kitarapohjalta.
Tiedän, että joidenkin mielestä sekä Doctor´s Order että The Pirates edustavat liian yksioikoista rokin paahtoa. Ehkä tämän levyn aiempaa sävykkäämpi meininki on omiaan avaamaan heidänkin silmänsä rokin rajattomille riemuille. Vanhojen fanien ei tarvitse kuitenkaan huolestua; hampurilainen kananmunalla, ananasrenkaalla ja vaikkapa jalopenoilla on edelleen hampurilainen – vähän entistä maukkaampi vain!
MARKO AHO, teksti ja kuvat
Kuvagalleria
Johnny Spence & Doctor's Order: Hot and Rockin'. Goofin Records, 2011
Johnny Spence (laulu), Grande-Archie Hämäläinen (kitara), Teddy Bear Nättilä (basso), Mighty Man Oikarinen (rummut, lyömäsoittimet),
Vierailijat: Maria Hänninen (taustalaulu), Elisa Korjus (taustalaulu), Ensio Takamäki (huuliharppu), Mr Breatless (piano), Juha Takanen (lyömäsoittimet)
Linkit: Doctor's Order, The Pirates, Goofin Records, Swengi
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English .
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © Blues-Finland.com 2006-2011 .
|
|