 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Esittelyssä Toler-Townsend Band Great Southernista Allman Brothersiin 2.4.2009 Lue levyarvio Muusikkoperheessä Connersvillessa Indianassa kasvanut kitaristi "Dangerous" Dan Toler ja hänen rumpaliveljensä David "Frankie" Toler ammensivat ensimmäiset musiikilliset vaikutteensa kitaristi Kenny Burrellin aikaisista Jimmy Smith -levytyksistä. Danin ensimmäinen oma 1960-luvun alussa paikallisella tasolla tunnettu yhtye oli Danny Lee And The Upsetters. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Suuren yleisön tietoisuuteen Dan tuli 1970-luvun lopulla liityttyään alkuperäisen The Allman Brothers Band -kitaristi Dickey Bettsin yhtyeeseen Great Southerniin ja soittaessaan yhtyeen debyyttilevytyksellä Dickey Betts & Great Southern (1977) sekä Atlanta's Burning Down (1978). Vuonna 1976 hajonnut The Allman Brothers Band koottiin uudestaan ja Dickeyn myötä Danista tuli yhtyeen kitaristi vuosiksi 1978-1982. Hän soitti yhtyeen vahvalla uudelleentulemista juhlistavalla vuoden 1979 albumilla Enlightened Rogues sekä vähäisemmälle huomiolle jääneillä albumeilla Reach For The Sky (1980) ja Brothers Of The Road (1981). Enlightened Rogues esitteli Danin lisäksi myös toisen uuden Allman Bros -jäsenen basisti David "Rock" Goldfliesin, joka tuli pianisti Chuck Leavellin ja basisti Lamar Williamsin tilalle. Näitä kahta viimeksi mainittua työllisti enemmän jazz-rock -vaikutteinen Sea Level. Allmanien uudelleentulemista vauhditti hittisingle Crazy Love sekä instrumentaalisävellys Pegasus, jotka molemmat saivat runsaasti radiosoittoa ja olivat Dickey Bettsin sävellyksiä. The Allman Brothers Bandin suosio alkoi kuitenkin hiipua vallassa olleiden musiikin valtavirtojen rinnalla. Lisäksi yhtyettä sekä levy-yhtiötä painoivat taloudelliset vaikeudet. Lopulta pitkäaikainen suhde legendaarisen Capricorn Recordsin kanssa kariutui yhtiön vuoden 1979 konkurssiin. Allmanin katalogin otti siipiensä suojaan PolyGram. Yhtye teki sopimuksen Arista Recordsin kanssa. Yhtye julkaisi 1980-luvun alussa uudelle yhtiölle kriitikoiden lyttäämät kaksi edellä mainittua levytystä Reach For The Sky ja Brothers Of The Road. Vaikeudet johtivat yhtyeen toisen rumpalin Jai Johanny "Jaimoe" Johansonin eroon ja lopulta yhtyeen hajoamiseen jälleen kerran vuoden 1982 alussa. Danin veli David ehti liittyi lyhyeksi aikaa Allman Bros -rumpaliksi Jaimoen erottamisen jälkeen. Tolerin veljekset Greggin matkassa Gregg Allman perusti pian Tolerin veljesten kanssa samaisena vuonna oman Gregg Allman Bandin ja alkoi kiertää pieniä tapahtumia ja klubeja. Dickey Betts, Chuck Leavell, Butch Trucks ja David Goldflies perustivat yhtyeen BHLT, joka ei kuitenkaan saanut levydiiliä ja hajosi kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1986 The Allman Brothers Bandin jäsenet kokoontuivat jälleen yhteen konserttijärjestäjä Bill Grahamin hyväntekeväisyyskonserteissa New Yorkissa ja Maconissa. Gregg Allman, Betts, Trucks, Jaimoe, Leavell ja Dan Toler esiintyivät yhdessä ilman sen suurempia yhdistymissuunnitelmia. Vuotta myöhemmin The Gregg Allman Band ja The Dickey Betts Band tekivät yhteiskiertueen teattereissa ja klubeissa. Kummankin yhtyeen esiintymisen jälkeen Betts, Allman ja Tolerin veljekset nousivat illan viimeisinä lavalle esittäen yhdessä päätössetin Allman Brothersin musiikkia. Vuonna 1987 Epic Records teki sekä Greggin että Bettsin kanssa erilliset soololevytysdiilit. Samaisen vuoden The Gregg Allman Bandin I'm No Angel albumin nimibiisistä nousi radiohitti. Albumilla olivat mukana molemmat Tolerin veljeksistä, jotka myös osallistuivat biisien tekoon Greggin kanssa. Levyn lopetuksena oli tuttu Allmanien keikkasettien avausraitakaksikko Don't Want You No More ja It's Not My Cross To Bear. I'm No Angelia seurasi vuotta myöhemmin Just Before The Bullets Fly, jonka nimikkoraidan yksi tekijöistä on nykyinen Allman Bros -vakiokitaristi Warren Haynes. Levyllä oli edelleen mukana Tolerin veljekset niin soittajina kuin materiaalin tekijöinä. Albumin lopetusraitana oli versio Allmanien vuoden 1969 debyyttilevytykseltä löytyvä Greggin sävellys Every Hungry Woman. Levyn ilmestymisen aikoihin Betts perusti oman The Dickey Betts Bandin ja julkaisi albumin Pattern Disruptive. Levyllä esittäytyi kitaristi Warren Haynes niin soittajana ja laulajana kuin biisintekijänäkin. Samoin tulevan Gov't Mule yhtyeen rumpali Matt Abts oli levyllä mukana. Levyn vahvan blues-rockiin nojaavan materiaalin ohesta löytyy edesmenneelle legendaariselle Allman Bros -kitaristi Duane "Skydog" Allmanille omistettu Bettsin säveltämä herkkä instrumentaali Duane's Tune. Koko tällä 1980-luvun lopun yhtyeen jäsenten välisellä yhteistyöllä ja kiinnostuksella pääaiheeseen luotiin vahvaa pohjaa seuraavan aikakauden Allman Bros -toimintaan ja menestykseen. Jo 1970-luvulla alkaneen vahvan soolouran ja yhä edelleen The Allman Brothers Bandin rinnalla sen ollessa keikkatauolla Gregg on tehnyt kiertueita ensi alkuun The Gregg Allman Bandinä ja nykyään Gregg Allman And Friends nimellä. Yleensä yhtyeen ohjelmisto karttaa pitkiä kitarasooloja ja esittelee Greggin enemmän omien suosikki soul-laulajiensa jalanjäljissä. Yhtyeeseen kuuluu usein puhallinsektio ja sen tyyli on enemmän grooveen painottuva. Yhtyeen alkuperäisesitysten lisäksi ohjelmistoon kuuluu uudelleen sovitetut Allman Bros -sävellykset, blues-coverit sekä rhythm'n'blues- ja soul-kappaleet. Greggin vanha tuttavuus Johnny Townsend Tuscaloosasta Alabamasta kotoisin oleva laulaja Johnny Townsend tunsi Greggin jo ex-Allman Bros -yhtye The Hour Glassin ajoilta 1960-luvun lopulta ja sai kutsun liittyä Greggin kiertuekokoonpanoon vuosiksi 1993-1994. Yhtyeessä John tutustui Dan Toleriin ja heistä tuli ystävät sekä lauluntekijäparivaljakko. Lääkintäopiskelujen sijaan Townsend valitsi soittamisen rhythm'n'blues -yhtyeessä, kun aikoinaan hänen oma The Rubber Band sai muutaman kansallisen hitin ja alkoi tehdä kiertueita. Yksi noista kansallisista hiteistä kasvoi suurempaan suosioon, kun James And Bobby Purify julkaisi John And The Rubber Bandin Let Love Come Between Us kappaleen. Suosion seurauksena John muutti Los Angelesiin ja siellä hänen ensimmäinen menestyksensä oli yhtyeessä Feather, jonka hitti Friends piti yhtyeen tien päällä vuosia. Samaan aikaan John tapasi pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Ed Sanfordin, jonka kanssa hän perusti Sanford-Townsend Bandin. Yhdessä vuonna 1976 kynäilemä hitti Smoke From A Distant Fire vei yhtyeen maailmanmaineeseen. Sanford-Townsendin vuoden 1976 nimikkodebyyttialbumi sai huomiota, kun sen hitti saavutti toisen sijan Billboard Hot 100 -listalla ja ykkössijan Cashbox -listalla. Albumi uudelleenjulkaistiin hittisävellyksen nimellä ja yhtye oli lämmittelybändinä Fleetwood Macin Rumours Tourilla, kuten myös konsertin avaajana tuon ajan muille suuruuksille The Marshall Tucker Band, The Charlie Daniels Band, Foreigner ja Heart. Manageri saattoi yhteen Danin ja Taylor Caldwellin Tennesseessä syntynyt kosketinsoittaja Taylor Caldwell sai musiikillisen kasvatuksen isältään, joka soitteli pianolla kaikkea aina klassisesta Boogie Woogie -sävellyksiin. Tätinsä muutaman musiikillisen perusoppitunnin jälkeen hän opiskeli musiikin teoriaa ja äänenmuodostusta koulussa. Isänsä ostaman Hammond B-3:n kanssa Caldwell soitteli 1970-luvun alun lukuisissa yhtyeissä, jotka avasivat konsertteja B.B. Kingille, Steve Millerille, Allman Brosille, Dr. Johnille, Sea Levelille ja The Outlawsille. Samaisen vuosikymmenen lopulla Taylor kiersi 265 päivää vuodessa soittaen covereita Southern Cross Bandissä, joka New York Times -lehden mukaan oli eniten maksava ei-levyttänyt yhtye vuosina 1979-1980 New Yorkin alueella. Tuohon aikaan Taylor suuntasi Nashvilleen pop-country artisti Billy Joe Royalin yhtyeeseen, jossa kehitti lauluääntään enemmän sielukkaan bluesin suuntaan, joka auttoi häntä yhteistyöhön legendaarisen Impressionin ja blues-ikoni Floyd Milesin kanssa. Viimeksi mainittu on ollut myös Gregg Allmanin yhtyeen jäsenenä vuodesta 1996 lähtien. Uuden vuosituhannen alkajaisiksi Taylor sai kutsun Maconista Georgiasta tulla soittamaan Duane Allmanin perinteitä kunnoittavaan The Slider's Balliin. Yhtyeen promoottori esitteli Taylorin Allman Bros -kitaristi Dan Tolerille ja tuosta lähtien he ovat esiintyneet, säveltäneet ja levyttäneet useissa eri projekteissa. Tolerin veljesten nimikkodebyytti ilmestyi vuonna 1994 ja vuoden 2002 veljesten toisella albumilla Year Of Tears laulaa Taylor levyn nimisävellyksen. Hän oli myös yhtenä tekijänä sävellyksellä Gold In Your Eyes. Viimeksi mainitusta tuli Taylorin seuraavan yhtyeen The Renegades Of Southern Rock -keikkasetin vakiosävellys. Taylorin lisäksi yhtyeessä olivat The Marshall Tucker Bandin edesmennyt kitaristi-säveltäjä George McCorkle, John Townsend, John McKnight, Avon Lucas, Taylor Caldwell sekä Dan Toler. Vuonna 2006 Dan Toler, kitaristi Ed Zinner ja kosketinsoittaja Ron Gary perustivat yhtyeen TGZ. He julkaisivat albumin Living Dangerously. Levyllä on mukana myös Taylor Caldwell, David "Frankie" Toler sekä Floyd Miles. Gregg Allmanin yhtyeen lisäksi Dan Toler on ollut kitaristina uudelleen 2000-luvulla perustetun Great Southernin jäsen. Yhtye aktivoitui uudelleen, kun Dickey Betts sai yllättäen potkut The Allman Brothers Bandistä juuri ennen uuden vuosituhannen ensimmäistä kesäkiertuetta. Viime aikoina yhtyeen riveissä on myös nähty kitaristina Dickeyn oma poika Duane Betts. Vuonna 2005 Dickey Betts & Great Southern julkaisi DVD:n Live from the Rock and Roll Hall of Fame, jolla oli mukana Dan Toler sekä Duane Betts. Triona Greggin yhtyeessä The Toler/Townsend Bandin syntyajatus sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä. Yhtyeen alkuperäisjäsenet ovat Johnny Townsend, Dangerous Dan Toler sekä Dannyn veli David Frankie Toler. Kolmikko soitti Gregg Allmanin sooloyhtyeessä, ja kun Allman Bros perustettiin uudelleen 1994-95, trio päätti kokeilla omia siipiään ja aloitti yhteisen bändiprojektin. Dan, Frankie ja Johnny äänitti heti tuolloin tuoreeltaan materiaalia, mutta sitä oli vaikea myydä yhdellekään levy-yhtiöille. Niinpä trio päätti lähteä tien päälle soittaen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa itärannikolla. Menestys ei saanut tuulta siipiensä alle ja bändi kuivui kasaan. Vuonna 2003 Johnny Townsend julkaisi Loggins And Messina -yhtyeen levyjen äänittäjän Alex Kazanegrasin kanssa yhteistyönä ensimmäisen oman soololevynsä The Road Leads Home. Vuonna 2005 Johnnyn ja Tolerin veljesten tiet yhtyivät The Renegades Of Southern Rock -yhtyeessä, jossa oli mukana Taylor Caldwellin lisäksi myös edesmennyt The Marshall Tucker Bandin George McCorkle, Wet Willie -yhtyeen laulaja Jack Hall sekä atlantalainen sessiorumpali John McKnight. Viimeksi mainittu pestattiin yhtyeeseen Frankien terveydellisten ongelmien takia. Yhtyeen ohjelmistoon kuului monia vanhoja menestyssävellyksiä, joihin kaikki sen jäsenet olivat olleet jollain lailla vuosien varrella yhteydessä. Yhtyeen puolentoista tunnin settiin saattoi kuulua muun muassa Sanford & Townsendin Smoke From A Distant Fire, The Marshall Tucker Bandin Can't You See ja Fire On The Mountain, Allman Brosin Whippin' Post sekä Wet Willien Keep On Smilin' monien muiden lisäksi. Yhtyeen maine cover-bändinä ei kantanut kuitenkaan kovin pitkään. Vuosina 2005-06 tehtiin enää muutamia keikkoja. Yhtyeen vuoden kestänyt menestys sai kolauksen, kun rumpali George McCorcle siirtyi yläkerran orkesteriin ja toiminta hiipui pikku hiljaa. Seuraavaksi Danny Toler, joka oli työskennellyt 2006 kevättalven TGZ Bandin kanssa, pyysi Johnny Townsendia liittymään mukaan. Johnny harjoitteli yhtyeen kanssa muutaman viikon, minkä jälkeen oli vuorossa näyttökeikka kiertuejärjestelijöille, managementeille ja jakelukanaville. Keväällä 2007 Capricorn Recordsin entinen promootiopäällikkö Dick Wooley kiinnitti yhtyeen omalle levymerkilleen King Mojo Recordsille. Yhtyeen debyyttilevytys julkaistiin virallisesti USA:ssa 7. päivänä elokuuta saman vuonna ja se sai runsaasti radiosoittoa. TGZ Bandin jäsenet olivat laulajat Tony Green ja Johnny Townsend, kitaristit Dan Toler ja Ed Zinner, kosketinsoittajat "Scary" Ron Gary, Matt Zeiner ja Malcolm Campbell, basisti Avon Lucas sekä rumpali Johnny McKnight. Zimmer toimi levyn tuottajana ja hänet tunnetaan Duane Allman -tyylisestä kitaroinnista Southern Legend -yhtyeestä. Kosketinsoittaja sekä laulaja Gary on tehnyt yhteistyötä legendaaristen jazzartistien Webster Youngin ja Tom Brownen kanssa. Tony Greenen vahva soul-tyyppinen lauluääni tuo mieleen alan mestarit kuten Al Green, Marvin Gaye ja Luther Vandross. Matt Zeinerin työnantaja vuosituhannen alussa oli muutaman vuoden The Dickey Betts Band sekä myöhemmin Great Southern. AUVO LAAKSONEN Lue arvio Toler-Townsend Bandin albumista. Lue tunnelmat The Allman Brothers Bandin 40-vuotisjuhlakonsertista. |