 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Kolea kesän avaus Kaavilla 9.6.2009 Kuvagalleria Sää ei varsinaisesti hymyillyt Koillis-Savossa viikonloppuna. Kaavi Blues vietiin silti ylpeästi läpi pääkonsertin, klubitapahtuman ja päätösjamien voimin. Esiintyjiä oli värvätty Italiasta asti. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Kesä näytti koleutensa Kaavilla menneenä viikonloppuna. Edellisen viikonlopun helteisiin yltäneistä ilmoista ei ollut tietoakaan, ja yleisöä kasteli myös harvakseen pisaroinut taivas. Koleista ilmoista huolimatta artistit pistivät parastaan ja musiikillisen hengenravinnon lisäksi lämmikettä antoi kuumat grillimakkarat ja pyttipannu. Osa yleisöstä oli varautunut paikalle asusteinaan jopa lapaset ja pipo! Ilmoista huolimatta ulkotapahtumaan saapui paikalle noin 200 kävijää iltapäivän ja illan aikana. Muusikot tekivät kaikkensa saadakseen yleisön liikehtimään ja pysymään lämpimänä. Olihan artisteilla itselläänkin täysi työ pitää sormet soittokunnossa ja instrumentit vireessä. Kokoonpanoltaan suurimman, Big Bad Bearsin astuessa lavalle, spiikkasi kitaristi-laulaja Jari Tolvanen: "Katotaan nyt, pysyykö bändi vireessä?" Kaikesta huolimatta Kaavi Blues ry:n puheenjohtaja Ville Haatanen oli koonnut viikonlopuksi asiansa tuntevan ohjelmiston, josta ei puuttunut kansainvälistäkään väriä. Sitä edusti toistamiseen Suomessa nähty italialainen PapaLeg Acoustic Duo sekä suomalaistunut jenkki Jimmie Lawson. Ensiksi mainittu urakoikin viikonlopun aikana kaikissa festivaalin konserteissa lähtien perjantain aloituksesta ja päätyen lauantaiyön jamien päätösesiintyjiksi. Perjantain klubitapahtuma, Ravintola Taikapata Viidettä kertaa järjestetty Kaavi Blues 2009 käynnistyi perjantaina neljän artistin voimin ravintola Taikapadassa kylän keskustassa. Puitteiltaan noin 50 hengen pubi oli ääriään myöten täynnä, ja paikallisten lisäksi yleisöksi oli saapunut muualta tulleita sinisävytteisen musiikin ystäviä. Tasan kello kymmenen lavalle asteli akustinen duo Papa Pedro & Boney Back Jackson. Kaverukset tunnetaan paremmin Clay Bay Duona eli viime vuonna tyylikkään levyn "Taken By The Blues" julkaisseen The Clay Bay Wolvesin kitaristikaksikkona. Keikan Papa Pedro (Pekka Kortelainen) aloitti kuitenkin huuliharpulla ja siirtyi vasta myöhemmin resonaattorikitaraan. Boney Back Jacksonilla (Petteri Autio) oli aloituksessa soittimenaan banjo. Laulun lisäksi hän soitti mikrofoniin kiinnitettyä kazoota. Kaksikon kazoo-harppu -vuoropuhelu kitaroinin lisäksi sai yleisön hyvälle tuulelle. Ohjelmistossa kuultiin oman materiaalin lisäksi harvinaisempi Johnny Winter -sävellys "My Soul" hänen taannoisen Suomen-vierailunsa kunniaksi. Lisäksi lainattiin Johnny Guitar Watsonia ja Muddy Watersia. Jälkimmäisen "Walking Through The Park" -riffi sai yleisönkin hieman innostumaan. Setin lopulla esitetty "Got My Mojo Working" sai yleisöstä osan vastaamaan jopa vuoropuheluun. Keikan jälkeen kaverukset kertoivat The Clay Bay Wolvesin kakkoslevytyksen olevan viittä vaille valmis. Sen mukaan on suunniteltu myös DVD-julkaisua. Julkaisu putkahtanee ulos vielä tänä kesänä. Italia-Suomi -yhteistyö Perjantai-illan viimeisenä esiintyjänä Taikapadan lavalle istahtivat Pierluigi Petricca ja Marco Tinari. Runsas vuosi sitten Savonsolmu Winter Blues Partyssa vieraillut akustinen kitaristiparivaljakko tunnetaan nimellä PapaLeg Acoustic Duo. Heidän settinsä vei paikalle saapuneen yleisön suoraan Delta Bluesin syövereihin Robert Johnsonin "I'll Belive I'll Dust My Broomin" myötä. Aloitusta seurasi Son Housen "Death Letter" sekä Big Bill Broonzyn "Back Water Blues". Petriccan ja Tinarin setin aikana lavalla nähtiin myös illan ensimmäiset vierailijat: Blueswire-yhtyeestä tuttu huuliharpisti-laulaja Jari Lehtomäki sekä Pan Salmenhaara. Jamihenkisen Italia-Suomi -kohtaamisen myötä tuli todistettua, että Mississippin delta-blues -henki oli vihdoin saapunut Koillis-Savon perukoille. Hieman vaille yhtä yöllä kaikuivat viimeiset sävelet ja oli aika painua pehkuihin valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin. Taitava Piedmont-mies Pan Salmenhaara veti myös oman settinsä perjantain klubilla. Lisäksi stagella kävi savolaisittain blues-rockia vääntävä yhtye Bendix. Pääkonsertti lauantaina Vierasvenesatamassa Ennen lauantain päätapahtumaa iskuryhmämme käynnisteli koleaa päivää hotelli Kaavinlinnassa saunomisen merkeissä. Vaikka Vierasvenesatama on keskustasta vain kävelymatkan päässä, päätimme kuitenkin sään epävakaisuuden myötä suunnata asuntoautomme tueksi ja turvaksi konserttialueelle. Kaavi Bluesin pääkonsertti Vierasvenesatamassa oli jo hyvän matkaa käynnissä, kun parkkeerasimme tukikohtaamme kolmen jälkeen iltapäivällä alueelle. Pääkonsertin avaaja PapaLeg Acoustic Duo tulkitsi Huddie Ledbetterin "C.C. Rideria" ja jatkoi Robert Johnsonin "Love In Vainilla". Ohjelmistossa kuultiin myös Claptonin Unplugged-session myötä erityisen tutuksi tullut Jesse Fuller -standardi "San Francisco Bay Blues". Sää konserttialueella oli pilvinen ja taivaasta tihkutti vähäisiä sadepisaroita, mutta paikalle konsertin aloitukseen oli saapunut 'ihailtava' parikymmenpäinen yleisö. Kuuma pyttipannu ja grillimakkarat tekivät kauppansa, ja uskaliaimmat siemailivat jo olutta asianmukaisesti aidatulla tarjoilualueella. Pieluigi Petriccan resonaattorikitara sekä Marco Tinarin akustinen kitara soivat ilmeikkäästi lavalla koleudesta huolimatta. Kaksikko vietti konserttialueella aikaa settinsä jälkeen lämpimiin hupullisiin takkeihin pukeutuneena ja muista esiintyjistä nauttien. Konsertin spiikkerin tehtäviä hoitanut stand-up koomikko Toni Jyvälä hauskuutti bluesväkeä bändien vaihtumisen aikana ja yritti omalta osaltaan saada yleisön pysymään lämpimänä. Mississippi-Louisiana-New Orleans Italian kaksikkoa seurasi jyväskyläläinen Swamp Boogie. Kolmikon - harpisti-laulaja Hessu Heinonen, kitaristi Jaska Prepula sekä rumpali Make Lajunen - myötä siirryttiin ohjelmistossa rämebluesin syövereihin, Louisianan swamp bluesia, Mississippin sähköistettyä boogieta ja hieman New Orleans -rytmejäkin yhdistellen. Hessu Heinosen partakonemikrofonin aavemaista soundia hyödyntänyt harputtelu sekä laulanta yhdistettynä Jaska Prepulan tyylillisesti esikuviin vahvasti nojaavaan boogie-kitarointiin ja Make Lajusen ilmeikkääseen, pelkistetyn hypnoottiseen rytmiin sai yleisön jo hieman tanssahtelemaankin lavan edessä. Swamp Boogien ohjelmistossa kuultiin muun muassa Slim Harpon sävellys, "King Bee", josta Muddy Waters on tehnyt tunnetuimman version, Howlin' Wolfin "Fourty-Four" ja "How Many More Years" sekä J.B. Hutton "Combination Boogie". Viimeksi mainitussa pelkistettyä rumpusettiä värikkäästi soittanut Lajunen otti pesulaudan ja marakassit kompin tueksi. Swamp Boogien juke joint -meininki sai yleisöön liikettä. Heinonen kommentoi: "Yleisöstä kyseltiin ennakkoon, tuleeko koko setin ajan synkkää ja junnaavaa tavaraa. Mukaan on siis mahdutettava ainakin yksi hitaampi hautajaislaulu!" Todellista pappablues-sarjaa edustava ja Jyväskylä Blues Live! -tapahtumaa luotsaava Hessu Heinonen kertoi keikan yhteydessä olevansa jo kuudetta päivää virallisesti eläkkeellä tehtyään lähes 40-vuotisen uran maamme postilaitoksen palveluksessa. Swamp Boogien tunnin mittaisen setin viimeisenä kappaleena kuultiin Blues Live! -tapahtuman 25-vuotisjuhlalevyltäkin löytyvä "Cut You Loose". Tuossa vaiheessa kello oli vierähtänyt parikymmentä minuuttia yli viiden. Kuopion Isot Pahat Nallekarhut Swamp Boogie jälkeen lavalle alkoi astella miehistöä hieman aikaisempaa enemmän, sillä vuorossa oli konsertin isoin orkesteri, kuopiolainen Big Bad Bears. Jari Tolvasen luotsaamat Isot Pahat Nallekarhut aloittivat settinsä big band -numerolla "Marching Blues". Vanhojen tuttujen BBB-numeroiden lisäksi mukana oli myös suurelle yleisölle tutummat "Cajun Moon" sekä "Too Many Cooks". Ohjelmistossa oli myös mukana äskettäin julkaistun Jari Tolvanen Blues Bears -levyn "Here I Am" kappaleita. Vuodesta 1986 lähtien kasassa ollut BBB ja 15 vuotta sitten puhallinsektiolla laajennetun kokoonpanon laulutehtäviä hoitelee tänä päivänä Tolvasen kanssa vuorotellen Matti Jortikka. Nallekarhujen setin aikana saivat sinisävelet yläkerran herrankin olemaan armollinen. Aurinko ehti näyttäytyä pilvien raosta muistuttaen olemassa olostaan. Big Bad Bearsin tavaramerkkeihin kiinteästi kuuluva Tolvasen puoliakustinen Gibson ES -kitara soi rantalavalla tyylilleen uskollisesti. Myös trumpetisti ja basisti pääsivät näyttämään soolotaitojaan muutamaan otteeseen setin aikana. Ahlqvist-Kulluvaara -duo BBB:n setin jälkeen oli ohjelmassa vuorossa Pepe Ahlqvist, joka oli matkassa tällä kertaa nuoresta iästään huolimatta monessa mukana olleen kitaristi Jonne "Boy Bonner" Kulluvaaran kanssa. Viimeksi mainitulla oli mukanaan tuliaisina uunituoreet T Leino Bandin ja Jaakko Heinonen Bandin levytykset, joiden tuotannosta hän vastaa. Ahlqvistin ja Kulluvaaran akustinen setti käynnistyi SF Bluesin ensilevyltä löytyvällä "Neighborhood Kid" -kappaleella, joka on ollut jo jonkin aikaa Pepen akustisten keikkojen ohjelmistossa. Sävellyksen shuffle-tyylinen poljento kuljettaa kappaletta, ja kaksikon kitaravuoropuhelu on valmis alkamaan. Seuraavaksi oli vuorossa balladinomainen "Comin' Home", jota seurasi rock-swing -tyylinen, paljon soolotilaa Kulluvaaralle antava Albert King -laina "Let's Have A Natural Ball", jonka lopussa vielä heittäydyttiin tahtia kiihdyttäen "Rock This Housen" puolelle. Räväkän esityksen jälkeen Ahlqvist kyseli yleisöltä: "Tarkenetteks te siellä?" Näin hän todisteli, että muusikot kyllä laittavat parastaan lavalla, jos lämpimikseen haluaa musiikin mukana hieman liikahdella. Swing-meiningeistä siirryttiin takaisin SF Bluesin tuotantoon. Vuorossa oli suomenkielinen Ahlqvist-Nuorva -yhteistyö "Soitan Sen Pois". Omalla persoonallisella tavalla tuosta funk-tyylisestä teoksesta on kasvanut takuuvarma lisä Ahlqvistin soolo- ja duo-keikkoihin. Kotimaista osastoa seurasi useaan kertaan lainattu "Don't You Lie To Me", jonka jälkeen kuultiin jazz-blues -tyylinen, "Ain't Nobody's Business" -teemaa hyödyntänyt tunnelmapala. Siinä sekä Ahlqvistin että Kulluvaaran pitkänlinjan blues-osaaminen huokui sielukkuutta. Kappaleen lopuksi maestro kuittasikin yleisölle. "This is what they call blues!". Ahlqvistin ja Kulluvaaran setin lopetti kaksi H.A.R.P.-yhtyeen aikaista raitaa: "Eeny Meeny Miny Mo" ja suuren yleisön kestosuosikki "Back To The River". Jälkimmäisen alkutahtien aikana Kulluvaara sai vielä yleisöltä asiaankuuluvat ja raikuvat aplodit Pepen esiteltyä hänet. Pääesiintyjä Jimmie Lawson Vierasvenesataman konsertti oli päätöstä vaille valmis. Pääesiintyjänä lavalle kiipesi akustisen pystybassonsa kanssa Jimmie Lawson. Viime vuoden lopulla ensimmäisen akustista folk-bluesia sisältäneen oman soololevynsä "The Real Deal" julkaissut Lawson tunnetaan Eddie Boydin (1914 - 94) ohella yhtenä merkittävimmistä Suomessa työskennelleistä afroamerikkalaisista muusikoista. Suomeen 80-luvun lopulla asettuneen Lawsonin lisäksi Kaavin lavalle kapusivat Jonne Kuuluvaara sekä levylläkin rumpalina toiminut Jarkko Lepistö. Lawson käynnisti settinsä tiukasti boogie-hengessä, jota Kulluvaaran kitarariffi kuljetti rytmikkäästi eteenpäin. John Lee Hookerin tuotantoon nojaavaa aloitusta seurasi soololevyltä löytyvä, nimensä mukainen kunnianosoitus "Bo Diddley". B.B. Kingiä lainattiin biiseillä "Everyday I Have The Blues" ja "Rock Me Baby". Varsinkin jälkimmäisessä Kulluvaaran kitara-aloitus sai mieliin edesmenneen Albert Järvisen Royals -aikoina tekemän legendaarisen version. Jimmie Lawson on varsinainen bluesin show-mies henkeen ja vereen. Hän hyödyntää kykyjään aina täysillä. Niin tälläkin kertaa, vaikka paikalla ollut yleisö oli kuihtunut muutamaan kymmeneen ihmiseen. Lawsonin setti rakentui taitavasti oman tuotannon lisäksi suurelle yleisölle tutuista takuuvarmoista kestosuosikeista. Lainoja saatiin nauttia niin bluesin kuin rockinkin puolelta. Mukaan mahtuivat "I Got My Mojo Working", "Rip It Up" sekä "Hoochie Coochie Man". Toiseksi mainittua pidennettiin "Johnny B. Goode"- ja "Good Golly Miss Molly" -rinnastuksin. Kulluvaara pääsi näyttämään rock-kitarointiaan laajemmaltikin. "Hoochie Coochie Maniin" taas sisällytettiin "I'm A Man" -pala. Melkoinen musiikkimaraton alkoi olla lopuillaan. Alueen kalusteita alettiin jo pikku hiljaa purkaa viimeisen kappaleen aikana. Kun kello oli vierähtänyt hieman iltayhdeksän paremmalle puolelle oli aika alkaa suunnitella siirtymistä keskustaan odottelemaan päätösjamien alkamista. Päätösjamit ja jatkot Tapahtuman tekniikasta vastannut Bendix-yhtyeen miehistö oli saanut laitteet viritetyiksi, ja Ravintola Kaavinlinnan yläkerran ravintolasalin jamit alkoivat pikkuhiljaa käynnistyä puoli yhdentoista aikaan. Myös Kaavi Bluesin isännän Ville Haatasen oli päivän päätteeksi aika istahtaa huokaisemaan helpotuksesta ja nauttimaan ansaittu kylmä juoma. Jamit käynnisti itseoikeutetusti Kaavi Bluesin todellinen työmyyrä PapaLeg Acoustic Duo. Heidän mukaansa lyöttäytyi Bendix-yhtyeen jäseniä. Muutaman väsyneen oloisen jamibiisin jälkeen oli edessä vuoron vaihto. Käytävällä jo hetken vuoroaan odottaneet Lawson, Kulluvaara ja Ahlqvist marssivat reippaina jatkamaan. Heidän lisäkseen lavalla olivat Bendix-basisti Juha Mylläri ja rumpali Lepistö. Ilmoille ponkaistiin perinteinen "Sweet Home Chicago", tuo kaikkien jamien takuuvarma yleisösuosikki. Pitkien sooloiluiden jälkeen seurasi "Rock Me Baby" ja muutama muu takuuvarma balladi-blues. Jamien aikana artistit nauttivat silmin nähden soittamisesta. Varsinkin Ahlqvist intoutui Jonne Kulluvaaran lisäksi värikkäisiin ja sielukkaisiin blues-sooloiluihin. Jälleen kerran tuli todistettua, että kotimaamme blues-osaaminen on erittäin korkealla tasolla. Jamimiehistöä vaihdettiin myös lennossa. Kulluvaara antoi tilaa kitaristi Jari Tolvaselle, jonka lisäksi lavalla nähtiin myös harpisti Jari Lehtomäki. Pitkän illan päätteeksi tunnelman kruunasi PapaLeg Acoustic Duon nouseminen vielä kerran festivaalin viimeisenä esiintyjänä lavalle. Parivaljakko jaksoi vielä muutaman delta-bluesin verran nostattaa yleisön tunnelmaa. Sitten oli aika päättää Kaavi Blues virallisesti tältä vuodelta. AUVO LAAKSONEN, teksti ja kuvat Kuvagalleria Kirjoittaja kiittää Kaavi Blues ry:n puheenjohtajaa Ville Haatasta tapahtuman järjestelyistä, Kaavinlinnan henkilökuntaa sekä Bendix-yhtyettä tapahtuman äänitekniikasta. Artikkelien etusivulle |
| Jimmie Lawson, Jonne Kulluvaara ja Jarkko Lepistö |