 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Muhevia säveliä: The Kool Kats, Sleepwellers 11.6.2009 Kaksi porvoolaista rytmiorkesteria esiintyi kotikaupunkinsa Seurahovissa. The Kool Kats soitti melkoisen rock- ja blues-läpileikkauksen, ja Sleepwellers esitteli napakkaa rock & roll -työskentelyään. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Lopussa bändin meininkiä latisti yleisön verkkainen poistuminen paikalta kellon käydessä pitkälti lauantaiaamua. Bändin kaksi levyä ja lukematon määrä hienoja covereita esikuvilta riittävät mainiosti kahteen settiin. Hyviä biisejä jää vielä varastoonkin. Keikkoja pitäisi tehdä tasaiseen tahtiin jotta tatsi pysyisi riittävän napakkana. Nytkin mentiin ilman sen suurempia pysähdyksiä biisistä toiseen, mutta jo minuutin viritystauko tai soundien säätö romauttaa aikaansaadun meiningin totaalisesti. Kun tällaiset pikkuseikat saadaan ojennukseen, ei Sleepwellersiä pysäytä enää mikään! KAKE KIIRIKKI, teksti ja kuvat Sleepwellers, The Kool Kats. Porvoo, Ravintola Seurahovi 22.5.2009 Sleepwellers: Pasi Siltakorpi (kitara, laulu), Markku Räty (kitara), Ari Siltakorpi (basso, laulu) Thomas Törnroos (rummut) The Kool Kats: Tom Texas (laulu, akustinen kitara), Kimi Engström (kitara, laulu), Mort Jonsson (basso, laulu), Rob Nylon (rummut), David McAree (haitari, laulu) Linkit: Sleepwellers kotisivu ja MySpace, The Kool Kats, Seurahovi Artikkelien etusivulle |
| Kimi Engström, Tom Texas, David McAree (The Kool Kats) |
| Tihkusateinen perjantai ei saanut suuria massoja liikkeelle, vaikka kaksi hyvätasoista porvoolaista rockbändiä esiintyi kotikentällään Ravintola Seurahovissa. Vajaa sata henkeä saapui kuitenkin paikalle nauttimaan rock 'n rollin, zydecon ja bluesin muhevista sävelistä. Kumpikin bändi heitti peräti kaksi settiä. Illan aloittanut The Kool Kats oli allekirjoittaneelle tuntematon tapaus ennen keikkaa. Parisen vuotta kasassa ollut bändi pitää sisällään kokeneita muusikoita. Kitaristi Kimi Engström on soittanut aikoinaan muun muassa Ronski Gangissä. Bändi aloitti mukavasti rullaavalla instrumentaalilla, jossa pääosissa olivat skottisyntyisen David McAreen haitari ja Kimi Engströmin kitara. Soundit olivat alussa hieman epätasapainossa, sillä soolokitara kuului vaimeasti ja haitarin korkeimmat äänet kaatoivat korvan aistivia värekarvoja kuin metsää. Kappaleiden välissä ääntä pistettiin parempaan ruotuun. Meno parani sen myötä. Laulaja Tom Texas osoittautui hyvin englantia ääntäväksi laulajaksi, ja akustisella kitaralla hoideltu komppaus sopi hyvin The Kool Katsien soundiin. Bändi yhdistelee maukkaalla tavalla zydecon ja 'rytmänbluusin' parhaimmat ominaisuudet samaan soppaan - irkkumeininkiä unohtamatta. Robert Johnsonista Billy Ray Cyrusiin Biisitarjonta oli hyvällä maulla kasattu, eli jokaiselle jotakin. Varsinaista rokkiosastoa setissä edustivat kappaleet "Get Out Of My House", "Old Time Rock 'n Roll" (Bob Seger), "Sweet Little Rock 'n Roller (Chuck Berry), "I'm Ready" (Fats Domino) ja viimeisenä encorena tullut vauhtipala "The House Is Rocking" (SRV). Bluesin tunnelmaan päästiin bändin omassa perusbluesissa "Boogie Child". Muita hyviä sinisäveliä olivat "32-20 Blues" (Robert Johnson) ja "I Can't Call Her Sugar" (Muddy Waters). Cajunia, zydecoa ja muita bändille hyvin istuvia musiikkilaatuja edustivat biisit "Cajun Moon" (J.J. Cale), hillitön menopala "Miss You Miss Belinda" (The Refreshments). Viimeksi mainittua voisi kutsua vaikka "Jambalayan" versio kakkoseksi. "Achy Breaky Heart" (Billy Ray Cyrus), "Call Me The Breeze / Cocaine" (J.J. Cale) ja Lynyrd Skynyrdin "Swamp Music" pitivät huolen, ettei tanssijoilla liike päässyt hiipumaan. Yllättävin biisi oli Alice Cooperin slovari "Only Woman Bleed", jonka allekirjoittanut taisi kuulla nyt vasta ensi kertaa. Kaunis biisi kieltämättä. The Kool Katsin rento ja reipas esitys upposi hyvin yleisöön. Toivottavasti tätä mukaansa tempaavaa meininkiä kuullaan monilla tulevilla keikoilla. Bändin kotisivulta voi tsekata esimerkiksi muutamat ääninäytteet ja keikkatarjonnan. |
 |
| Sleepwellers liikutti vaativaa yleisöä Pykälää tanakampaa rokettirollia räväytti ilmoille Sleepwellers. Bändin tuoreen levyn "Mother Or A Dodo?" kappaleet olivat hyvin edustettuna ensimmäisen setin aikana. Pasi Siltakorven kynäilemät uudet rallit kuultiin setissä aina muutaman biisin nipuissa. Hyvin tuntuivat nekin yleisöön menevän. Bändin esikuvien, Dr. Feelgoodin ja The Piratesin, kappaleita saatiin myös tuhti annos. Tohtori Hyväolon tunnetuksi tekemiä hittejä rouhaistiin kuuluville useita. "I'm A Hog For You Baby", "Down At The Doctors", "Sneakin' Suspicion", "Route 66", "She Does It Right" ja "Roxette" ovat peruskauraa tälle bändille. The Piratesin sirkkelimeininkiä edustivat biisit "Honey Hush" ja viimeisenä encorena tullut autoilutarina "Don't Munchen It". Oli kiva huomata, että uusimman levyn kappaleet toimivat myös livenä hyvin. Nimikappaleen lisäksi "B77", "Emptier Than Emptiness" ja mainio lattarimainen jorailubiisi "No Panic In Paradise" tuntuivat liikuttavan vaativaa yleisöä, joten bändi voi olla tyytyväinen keikkaansa. |
| Pasi Siltakorpi, Sleepwellers |