 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2007 Blues-Finland.com |
| Blues & Roots raikui Lahdessa 1.10.2007 Kaikki kuusi esiintyjää pitivät kutinsa lauantaina pääkonsertissa. Kahden kerroksen välillä laukannut sankka yleisö sai tutustua sekä kokeneisiin että vasta parhaita vuosiaan lähestyviin artisteihin. Lahti Blues & Roots –päätapahtuma tarjosi tänäkin syksynä bluesin nälkäisille mahdollisuuden tutustua monipuolisesti kotimaiseen alan osaamiseen. Yleisö vastasi huutoon ja saapui paikalle runsaslukuisena. Menoa riitti kuuden aktin verran lahtelaisen keskustahotellin kahdessa kerroksessa. Naiset ensin. Alakerrassa oli tarjolla harvinaista herkkua, sillä esiintyjälistaan kuului harvakseltaan keikkaileva, jamgrassiksi musiikkiaan kuvaileva Cat Lee & Co. Viime vuonna ensimmäisen albuminsa "Moon Follows" julkaissut bändi aloitti settinsä triona ja Stefanos Hirvosen Django-tyylisellä kitarashow'lla "Stefanology". Yhtyeen solisti Miss Cat Lee, tuo suomalaisen musiikin Betty Boop, liittyi hauskanpitoon tuota pikaa. Albumilta tutut originaalikappaleet kuten "Fat Catfish Blues" ja "Little Miss Monster" toimivat erinomaisesti livenä. Sekaan mahtui myös lainabiisejä, esimerkiksi Robert Johnsonia. Pan Salmenhaaran sävellys "Blues for a Friend" oli puolestaan koko Blues & Roots -illan parhaita tunnelmapaloja. Cat Lee & Companyn esiintymisessä oli kosolti intoa ja kekseliäisyyttä. Parhaista koreografioista vastasi Honey Aaltonen virvelinsä ääressä; miehen pettämätön ajoituskaan ei kärsinyt villeistä elkeistä. Erja Lyytisellä bändeineen on riittänyt vientiä viimeiset pari vuotta. Ruf Records –artisti on kotimaan lisäksi vaikuttanut ahkerasti Euroopassa ja Blues Caravan –vuoden myötä Pohjois-Amerikassakin. Yleisön innostuminen Lahdessa osoitti, että Lyytinen ryhmineen pystyy kehittymään tärkeäksi kotimaiseksi esikuvaksi, jonka myötä myös nuorempi väki ja naispuoliset kuuntelijat saadaan kiinnostumaan bluesista. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Pepe Ahlqvist |
| Olli Ontronen (Bluesology) |
 |
| Lyytis-setin sisältö ei ole juurikaan muuttunut. Toisaalta keikkatyöskentely kehittyy jatkuvasti. Esiintymisessä on särmää yhä enemmän, jopa ripaus aggressiivisuutta. Esimerkiksi popahtavat "Change of Season" ja "Maybe I Gotta Make Some Music" ovat pysyneet ohjelmistossa jo useita vuosia. Mississipissä äänitetyn "Dreamland Blues" –levyn biisin "Why a Woman Plays the Blues" soisi toisaalta olevan vielä nykyistäkin selvempi profiilikappale. Se on paitsi soinniltaan myös sanomaltaan tärkeä sävelteos. Davide Floreno (kitara, taustalaulu), Iiro Kautto (basso) ja Rami Eskelinen (rummut) koostavat pistämättömän trion, jonka perustalle Erjan on hyvä rakentaa. |
| Erja Lyytinen |
| Klikkaamalla kuvaa saat täysikokoisen version |
| Pohjanmaalta ponnistava Bluesology taas ei keikkaile erityisen aktiivisesti, vaan sen konsertit keskittyvät festivaaleille ja muihin laajempiin tapahtumiin. Ei sillä, etteikö rahkeita olisi: yhtyeen soittaminen on laadukasta ja hallittua. Puhaltimin kuorrutettu länsirannikon sointi vieläpä nojaa etupäässä omiin biiseihin. Tämä ei sulje covereita pois, kuten esimerkiksi Lahdessa kuultu, improvisaatiolle tilaa antava "Mellow Down Easy" –klassikko todisti. Bluesologyn laulaja-harpisti Olli Ontronen kertoi, että bändin esikuvat löytyvät harppuvetoisesta bluesista. "Muutama vuosi sitten Mark Hummelin livenä nähtyäni ajattelin, että tästä ei voi enää blues mennä paremmaksi. Rod Piazza & The Mighty Flyersin kokeminen Rauma Bluesissa kesällä 2005 sai minut kuitenkin toisiin aatoksiin." Levytyssuunnitelmia Bluesologylla ei juuri nyt ole, vaikka yksi 'hittibiisi' tekisikin yhtyeelle hyvää. Lahti Blues & Rootsin suojelija on Pepe Ahlqvist, joka avasi tämänvuotisenkin tapahtuman. Viime vuonna avaus tapahtui R&B-bändin voimin. Lauantaina Pepe kuitenkin heitti akustisen soolosetin, kutsuen sitä Rolling Tumbleweed –levyyn viitaten "small timer show'ksi". Pikkutekijästä tuskin on kyse, jos on heittää setin päätteeksi "Back to the Riverin" kaltainen kappale. Biisi on yksi harvoista suomibluesin tosiklassikoista. Pepen osuudessa vieraili hetken myös Olli Ontronen harpussa. |
 |
| Jaakko Heinonen Band esiintyi vihdoin kotikaupungissaan. Legendaarisesta Chicago Overcoat –bändistä tuttu Jaska (kuvassa oikealla) kitaroi upean kiireettömästi ja tunteella, tuoden mieleen esimerkiksi Albert Kingin. Jonne Kulluvaara (vasemmalla) taas osoitti kuuluvansa maamme kakkoskitaristien eliittiin. Masa Orpanan pari vuotta sitten kokoama bändi Honky Tonk Men joutui hieman epäkiitollisestikin päättämään koko pitkän illan. Kun yhtyeessä on kaksi musiikkiinsa antaumuksellisesti suhtautuvaa biisintekijää (toinen on Ismo Haavisto), on Masan lupailemaa Honky Tonk Men -pitkäsoittoa ilo odottaa. |
| Pääkonsertin lisäksi Blues & Rootsissa oli tarjolla kolme klubi-iltaa. The Mappets ja The Yodel Boys heittivät ilmaiskeikat. Perjantain jameissa kuultiin Swamp Boogieta, Elke Q Blue Moonia ja jamikokoonpanoja. Kaikkiaan Lahden Rytmin Ystävät Ry oli järjestänyt tapahtuman isommitta moitteitta. TEKSTI: PASI TUOMINEN KUVAT: JARMO MONTONEN |