Blues-Finland.com - Lena & The Slide Brothers: The Road

LEVYARVIO

7.6.2016
Ne pahamaineiset
slide-veljekset
"The Road" todistaa Lena & The Slide
Brothersin matkan kulkevan tukevasti
kurssissa. Uudistunut kokoonpano vain lisää
albumin mielenkiintoisuutta.

Lena & The Slide Brothersin kappaleissa
matkanteolla ja menopeleillä on ollut
huomattava rooli koko kolmen albumin
mittaisella elinkaarella. Onkin melkein ironista,
että keväällä ilmestynyt kolmoslevy "The
Road" kuljettaa selkeintä matkateemaa ja
sijoittuu bändihistorian toistaiseksi
suurimpaan tienristeykseen.

Kuten taannoisesta haastattelustakin kävi selväksi, toisen kitaristin vaihtuminen
Ville "Lefty" Leppäsestä Ykä Putkiseen ei nostattanut suuria lööppiaiheita.
Leppänen ehti tosin osallistua myös "The Road" -levyn sessioihin; Lefty soittaa
kuudella kappaleella, Ykä neljällä.

Asetelma muistuttaa huvittavalla tavalla The Byrdsin lähes 50 vuoden takaista
transformaatiota. David Crosby jätti bändin kesken uuden levyn äänitysten,
ehtien kuitenkin antaa sille panoksensa. Vaikka henkilökemiallista dramatiikkaa
oli huomattavasti enemmän kuin Lena & The Slide Brothersin tapauksessa,
tuloksena oli yksi yhtyeen parhaista levyistä. Ja jotta samankaltaisuus ei jäisi
siihen, veljesteemaakin oli havaittavissa. Levy sai nimekseen "The Notorius Byrd
Brothers".

Vuoden 1968 albumi räjäytti The Byrdsin folk-rock-soundin progressiivisiin
sfääreihin. Lena & The Slide Brothersin "The Road" eroaa sekin aiemmista
tuotoksista. Bluespoljentoa on selvästi enemmän kuin edeltäjillä (Turn It On
[2010], Shine Your Light [2013]). Varsinaiseksi bluesbändiksi nelikkoa on silti
turha leimata. Monipuolinen roots-näkemys on yhtyeen ehdoton valtti.

Laulaja-basisti Lena Lindroos, kitaristi Matti Kettunen ja rumpali Juha Litmanen
ovat soittaneet bändissä koko kuusivuotisen taipaleen ajan. Kettunen sävelsi
uuden levyn kaikki kymmenen kappaletta. Sanoitukset ovat Lindroos-Kettunen
-käsialaa.

Putkinen, Lindroos ja Kettunen Lahden Grand Blues Festivalilla

Avausbiisi "The Road You're on" tuli yleisölle tutuksi hyvissä ajoin, koska se
julkaistiin videona jo maaliskuussa. Vakaan kiireettömästi etenevä kappale
asettaa kurssin koko levylle: omaan tiehen on uskottava, vaikka välillä tulisi
pieniä harha-askelia. Kettusen ja Leppäsen duelli lyö nyt jo tutun Slide Brothers
-laatuleiman.

Intensiivisen hiippailevaa tunnelmaa on myös "Elevator Man" -raidalla, jolle
Kettusen oikeanpuoleisessa kanavassa kuultava pehmeä kitarasoundi antaa
luonnetta. Vaikka Lena henkäilee nappuloiden painelusta ja kyyditsemisestä,
tuskin kenellekään jää syntymättä assosiaatiota, ettei tässä nyt pelkästään
hissimatkoista tarinoida.

Vetävästi kulkeva "Rolleen" ja hituri "High Maintenance Man" ottavat levyllä
selkeimmät bluesvastuut.

Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Wentus Fest Blues & Rock Saariblues S avonsolmu Beach & Blues Ruukki Roots

"No Man's Land" vie popahtavaan maisemaan. Nyt kertoja varoittelee tunteilla
leikittelystä ja sen vakavista seurauksista. Biisille on kehitelty ponnekas, miltei
euroviisumainen lopetus (ehkä kieli poskessa, soittihan Lena & The Slide Brothers
keväällä European Blues Challenge -kisassa).

"Cool Little Girl" vaihtaa rehvakkaasti rock and roll -vaihteelle. Juuri tämän
kaltaisilla biiseillä Ykä Putkisen värvääminen nousee arvoonsa. Putkinenhan on
ansioitunut rock and rollin ja rockabillyn saralla muun muassa bändeissä Teddy &
The Tigers ja Pekka Helin Hipsters. Biisin herkkuihin kuuluvat myös Litmasen
oivalliset rumpuaksentit. "Milk Train Blues" jatkaa kirkasta ilmaisua hauskoine
tahtilajimuutoksineen ja loppukiihdytyksineen.

Country-henkeä ei puutu tältäkään kiekolta. Päätösraitaa "Now I'm Gone" voi
kutsua country-henkiseksi bluesreippailuksi tai päinvastoin. "Georgia Lee" nostaa
taas raideliikenneteemaa esiin. Jos "Silver Moon" -kappaleen lokeroi vaikka
Bakersfieldin countryyn, tuskin Merle Haggard pyörii haudassaan.

Lena & The Slide Brothersista löytyy niin paljon ominaisuuksia ja yksityiskohtia,
että heikompaa hirvittää. Erinomainen ja uskottavasti englantia lausuva laulaja,
kitarat slidellä ja ilman, stemmalaulu, kiintoisa rumpalintyö, ammattimainen
tuotanto… näistä todellakin piisaa mielenkiintoa varsinkin intensiivikuunteluun. Ja
kaiken lisäksi bändi on osoittanut olevansa maamme kuunneltavimpia ja
katseltavimpia konserttiareenoilla.

Kääntöpuoli on tietenkin se, että monet hyveet menevät viihde- ja
bilekuuntelijalta ohi. Tämä ei ole välttämättä keskivertokuluttajan bändi.

Kuusikielisen ystävät seuraavat luonnollisesti kitarakaksikon työskentelyä. Välillä
käydään duellia, välillä vuoropuhelua call-and-response -hengessä. Maukasta on
myös tarkkailla, millaisia kappaletta edistäviä juttuja slide-kitaralla voi tehdä
esimerkiksi toisen kitaristin soittaessa sooloa. Vaikka bändin nimi on Slide
Brothers, olisi lapsellista kylvää slide-kitaraa joka biisiin. Siihen tämä joukko ei
lankea.

Lena Lindroosin laulajantyö on yhtyeelle oikeastaan yhtä keskeinen ominaispiirre
kuin liukukitaratkin. Pieni nasaalisuus ja korkeimpien äänien tietty tiukkuus
jakanevat mielipiteitä, mutta joka tapauksessa ne tuovat sointiin
persoonallisuutta.

"The Road" kuvastaa Lena & The Slide Brothersin kulkua osuvasti. Musiikillinen
Cadillac on vakaasti omalla kaistalla, eikä käännöksiä oteta herkästi ainakaan
helpoimpaan suuntaan. Piipahdukset tutkimattomille sivuteille ovat sen sijaan
välttämättömiä. Niiden jälkeen paluu kurssiin tekee jälleen eri tavalla kutaa.

Vaikka Lefty Leppänen on mitä parhain kitaristi, häntä on turha kaipailla. Uuden
levyn kansikuvissa hän loistaa poissaolollaan, mutta ei hänen kohdalleen ole
sentään hevosenpäätä laitettu niin kuin The Byrds aikoinaan Crosbya muisti…

PASI TUOMINEN

Lena & The Slide Brothers: The Road
Lena & The Slide Brothers / Retrou Art, 2016

Lena Lindroos (laulu, basso), Matti Kettunen (kitara, taustalaulu, perkussiot), Ykä
Putkinen (kitara, taustalaulu), Juha Litmanen (rummut, perkussiot)

Ville Leppänen (kitara, taustalaulu)

Tuottaja: Matti Kettunen

Linkki: bändin verkkosivut

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA