LEVYARVIO
|
| |
|
|
| |
14.12.2016
Pieni mies, mutta silti
hirmu suuri
"The Big Sound of Lil' Ed and The Blues
Imperials" soveltaa tuoretta Chicagon
bluesia vanhojen reseptien pohjalta.
Rullaavuus, ilmeikkyys ja huumori nousevat
pintaan, kuten Edin joukoilla aina.
Lil' Ed Williams on siinä määrin vähäinen
varreltaan, että hänen lempinimensä on
vähintäänkin kuvaava. Yhtä lailla hänen
kohtsillään kolmekymppisiä juhlivaa
kokoonpanoaan kuvaa varsin hyvin levyn
otsikko "The Big Sound of Lil' Ed and the
Blues Imperials". Pienen ja pippuroidun
nokkamiehen johtama kvartetti soi nimittäin
|
|
rehvakkaan muhevasti. Nysvääminen ja muniinpuhaltelu ei kuulu näiden
heppujen bluesiin.
Lil' Edin uran alkupuolelta kerrotaan tarinaa, jonka mukaan Alligator Recordsin
pomo Bruce Iglauer halusi bändiltä pari piisiä kokoelmalevylle. Varattiin siis
studioaikaa. Ensi kertaa äänityshommiin päässeet bluesikot innostuivat
rykäisemään samalta seisomalta enemmänkin materiaalia purkkiin. Ensimmäisen
kymmenen kappaleen jälkeen tehtiin Alligatorin kanssa sopimus pitkäsoitosta.
Kolmen tunnin session tuotoksena oli kaikkiaan kolmisenkymmentä nauhoitettua
laulua.
Tuoreinta levyä ei välttämättä ole ihan noin vauhdikkaasti taltioitu, mutta eipä
sekään kuulosta studiossa viilatulta ja ProToolsin varassa nysvätyltä. Edin
slidepainotteisessa kitaroinnissa soivat tärkeimpinä vaikuttajina edelleen suuret
mestarit J.B. Hutto ja Hound Dog Taylor. Näistä ensin mainittu oli Edin setä,
jonka merkitystä hän muistaa aina korostaa. Fiilis edellä menneiden esikuvien
hengessä isoin ottein tarjoiltu ilmeikäs soitto kiilaakin sankaritekojen edelle.
Eläväinen kitara vuorottelee laulua kommentoiden, myötäillen ja kyseenalaistaen.
Paikoittain se kinaa ja nauraakin.
Kakkoskitaristi Michael Garrett pistäytyy parissa kappaleessa sooloilemassa
osaavin ottein. Muutoin hän punoo rullaavaa taustaa Edin velipuolen, basisti
James ”Pookie” Youngin ja rumpali Kelly Littletonin kanssa. Levyllä soi
nimenomaan kokonainen bändi. Yhdessä musisoidut kolme vuosikymmentä ovat
hioneet turhat töyssyt pois yhteissoitosta, mutta jättäneet onneksi
lopputuloksen sopivan rosoiseksi ja rapeaksi. Kokonaisuus toimii, ja otteet ovat
livemäisen rennot. Monin paikoin sointia täydentää pianolla ja uruilla Sumito
Ariyoshi.
|
|
|
Lil' Ed Helsingissä 2015. Lue konserttiraportti
|
Levyn materiaali on pääosin Edin joko yksin tai vaimonsa Pam Williamsin kanssa
kirjoittamaa. Niiden lisänä kuullaan ainoastaan pari lainaa Hutto-sedältä.
Chicagolaista bluesperinnettä ei tälläkään kertaa ole lähdetty asiakseen
uudistamaan. Miksi pitäisi? Tarjolla on sitä Alligatorin tunnuslauseessaankin
mainostamaa, iloksemme yhä voimissaan olevaa tavaraa sloganilla ”genuine
houserockin' music”. Sitä tarjoillaan vanhojen reseptien pohjalta soveltaen.
Mukaan mahtuu kosolti boogieta, shufflea ja hitaampaa tunnelmointiakin.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Tunturiblues 2017, Saariselkä
|
Myös lyriikoissa hyödynnetään bluesin ikiaikaisia teemoja – tosin
nykypäiväistettyinä. Edille ominaiseen tyyliin ne ovat saaneet kylkeensä myös
ripauksen huumoria. Kiehtovista kielikuvista kohoaa erityisesti pitkittyneen
surkuttelujuopottelun jälkeiset, viskinmakuiset kyyneleet (Whiskey Flavored
Tears). Aivan loistava piisin aihe ja onnistuneesti toteutettukin.
Lil' Ed and The Blues Imperials tarjoaa peijakkaan mainiosti perusasioista
ponnistavaa musisointia. Soiton rullaavuus, ilmeikkyys ja hyvä meininki ovat
korkeassa arvossa. Bändin heittäytymisen ansiosta surullisemmatkin kappaleet
saavat hyvälle tuulelle.
MARKO AHO
Lil' Ed and The Blues Imperials: The Big Sound of Lil' Ed and The Blues
Imperials. Alligator Records, 2016
Lil' Ed Williams (soolokitara, laulu), Michael Garrett (kitara), James ”Pookie” Young
(basso), Kelly Littleton (rummut)
Sumito ”Ariyo” Ariyoshi (koskettimet)
Linkki: Lil' Ed and The Blues Imperials @ Alligator Records
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
