 |
| © 2007 Blues-Finland.com |
| Lurittelua rakkaudesta 18.10.2007 Viikatemies on tehnyt ylitöitä Lurrie Bellin perheessä. Chicagolainen ei ole lannistunut, vaan luottaa bluesin parantavaan voimaan. Uutuusalbumi "Let's Talk About Love" on merkittävä voimannäyte. Lurrie Bell ei ole päässyt luovimaan helpoimman kautta elämänsä tiellä. Lupaavan nuoren artistin repertoaariin tulivat orastavan menestyksen myötä myös miestä väkevämmät. Ajoittain alkoi myös, kauniisti sanottuna, mielenrauha järkkyä - mies suistui jopa katujen asukiksi. Ryhtiliike ja nousu ojan pohjalta oli katketa lyhyeen, kun Lurrie puolisoineen menetti lapsensa. Bell teki kuitenkin väkevän paluun vuoden 1995 albumillaan "Mercurial Son", joka on edelleen miehen tavaramerkkilevy. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Elämä kolhi Lurrieta jälleen runsaat puoli vuotta sitten, kun hänen vaimonsa Susan Greenberg menehtyi. Bell ehti kerätä itsensä kuitenkin maaliskuun loppuun mennessä, jolloin hän esiintyi bändeineen pirteästi Lahden Grand Blues Festivalissa. Vain runsas kuukausi Lahden-vierailun jälkeen Lurrien maailma järkkyi jälleen: isä, harppulegenda Carey Bell nukkui pois. Moni olisi tässä vaiheessa heittänyt toivonsa tai ainakin luisunut masennukseen. Mutta ei Lurrie Bell: chicagolainen laittoi pystyyn oman levy-yhtiön ja purkitti keväällä lupaamansa albumin. Artistin käyttövoima on ilmeinen: levy-yhtiökin on nimetty Lurrien ja Susanin yksivuotiaan tyttären kunniaksi Aria B.G. Recordsiksi. Bluesia kuvaillaan usein ihmisen auttajaksi vaikeina aikoina. Tätä periaatetta soveltaa myös Bell uunituoreella levyllään "Let's Talk About Love". Vaikka taustoja tuntematon ei sitä ehkä huomaakaan, on albumi ehdottomasti terapeuttinen luonteeltaan. Jo kappalelista kertoo, että mies käsittelee kokemuksiaan. "Why (Am I Treated So Bad)" ja "Earthquake and Hurricane" äimistelevät maailman epäoikeudenmukaista järkkymistä, kun taas "Feeling Good" on päivänselvä antiteesi koetuille kärsimyksille. Ilmaisultaan albumi on puhtaan mehevää Chicago Bluesia. Maittavin on ehkä Willie Dixon -pala "Earthquake and Hurricane", josta Billy Branchin huuliharppu ja Sidney James Wingfieldin piano tekevät ehtaa tuulisen kaupungin tavaraa. Biitti on asiaankuuluvan junnaava, ja sykkivä rytmiryhmä vie hommaa vääjäämättä eteenpäin. Toisen Dixon-tulkinnan (Chicago Is Loaded with the Blues) tarina on tuttu: New Yorkissa on liikaa ihmisiä, Los Angeles vilisee filmitähtiä, mutta Chicago on ladattu bluesilla! J.B. Lenoir'n "Feeling Good" on albumin tärkeimpiä raitoja. Lurrie on tunnettu lämpimästä suhteestaan akustiseen kitaraan, ja tällä kappaleella se pääsee framille. Lisäksi Bell päästelee kitusistaan niin komeita äänteitä, että chicagolaisen Joyride Studiosin seinät tärisevät varmasti vieläkin. Tässä jos missä Lurrie purkaa kipeitä tuntojaan, vaikkakin täysin päinvastaisella lyyrisellä sanomalla. Kun soundiin vielä lisätään Jimmy Johnsonin korkeat lauluharmoniat, on kakku koristeltu. Muutenkin Lurrien laulu kuulostaa levyllä paremmalta kuin koskaan. Myös hänen omaleimaista kitaratekniikkaansa on aina mukava seurata: mieshän näppäilee lähes yksinomaan peukalollaan. Kiitokset hienoista bassokuvioista menevät Felton Crewsille. Muun muassa Miles Davisin, Otis Rushin ja Charlie Musselwhiten basistina toiminut kaveri esittelee kekseliäisyyttään erityisesti "Missing You" -raidalla. Maaliskuussa Lurrie Bellin kanssa Lahdessa soittaneita muusikoita ei esiinny uudella albumilla. Grammy-palkitun Willie Hayesin rumpujakkaran on vallannut Kenny "Beedy Eyes" Smith, joka vieraili Suomessa viime kesänä Chicago-huippujen Billy Boy Arnoldin ja Jody Williamsin kanssa. Järvenpään-kokoonpanon kitaristi Billy Flynn on puolestaan säveltänyt "Missing Youn". Uutta ja vaihtoehtoista janoavalle "Let's Talk About Love" ei varmastikaan tarjoa paljoa. Chicago Bluesin ystäville, ja niitä on maassamme paljon, levy on mannaa. Kaikki biisimateriaali on lainattua, mutta älkäämme vaatiko vaikeuksista toipuvalta artistilta mahdottomia. Kenties merkittävintä tässä levyssä on se, että se on ollut tekijälleen tärkeä keino päästä koetuista menetyksistä yli. Lurrie Bell on selviytyjä, ehkä ei pelkästään, mutta ei vähitenkään bluesinsa ansiosta. Lurrie pitää levynjulkaisukeikan 2. marraskuuta Buddy Guyn klubilla Chicagossa. Sen jälkeen hänet on buukattu kaupungin muille kovimmille klubeille Rosa'siin ja B.L.U.E.S:iin. Marraskuussa hän suuntaa kuukauden mittaiselle kiertueelle Ranskaan. Lurrie Bell: Let's Talk About Love. Aria B.G. Records, 2007 Bell (laulu, kitarat) Anthony Palmer (kitara), Felton Crews (basso), Kenny Smith (rummut, lyömäsoittimet), Sidney James Wingfield (piano, urut), Johnny Iguana (piano), Jimmy Johnson (taustalaulu), Billy Branch (huuliharppu), Matthew Skoller (huuliharppu), Cynthia Butts, James F. Teague, Marro-Di'Jon Murry (taustalaulu) Tuottaja: Matthew Skoller Linkit: Lurrie Bell –kotisivu, MySpace-sivu, Bates Meyer Inc. (management) Näytteitä (mp3, linkit artistin sivuille): Let's Talk About Love, Feeling Good, Earthquake and Hurricane |
 |