 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Englannin voimatrio kuulolla 11.9.2007 "Ear to the Ground" on brittikokoonpano Matt Schofield Trion uusi albumi. Pääosin omalle materiaalille rakentuva levy samoilee mielenkiintoisesti bluesin, jazzin, rockin ja funkin maastoissa. Nimi ja musiikin tyylikkyys saattavat aiheuttaa sekaannusta. Heti alkuun on alleviivattava, että Matt Schofield ei ole mitään sukua kitarasuuruus John Scofieldille. Matt toki nimeää Johnin yhdeksi esikuvakseen. Sen sijaan kyseessä on englantilainen kitaristi, joka on julkaissut trionsa kanssa nautittavan albumin "Ear to the Ground". |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Matt, 30, teki uravalintansa 13-vuotiaana nähtyään B.B. Kingin, Albert Collinsin ja Stevie Ray Vaughanin jammailemassa televisiossa. Myöhemmin yhdeksi keskeiseksi idoliksi nousi Robben Ford. "Hänen musiikkinsa avasi silmäni erilaisille tavoille lähestyä blues-kitaraa", Schofield kuvailee. Mies on syntyisin Manchesterista, mutta hänen ensimmäinen tärkeä bändinsä oli Dana Gillespie's London Blues Band. Oman trion Matt perusti nelisen vuotta sitten. Ennen "Ear to the Groundia" trio on ehtinyt purkittaa kolme albumia. Matt Schofield Trion musiikissa bluesiin yhdistyvät erityisesti rock ja funk. Itse kitaristin soitossa on paljon jazz-tyyliä; hänen sormensa leikittelevät maltillisesti ja ottavat usein vain nuotin kerrallaan. Kokoonpano on bassoton, mutta kosketinsoittaja Jonny Henderson hoitelee tyylikkäästi alarekisteriä vasemmalla Hammond-kädellään. Trion täydentää rumpali Evan Jenkins. Albumin nimi on kuvaava. Itseoppineella muusikolla on ollut korva tarkkana, ja esikuvia kuulostellen Schofield on kasvanut - tai ainakin on kasvamassa - kovan tason artistiksi. Nimikappale on avain: se vyöryy voimalla, tarttuvan riffin ympärille rakentuen. Rock-henkisenä se tuo mieleen joukon muita nuoria kykyjä, esimerkiksi Kenny Wayne Shepherdin tai Joe Bonamassan. "Once in a While" lienee albumin hehkein blues-veto. Sen hitaan vetoavuuden täydellistää Schofieldin minimalistinen soolo. "Someone" taas on helposti blues-rockiksi miellettävä raita, jonka hollantilainen "Big Pete" van der Pluym kuorruttaa huuliharpullaan. "Troublemaker" ja "Move Along" ovat levyn jazzeinta materiaalia. Koskettimille ja rummuille tilaa antava vauhdikas iloittelu "Room at the Back" puolestaan ei ole kovinkaan kaukana siitä, mitä kotimainen huippupari Nieminen & Litmanen on tehnyt kahdella albumillaan. Yhdentoista kappaleen albumilla yhdeksän teosta on trion omaa alkuperäismateriaalia. Se on laadukasta ja kestää kovemmankin vertailun, mutta nimikappaleen lisäksi ei oikein muita raitoja nouse yli muiden. Levyn aloittaakin Freddie Kingin tunnetuksi tekemä "Pack It Up" ja päättää B.B:n esittämänä parhaiten muistettu "When It All Comes Down". Kunnianosoitusta omille esikuville vai epäluottamusta omiin kappaleisiin? "Ear to the Ground" on äänitetty mahdollisimman raakana. Levylle päätyneet otot ovat korkeintaan kolmansia. Potentiaalia onkin varmasti jäänyt käyttämättä, esimerkiksi huolellisempaa ja tuotetumpaa studiolevyä varten. Parempaa on luvassa, mutta jo tämä Matt Schofield Trion uutuuslevy on nuorten kykyjen kypsyvää soittamista - erinomaista kuultavaa. Matt Schofield Trio: Ear to the Ground. Nugene Records, 2007 Matt Schofield (kitara, laulu), Jonny Henderson (kosketinsoittimet), Evan Jenkins (rummut) Vierailija: "Big Pete" van der Pluym (huuliharppu) Linkit: Matt Schofield, Nugene Records, Crows Feet Productions Näytteitä (mp3, linkit artistin sivuille): Ear to the Ground, Room at the Back, Once in a While |
 |