 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Haudan partaalta teräkuntoon 13.5.2009 Kuvagalleria Musiikki ei onnu, vaikka Memphis Goldin keho ei ole vielä täysin palautunut ennalleen vakavan onnettomuuden jälkeen. Mies soitti yhtyeineen vetävän setin Silver Springin festivaaleilla Marylandissa. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Chet Chandler, blues-piireissä paremmin tunnettu nimellä Memphis Gold, putosi puusta kymmenen metrin korkeudesta viime vuonna. Ilmalennon päätteeksi hänen selkänsä murtui kolmesta kohdasta. Tila oli kriittinen. Lääkärit esittivät vähimmäisennusteen, ettei mies enää koskaan kävelisi. Tarina ei kerro, mitä Chet puussa toimitti. Vahvana miehenä Memphis Gold ei antanut henkisen selkärankansa pettää. Hoitohenkilökunnan uhittelusta huolimatta hän alkoi kirjoittaa sairasvuoteellaan uusia biisejä. Tuloksena oli mainio albumi "Gator Gon' Bitechu!", jonka Stackhouse Records julkaisi maaliskuussa. Nyt Memphis Gold on jo erittäin vireässä soittokunnossa. Sen hän osoitti Silver Spring Blues Festivalin pääesiintyjänä Marylandissa lauantaisena iltapäivänä 9. toukokuuta. Silver Springin tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Festarin sijainti oli osuva, sillä paikkakunnalla asustaa runsaasti afroamerikkalaista väestöä. Silver Springin keskustaan olikin saapunut koko joukko musiikin ystäviä perheen pienimmistä lähtien. Tapahtuman takana on USA:n pääkaupunkiseudun yhdistys DC Blues Society. Memphis Gold köpötteli stagelle ja istahti tuolille oikea nilkka vielä vahvasti tuettuna, mutta soitto ei hänellä saati viisimiehisellä orkesterilla onnu. Erityisesti uuden levyn kappaleissa oli tulta ja tappuraa. Raju, Elmore Jamesia 2000-luvulle päivittävä "Catfish Creeper" sekä tiukasti funkaava "Louise Fanniemae Brown" olivat setin ehdotonta kermaa. "Big Leg Woman" toiseksi uusimmalta albumilta "Prodigal Son" oli puolestaan hitaan perusbluesin taidonnäyte. Huuliharppua puhaltanut silmälappuhamppari Hollywood Charlie Sayles sai laulusolistin hommat kappaleeseen "Two Timin' Woman", ja hoiti tehtävänsä räkäisen uskottavasti. Chet Chandler on monien muiden blues-muusikoiden tapaan uskonmiehiä. Setti päättyikin pitkään "When the Saints Go Marchin' in" -ilotteluun, jonka aikana kotoisasta letkajenkasta muistuttava jono alkoi kiertää lavan edustaa kuin laulun sanomaa alleviivatakseen. Muuttoliikettä pääkaupunkiseudulle Memphis Goldin ja hänen yhtyeensä osuus oli erinomainen, joskin äänentoisto kiviseinäisten rakennuksien ympäröimällä konserttialueella ei tehnyt oikeutta esiintyjille. Ilmeisen globaalin kosketinsoitintaudin nimissä myöskään "kiipparien" sointi ei välittynyt katsojille asti. Mitä nyt soolojen aikana pikkuisen. "Suuri osa ohjelmistosta on omaani, mutta tykkään soittaa myös 'Sweet Home Chicagon' kaltaisia klassikoita. Ja 'The Thrill Is Gone' tietysti myös, sillä B.B. King oli tärkeimpiä oppi-isiäni Memphisissä. Memphis on kotini, mutta viihdyn hyvin myös Washingtonissa", päälaelleen harmaan, plektran muotoisen hiuskaistaleen ajellut Chet jutteli. "Kyllä, kotikaupunkini Chicago - olen muuten eri puolelta kaupunkia kuin Obama - on bluesin pääpaikkoja. Mutta pääkaupunkiseutukin on muusikolle varsin mukavaa aluetta", säesti DC Blues Society Bandia ennen Memphis Goldin settiä johtanut kitaristi-laulaja Illinois Slim. Festivaaliohjelmaan kuuluivat lisäksi taitava Delta-kitarsti Jonny Grave, lähinnä standardeja tulkinnut Capital Blues Ensemble sekä koululaisten riemukas kokoonpano Three Chords and the Truth. PASI TUOMINEN Silver Spring, Maryland Kuvagalleria Linkit: Silver Spring Blues Festival, Memphis Gold, Jonny Grave, Capital Blues Ensemble Artikkelien etusivulle |