 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Rautamies tykittää Flying V aseenaan 19.6.2008 Artistiesittely Arkansas'sta käsin vaikuttava Michael Burks julkaisee kolmannen albuminsa Alligator-merkillä. Studiomuusikot ovat saaneet väistyä oman kiertuebändin tieltä. Meininki on vedetty lähes livenä purkkiin. Michael Burksin kolmas ja uusin Alligator-julkaisu on saanut arvoisensa otsakkeen - rautaa on taottava, kun se on kuumaa. Levytys on lähempänä live-levytystä kuin studiotallennetta. Tämä on varmasti ollut sysäys sille, että Burks käyttää edellisen kahden albumin Memphis-studiomuusikoiden sijaan omaa, kypsäksi kasvanutta kiertueyhtyettään. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Yli 30-vuotinen ura tien päällä on hionut sähköistä blues-rockia soittavan Burksin saamaan palikat paikoilleen. Yleisilmapiiriltään albumi on kunnianosoitus modernille sähköiselle bluesille, mutta mahtuu mukaan muutama poikkeus yllättävienkin coverien muodossa. "Iron Manin" on tuottanut Alligator-pomo Bruce Iglauer yhdessä maestron kanssa. He ovat työstäneet levylle 12 sävellystä. Seitsemän sävellyksistä on enemmän tai vähemmän Michael Burksin omasta kynästä, ja loput viisi ovat lainasävellyksiä. Lainoista tunnetuin taitaa olla Free -rock-yhtyeen vuoden 1970 albumille "Fire and Water" tekemä nimikkoraita. Muista lainoista mainittakoon Jimmy Johnsonin vuoden 1979 "Whacks" -albumille tekemä "Ashes In My Ashtray". "No More Crying" on seattlelaisen kitaristi Lloyd Jonesin vuoden 1995 "Trouble Monkey" -albumilta. Jones on vieraillut 2000-luvulla kitaristina muun muassa Curtis Salgadon ja Tommy Castron levytyksillä. Hieman harvemmin blues-albumeilla kuultua materiaalia Burksin albumilla edustaa "Salty Tears", joka on Seiger-Feldman -parivaljakon kynäilemä. Sävellyksen levytti vuonna 1988 uudelleenkasattu Semi-Twang -yhtye, joka vaikutti vuosina 1986 - 91. Michael Burksin raakaa Gibson Flying V -soundia tällä levytyksellä tasoittaa Wayne Sharpin muhkea Hammond B-3, ja kokonaisuutta tukee satojen keikkojen hioma komppiosasto: basisti Don Garrett ja rumpali Chuck "Popcorn" Louden. Burksin räjähtävää ja tulenarkaa sooloilua tukee maestron sielukas laulutulkinta. Avausraidasta "Love Disease" lähtien varjoissa vilahtelee edesmenneitä suuruuksia - Stevie Ray Vaughan, Luther Allison, Albert King. Levyn lainasävellyksistä "Salty Tears" edustaa alun perin sävellyksenä hieman country-rockin ja rockin välimaastoon asettuvaa tekelettä. Se erottuu tältä Burksin albumilta muodollisesti ja rakenteellisesti. Loppua kohden sävellys kasvaa kuitenkin ihan kunnon blues-rock -rypistykseksi. Ensimmäistä lainaa seuraa heti toinen, "No More Crying", jonka myötä siirrytään perinteisen blues-shufflen suuntaan. Varsinkin Burksin sooloilut vievät sävellystä kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa. Ei kahta ilman kolmatta: seuraavaksi siirrytään Jimmy Johnsonin balladi-tuotokseen "Ashes In My Ashtray", jossa tunnelman takaa Hammond -pohja ja Burksin sielukas kitarointi. Jos sitten ei missään, niin tässä Burksin sooloilu kaikkine suvantobreikkeineen ja paisutuksineen pääsee oikeuksiinsa. Tuskin tarvitsee alkuperäistekijän hävetä tätä versiointia! Kolmen lainasävellyksen jälkeen on vuorossa Burksin pari omaa raitaa, joista "Don't Waste My Time" kuuluu balladiosastolle, kun taas "Quit Little Town" on suorempikaavaisempi blues-rock juoksevine pianotaustoineen ja takuuvarmoine kitarasooloineen. Seuraava laina - Ellisin sävellys "Hard Come, Easy Go" sisältää sävyjä Southern Rockista - unohtamatta vahvaa blues-pohjaa. Tyyliin istuvat Hammondit soivat komeasti taustalla, ja Burksin kitarointi ja laulanta tuovat sanoman perille. "Icepick Through My Heart" on levyn hienoimpia blues-balladeja; Wayne Sharpin B3 -kioski tekee jälleen murhaavaa jälkeä. Burksin sooloilu ei voisi juuri paremmin kuvata sävellyksen otsikkoa. Lainasävellys "Fire And Water" on äkkiseltään oudohko valinta. Kappale omaa kuitenkin pohjimmiltaan vahvan blues-sävyn, ja Burksin käsittelyssä se syvenee yhä sinisävytteisempään suuntaan. Levyn päättää pakollisella "Dust My Broom" -riffillä kuorrutettu shuffle "Changed Man". Michael Burksin kolmas Alligator-julkaisu on päällisin puolin moderni blues-rock -albumi, jota dominoi Burksin räjähtävä ja raaka Gibson Flying V sekä Wayne Sharpin täyteläinen Hammond B3 -sointi. Levyn ilmapiiri menee hyvin lähelle live-soundia. Mikäs on mennessä, kun soppaa sekoittaa monissa liemissä keitetty oma kiertuebändi. Burksin omien kynäilyjen lisäksi levyllä on muutama laina, jotka ovat maestron käsittelyssä saaneet arvoisensa tulkinnan. Burksin yli 30-vuotinen ura tienpäällä on jo sinällään saavutus. Sen mukanaan tuoma kokemus tulee viimeistään tällä levyllä todistetuksi. AUVO LAAKSONEN Michael Burks: Iron Man. Alligator Records, 2008 Michael Burks (kitarat ja laulu), Wayne Sharp (urut ja piano), Don Garrett (basso), Chuck "Popcorn" Louden (rummut), Frank Donaldson (lyömäsoittimet) Tuottajat: Bruce Iglauer, Michael Burks Linkit: Michael Burks kotisivu ja MySpace, Alligator Records, Bonnier Amigo - - - - - Iron Man on saatavissa CDON.COM-nettikaupasta. |