 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Chicagoa verenmaku suussa? 23.5.2008 Mississippi Heatin levytyssessioissa sattui ja tapahtui. Meno ei kuitenkaan siirtynyt albumille asti erityisen raivokkaana. "Hattiesburg Blues" sisältää lattarimenoa, mutta ydinosaaminen on Chicago-osastossa. Mississippi Heatin uusi levy "Hattiesburg Blues" on delta-pohjaista Chicago Bluesia soitettuna kirjaimellisesti verenmaku suussa. Kansitekstien mukaan bändinjohtaja ja huuliharpisti Pierre Lacocque - trimmatessaan viiksiään turvallisempaan harputuskuntoon - viipaloi epähuomiossa ylähuultaan. Kaiken kukkuraksi Carl Weathersby loukkasi peukalonsa, jota hän käyttää kitaran näppäilyyn. Molemmat miehet saatiin kuitenkin teipattua levytyskuntoon. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Albumi on vuonna 1991 perustetun, heinäkuussa Eurooppaan kiertueelle tulevan Mississippi Heatin kahdeksas. Delmark Recordsille tehdyistä se on toinen. Yhtyeen ilmaisu ei levyllä ole niin raju kuin levytyksen aikaiset sattumukset antavat ymmärtää. Lacocquen huuliharpun soitto on ennemminkin tarkkaa ja tyylikästä. Ajoittain se on jopa turhauttavan kepeää. Muhkeimmat soundit tarjoaa sitä vastoin laulaja Inetta Visor, joka hoitelee laulusolistin hommat useimmilla raidoilla. Lattarirytmien istuttaminen bluesiin ei ole aivan tavanomainen ratkaisu. "Hattiesburg Bluesilla" tällaista risteytystä löytyy muutaman kappaleen edestä. Nimikappale sopisi näin kesää odotellessa vaikka Seinäjoen Tangomarkkinoille kuin nakutettu. "How Much Worse Can It Be?" ja "Calypso in Blue" taas edustavat vähemmän tangomaista latin-menoa. Varsinkin ensin mainitulla Ruben Alvarez tohuaa mielenkiintoisesti musiikkityypille ominaisissa perkussioissa. Suurin osa musiikista on kuitenkin tuttua ja ajoittain tarpeettoman turvallista Chicago Bluesia. Lurrie Bell, vaikkei hänellä tällä hetkellä yhtiön kanssa henkilökohtaista sopimusta olekaan, kuuluu kiinteästi Delmark-perheeseen. "Chicago Is My Home" on levyn kakkosbiisi ja täydellinen Chicago-veto. Lurrien kilometrien päähän tunnistettava peukalotekniikka ja jatkuvasti kypsyvä laulu loistavat. Kappaleessa ei ole sinällään mitään uutta, mutta se saa tuulisen kaupungin bluesin ystävän sydämen läpättämään oikein kunnolla. Lacocquen harppu ja Chris "Hambone" Cameronin piano takaavat soundin täydellisyyden. Slovareista iskevät "Forgot You Had a Home", jossa rouva Visor osoittaa työhön uppoutuneelle siipalleen kaapin paikkaa, sekä "Light from Within", jolla Weathersby panee parastaan soolokitarassa. "Gone so Long" edustaa boogie woogie -osastoa. Planeettamme tulevaisuudesta huoliva "Nature Is Cryin'" tuo albumin loppuun funkin tahdissa. Levyn kappaleet ovat Denise LaSalle -lainaa "Soft Hearted Woman" lukuunottamatta Heat-leirin (enimmäkseen Lacocquen) käsialaa. Delmark Recordsin blues-julkaisuille - yhtiöhän on julkaissut myös melkoisen jazz-katalogin - on ominaista konstailematon soundi, johon studiokikkailut eivät kuulu missään määrin. Kohtuullinen tuotannollinen panos ei useinkaan tee pahaa, mutta täydellinen pintakiillottomuus luonnehtii myös Mississippi Heatin uutta levyä. Tällaisia albumeja on tehty vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Silti niille on edelleen oma paikkansa. PASI TUOMINEN Mississippi Heat: Hattiesburg Blues. Delmark Records, 2008 Pierre Lacocque (huuliharppu), Inetta Visor (laulu), Giles Corey (kitara), Chris Cameron (koskettimet), Spurling Banks (basso), Stephen Howard (basso), Kenny Smith (rummut), Dujuan Austin (rummut) Vierailijat: Carl Weathersby (kitara), Lurrie Bell (laulu, kitara), Ruben Alvarez (perkussiot), Devin Thompson (laulu), Kenny Anderson (trumpetti, puhallinsovitukset), Hank Ford (saksofoni), Billy McFarland (pasuuna), Willie Henderson (saksofoni) Tuottajat: Pierre Lacocque, Steve Wagner Linkit: Mississippi Heat kotisivu ja MySpace, Delmark Records |