 |
| (c) 2006 Blues-Finland.com |
 |
 |
 |
 |
| Mojo Hoopilta sävykäs studiodebyytti 22.9.2006 Tino Gonzalesin tuottama albumi tarjoilee elämyksiä bluesin eri tyylien ystäville. Yhtye nojaa kiitettävästi omaan materiaaliinsa. Kauan se teki tuloaan, mutta pitkän linjan suomalaisyhtye Mojo Hoop sai vihdoin keväällä ensimmäisen studiolevynsä ”Hoop’s Been Talkin’” julkaistua. Jo vuodesta 2000 muhinut idea on materialisoitunut monipuoliseen 14 kappaleen albumiin. Kappaleista peräti 13 on bändin omaa käsialaa. Nuottiviivastolla on rehkinyt ahkerimmin Hemppa Sihvonen, joka on yksin viimeistellyt 11 sävelteosta. |
| Levyn on tuottanut Suomessakin tuttu Tino Gonzales, jonka kanssa Mojo Hoop on keikkaillut viime vuodesta lähtien. Tiukaksi tuottajaksi mainittu Gonzales on saanut bändin soittamaan levyllä erittäin kurinalaisesti. Mojo Hoop on selkeästi parhaimmillaan hitaissa ja toisaalta kevyesti keinahtelevissa kappaleissa. Slovareista esimerkiksi ”Gloomy Room” kuljettaa todella hienovaraista fiilistä. Kakun kuorruttaa Masa Orpanan mainio tenorisaksofoni. ”Don’t Act Like an Angel” puolestaan keinuu ja groovaa mukaansatempaavasti. Kalle Laineen slide-kitarointi täydentää tunnelman. Sääntömääräinen ränttätänttä-numerokin, ”Don’t Get Me Wrong”, sujuu kohtuullisesti. ”Hoop’s Been Talkin’” sisältää useampia yrityksiä myös rokimman tulkinnan puolelle, mutta niissä Mojo Hoop astelee jokseenkin harhaan. ”Hanging on the Edge of Love” edustaa kuitenkin kelvollisen uskottavaa yrmistelyä. ”Hoop’s Been Talkin’” ansaitsee todella ison käden omiin kappaleisiin luottamisesta ja pyrkimyksestään sävykkyyteen. Löytyy hidasta ja nopeaa, svengaavaa ja rokkaavaa, jazzahtavaakin. Myös Juha Nummelan pelkistetyn tyylikäs kansitaide on kunniamaininnan arvoinen. Soundit levyllä ovat aavistuksen laimeat, mutta siitä selviää vääntämällä äänentoistolaitteista bassoa kohti kaakkoa. Kaikkien suomalaisartistien tapaan myös Mojo Hoopin laulajia riivaa englannin kielen foneeraamisen vaikeus, mutta tällä levyllä se ei ole lähellekään pahinta tankeroa. Toivottavasti kuitenkin olen väärässä, kun ”Hey Hey Woman” –biisissä olen kuulevinani värssyn ”Hey woman, you make my life one big shit!” Sanoitukset pyörivät muutenkin melko tavanomaisesti ihmissuhteiden ja sinisten tuntemuksien ympärillä. Mojo Hoop –pitkäsoitto koostuu lyhyistä kappaleista: biisejä on neljätoista, ja silti kokonaiskesto on vain noin kolme varttia. Näin kuuntelijalla ei ainakaan tule aika pitkäksi. Toisaalta tälle levylle olisi yksi syvällinen tutkielma, esimerkiksi vahva instrumentaali, tehnyt todella hyvää. Levyn päättävä kepeä jazz-tunnelmointi ”Swingin’ Through the Park”, ei tällaisesta käy. Onnistuneisiin kotimaisiin blues-levyihin ei usein törmää, mutta Mojo Hoopin ”Hoop’s Been Talkin’” –albumia kuuntelee mielellään. Livenä tämänkin yhtyeen sointi ja tunnelmanluontikyky pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mojo Hoop: Hoop’s Been Talkin’, Uncle Paco 2006 Yhtye: Kari Kahila (laulu), Hemppa Sihvonen (kitara, huuliharppu, laulu), Pertti Jaakkola (basso), Ari Jaakkola (rummut), Kalle Laine (kitara, dobro) Vierailijat: Satu Helminen (taustalaulu), Merikukka Kiviharju (taustalaulu), Masa Orpana (saksofoni, klarinetti), Wiley Cousins (piano), Pekka Siistonen (kosketinsoittimet), Heikki Laakso (haitari) Tuottaja: Tino Gonzales Hanki levy omaksesi tästä linkistä. (mojohoop.net) Linkkejä: Mojo Hoop, Tino Gonzales, Lahti Blues & Roots |
 |
 |