 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Nina Van Horn - karhea tuttavuus 10.7.2007 Uutuusalbumi "From Huntsville to Jordan" on monisyinen rytmimusiikin katsaus ranskalais-teksasilaisesta näkökulmasta. Kantaaottavista lyriikoista löytyy rutkasti pohdittavaa. Cristal Records on julkaissut yhdentoista kappaleen verran teksasilaistuneen ranskalaislaulajan Nina Van Hornin uutukaista musiikkia. "From Huntsville to Jordan" on kokoelma kappaleita, jotka henkivät bluesia, soulia, rokkia ja vähän gospeliakin. Lyriikkapuolella kuullaan ytimekkäitä tarinoita menetetyistä unelmista ja ongelmallisista ihmissuhteista. Tilaa on myös kantaaottavuudelle. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Levyn ydinkappaleesta ei ole epäselvyyttä: se on "Huntsville 6:15 p.m.". Musiikillisesti biisi on silkkaa americanaa slide-kitaroineen, dobroineen ja haitareineen. Tekstinä on hyytävä tarina syyllisyydestä, sijaiskärsijän asemasta ja kuolemantuomion oikeudellisuudesta. Analogiaa hengen riistämisestä haetaan aina raamatusta asti. Isoa kirjaa tutkitaan myös "Get Away Jordan" -kappaleella, joka gospel-alkunsa jälkeen yltyy näennäisyllätykselliseksi blues-rockiksi. Louisianassa blues-voimaksi kasvanut Tab Benoit on yllyttänyt muusikoita puhumaan musiikissaan hurrikaani Katrinasta ja katastrofin jälkeisen jälleenrakentamisen puolesta. "Good Bye New Orleans" on Nina Van Hornin vastaus Benoit'n huutoon. Pascal "Bako" Mikaelianin huuliharpulla koristeltu hidas blues kertoo syvästä tyytymättömyydestä valtionhallinnon tehokkuuteen: We waited for the president To come and give us a hand Begging for a drink of clean water In the world's greatest land. Myös "So What?" heristelee sormea. Sanoman kohteena on tällä kertaa maapallon tila. Bo Diddley -rytmien päälle on liimattu melko kököt sanat tyyliin "Nobody cares about the planet; and all they think is get get get". Tuhdein blues-veto on kakkosraita "You Changed". Kahden ihmisen välisen taian katoamista ei jäädä taivastelemaan, vaan se puretaan terapeuttisen voimallisella 12 tahdin poljennolla. Päätöskappale on levyn kevein viisu, joskin innoittava backporch-ralli "Some Girls". Peter Nathansonin dobro soi maukkaasti. Kahdesta selkeästä soul-numerosta toimivampi on "Feelings for Sale", jolla kuullaan Lucky Petersonin loistavaa Hammond B2:ta. Paikoin vakavamieliseen ja synkkäänkin albumikokonaisuuteen tuovat toivoa aurinkoisemmat "Out of the Rain" (Tony Joe White -laina) ja soul-iloittelu "Always French in Bed". Van Hornin lisäksi levyn varsinaiset voimahahmot ovat Neal Black ja E. Chanteraux, jotka ovat kirjoittaneet lähes koko materiaalin. Black on myös tuottanut levyn ja soittaa sillä kitaroita. Ninan laulusoundissa on melkoisesti Tina Turneria ja Janis Joplinia, jopa ripaus Axl Rosea. Kaikkein eniten hän kuitenkin kuulostaa Nina Van Hornilta. Sävyjä häneltä sopisi odottaa enemmän; äärimmäisen raspista ääntä ei ole säästelty, vaikka levyltä käy selville myös hänen herkempi kvaliteettinsa. Eihän Janiskaan revitellyt jokaista biisiä kuin "Move Overia"? "From Huntsville to Jordan" ei järisytä musiikkimaailmaa, mutta sillä on eittämättä hyvinkin vahvat hetkensä. Joka tapauksessa paketti on voimallisen laulajan monipuolinen matka rytmimusiikin eri haarojen alati risteävillä poluilla. Nina Van Horn: From Huntsville to Jordan. Cristal Records, 2007 Nina Van Horn (laulu), Neal Black (kitara), Fred Chapellier (kitara), Kim Yarbrough (basso), Larry Crockett (rummut), Fred Kolinski (rummut) Vierailijat: Lucky Peterson (Hammond B2), Peter Nathanson (dobro), Juju Child (kitara), Paul Nils (kitara), Julien Bruneteau (koskettimet), Pascal Mikalenian (huuliharppu, haitari), Mickey Blow (huuliharppu) Tuottaja: Neal Black Linkit: Nina Van Horn, Nina Van Horn MySpace, Cristal Records |
 |