LEVYARVIO
|
| |
|
|
| |
|
|
7.3.2016
|
Patty keikalla Virginiassa 2011
|
Ilmiömäisen, surullisen upea Patty Reese
Uusi albumi ”Let in the Sun” hipoo täydellisyyttä. ”Näiden kappaleiden on
tarkoitus edustaa minua mahdollisimman rehellisesti”, Patty kertoo.
”Patty Reesessä on asennetta. Lievästä ryppyotsaisuudesta huolimatta häneen
kannattaa tutustua.” Jos et tarttunut tähän Blues-Finland.comin muutaman
vuoden takaiseen täkyyn, nyt siihen avautuu yhä otollisempi tilaisuus. Laulajan
uusi levy ”Let in the Sun” ilmoittautuu heti kisaan vuoden parhaan albumin
kunniasta.
Patty nauttii suosiota kotikonnuillaan Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla.
Laajemmalla mittakaavalla hän on lukemattomien muiden blues/roots-artistien
tapaan pysynyt tukevasti marginaalissa. Se ei estä naista tekemästä itsensä
näköistä musiikkia, itseensä visusti uskoen.
|
”Näiden yhdentoista kappaleen on tarkoitus
edustaa minua mahdollisimman rehellisesti”,
Patty kertoo. ”Ne kertovat taustastani ja
paljastavat, millaisille asioille sydämeni sykkii.
Blues on aina vaan se peruskallio, jolle
rakennan jokaisen sävellykseni.”
”Lisäksi minusta on hienoa ottaa mukaan
kappaleita artisteilta, jotka ovat minua
inspiroineet. Tällä kertaa ne ovat Steve Earle
ja Bob Dylan.” Uuden kiekon ensimmäiset
yhdeksän kappaletta ovat Pattyn omia;
Dylanin ”Don’t Think Twice, It’s Alright” ja
Earlen ”Goodbye” päättävät kokonaisuuden.
|
|
”Musiikki on ollut aina inspiraationi, haasteeni, hengähdyspaikkani ja
turvasatamani. Sen avulla voin ilmaista surua, tuskaa, suuttumusta, rakkautta,
huumoria ja mitä tahansa, mikä tekee meistä ihmisiä”, lisää Patty. ”Minulla on
ollut aina vahva halu tutkia, kasvaa ja kehittyä. Muusikontyötä totisesti rakastan.
Saa uusia ystäviä ja tapaa muita musiikinrakastajia. Joka päivä uudessa paikassa
muusikoiden ja luovien taitelijoiden seurassa… sellaiseen ei koskaan kyllästy.”
Rakkauden 21 metaforaa
Vaikka Patty Reesen uusi albumi ”Let in the Sun” on täynnä greatest hits -
materiaalia, on tärkeä sijoittaa oikea kappale kärkeen. ”Is It Too Late for Me?”
iskeekin täyslaidallisen heti alkuun. Riffivetoinen blues polkee kuin riivattu,
kuvastaen kertojan tuskaa oikean tien löytämisestä. Syntejä katuvaa ja
pelastusta kaipaavaa sanomaa allekirjoittavat Jonathan Sloanen verevät
kitarasoolot. Mahtava, täydellisyyttä hipova teos.
|
|
|
| |
Yhteistyössä
Stompin' 2017, Helsinki Slidin' Explosion Tour
Ile Kallio Big Rock Band Paul Gilbert Masterclass
|
Hurjasti funkaava ”Soul Satisfier” esittelee Pattyn lauluarsenaalin raspista puolta.
”Soul Satisfier” -slogan taotaan kuulijan pääkalloon vaikka väkisin – miten
moinen pahoinpitely voikin tuntua näin hyvältä? ”Radio Song” taas pullahtaa esiin
tarinallaan. Ensin herää ajatus, että kappale on lähinnä vinoilua
radioystävälliselle hittimusalle; vaikutelma kuitenkin muuttuu, kun selviää, että
kertoja haluaa lähettää viestin kaukaiselle rakastetulleen yli aaltopituuksien.
Sonny Petroskyn loistava bassopeukutus on jo morsetusta sinällään.
”Awesome Sauce” risteyttää menneen ja nykypäivän yhdistämällä suositun
hokeman New Orleansin perinteikkääseen second line -rytmiikkaan. ”Your Love”
henkii melodista boogieta, kontrasteja ja käänteitä sekä listaa pikaisen
laskutoimituksen mukaan 21 eri kielikuvaa rakkaudelle: ”Your love is like Mardi
Gras, and you’re my King Creole!”
Riemunkirjavassa kokonaisuudessa riittää aikaa niin jazzklubitunnelmalle (I Won’t
Let You Down), tyylikkään vanhanaikaiselle show-bluesille (Good Neighbor) kuin
countrylle (I Hear a Lie). Pienellä gospelkierteellä etenevä rallattelu ”Open a
Window, Let in the Sun” tarjoaa piipahduksen kitaristi David Chappellelle, joka
on vuosikerta-Telecastereineen tuttu kaveri Pattyn keikkabändistä. David punoo
kipaleelle varsin veikeän soolon.
Dylan-biisin Patty ja bändi soveltavat hitaaksi grooveksi, jossa myös urut saavat
roolia. Earle-laina ”Goodbye” päättää levyn balladimaisemiin.
Elinvoimaa auringosta
Patty Reesen uutuus on malliesimerkki aitoudesta, latauksesta, tulkinnan
väkevyydestä ja musiikillisesta lahjakkuudesta. Edellisestä albumista ehti kulua
kahdeksan vuotta, joten kiekkoa ”Let in the Sun” on kypsytelty pitkään ja
huolella. Lopputulos todistaa, että se kannatti.
Vaikka bändi soittaa ensiluokkaisesti, albumista kehkeytyy aito soololevy. Kaiken
keskiössä on Patty Reese monipuolisine kappaleineen ja sävykkäine
esiintymisineen. Laulu on miksattu rohkeasti pintaan ilman kikkailuja. Monelle
laulajalle moinen ratkaisu olisi liian raju, mutta ei Pattylle – se vain kuvastaa
albumin nimen kehotusta auringon päästämisestä sisään. Intiimi soundi korostaa
hänen laulunsa puhtautta, väriä, voimaa ja laaja-alaisuutta. Huolellinen
ääntäminen on tuskin bluesille ominaista saati vaadittavaa, mutta Pattyn
tapauksessa se lisää vaikutelmaa artistin määrätietoisuudesta.
”Let in the Sun” nostaa pintaan lämpimän tunteen loistavasta
musiikkikokemuksesta. Toisaalta tahtoo myös pyrkiä suru puseroon.
Marginaalimuusikkona Patty Reese ei tule koskaan saamaan yhtä suurta suosiota
kuin vähemmän lahjakkaat hittitehtaat. Se on kylläkin yksi bluesin suuruuden
tunnusmerkeistä; Patty Reesen kaltaisten artistien ansiosta tämä
vaihtoehtokulttuuri sykkii elinvoimaisena, mutta ei se haittaisi, jos sitä osaisivat
arvostaa hieman useammat.
PASI TUOMINEN
Patty Reese: Let in the Sun. Azalea City Recordings, 2017
Patty Reese (laulu, akustinen kitara), Sonny Petrosky (basso, laulu), Andy
Hamburger (rummut), Jonathan Sloane (kitara, laulu), Tommy Lepson
(kosketinsoittimet), David Chappell (kitara), Brian Simms (kosketinsoittimet)
Tuottajat: Patty Reese ja Tommy Lepson
Linkki: artistin verkkosivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
|
