 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Hyvätunnelmainen ilta Woodstockissa 21.1.2009 Naisharpistien harvalukuiseen joukkoon kuuluva Annie Raines kokoontui soittamaan uskollisen kaverinsa Paul Rishellin ja parin vierailijan kanssa. Sen piti olla vain pikkukeikka, mutta tuloksena oli livelevy. Suunnitelmallisuus tuo jäntevyyttä elämään. Usein, taiteessa varsinkin, impulsiivisuus ja spontaanius on kuitenkin hyvästä. Soittokaverit Annie Raines ja Paul Rishell päättivät syksyllä 2005 tavata ja soitella muutamia kappaleita yhdessä. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Muutama katsoja ja pari vierailijaa ilmaantui paikalle, joku äkkäsi laittaa nauhankin pyörimään; näin syntyi livealbumi "A Night in Woodstock", joka on ensi toukokuussa ehdolla Blues Music Awardiin akustisen bluesin sarjassa. Eikä Woodstock-levy ole Rishellin ja Rainesin ensimmäinen kiitelty albumi. Kaksikko voitti 'bluesin Oscarin' vuonna 2000 "Moving to the Country" -levyllään. Kaksikko on soittanut yhdessä jo vuodesta 1992 asti. Annie Raines on yksi harvoista levyttävistä naisharpisteista. Bostonilainen ei ole myöskään iällä pilattu, sillä hän viettää tänä vuona nelikymppisiään. Mallia hän kertoo ottaneensa erityisesti James Cottonista, Kim Wilsonista ja Lazy Lesteristä. Hän on soittanut muun muassa Susan Tedeschin bändissä hyvän aikaa. New Yorkista kotoisin olevan Paul Rishellin esikuvat puolestaan ovat perustavaa laatua: Son House, Robert Johnson, Charley Patton ja Blind Lemon Jefferson. Ensimmäisen soololevynsä hän julkaisi vuonna 1990 - viettäessään nelikymppisiään. "Emme odottaneet kenenkään ilmaantuvan paikalle", Rishell kertoo Woodstockin Joyous Lakessa pidetystä konsertista. "Ajattelimme vain käydä joitakin biisejä läpi sekä kahdestaan että bändin kanssa ja ottaa easysti." CD:n lisäksi onnistuneeksi osoittautunut keikka tullaan julkaisemaan myös DVD:nä alkuvuoden aikana. "A Night in Woodstock" sisältää tunnin verran hyvätunnelmaista akustista bluesia ja hieman bändimeininkiäkin. Varsinkin akustinen osuus huokuu aitoutta ja luottamusta yksinkertaisen musiikin voimaan. Rishell on hyvin läsnä, ja tulkitsee medleyn "It'll Be Me - I'll Be Looking for You" erityisen hyvin. Rainesin harpputekniikka on tarkka ja selkeä. Akustisissa kappaleissa hän kuvioi ajoittain ehkä liiankin innokkaasti, mikä vie musiikilta ilmavuutta. Hän on laulajana kohtuullisen taitava, vaikka ääntä ei olekaan paljon. Bändi tulee setin puolenvälin jälkeen mukaan. Pykälässä ovat erikoisvieraat John Sebastian ja Bruce Katz sekä kolmimiehinen orkesteri. Palkitun "Moving to the Country" -levyn nimibiisi (Rishell-Raines -sävellys) on rullaavuudessaan ja Rishellin heittäytyvin laulusuorituksin bändisoittamisen parasta antia. "I'm a Lover Not a Fighter" -kappaleella on hauska country-rallin meininki, vaikka biisi kulkee tukevasti blues-kaavassa. Iltapuhde yltyy välillä rokkaavaksi, mutta se päättyy hienovireisesti. Raines ja John Sebastian tulkitsevat "Orange Dude Bluesin" huuliharppuduona: vain kaksi harppua ja hyvin valikoituneen yleisön taustatuki - mainio lopetus tunnelmalliselle illalle. "A Night in Woodstock" ei ole suurteos, mutta se sisältää mukavan yhdistelmän hellävaraista ja tuhtia bluesia. PASI TUOMINEN Paul Rishell & Annie Raines: A Night in Woodstock. Mojo Rodeo, 2008 Paul Rishell (laulu, kitara), Annie Raines (laulu, huuliharppu) Reed Butler (laulu, basso), Billy MacGillivray (rummut, lyömäsoittimet), Chris Rival (kitara) Vierailijat: John Sebastian (huuliharppu), Bruce Katz (koskettimet) Tuottajat: Paul Rishell, Annie Raines, Chris Andersen, Todd Kwait Linkit: Paul Rishell & Annie Raines kotisivu ja MySpace, Blind Raccoon Artikkelien etusivulle |